Muutamia vuosia sitten pakkasin kimpsuni ja lähdin isompaan kaupunkiin silloisen pokaystäväni perässä(on/off-suhde).Olin kovin nuori hänet tavattuani ja suhteemme oli yhtä isoa takkua koko ajan.Vanhempani pitkä avioliitto esikuvanani kuitenkin vain yritin ja yritin.Poikaystäväni oli minua huomattavasti vanhempi ja se jotenkin viehätti minua.Hän tosin petti minua PALJON,oli väkivaltainen jne...Sain kuitenkin "elämäni työpaikan",ja pääsin "pintaliitopiireihin".Itsetuntoni hävisi myöskin ja aloin myös itse pettämään.Suhteeni eivät olleet satunaisia juttuja,vaan rinnakkais- suhteita.Kova työtahti,epäoikeudenmukainen pomo ja kaksoiselämäni ajoivat minut masennukseen.Oireita en vielä tuolloin huomannut.Minusta oli normaalia miettiä millaiset omat hautajaiseni olisivat tai miten riistäisinkään henkeni.Työssäni tapasin sitten erään "pintaliito porukoihin" kuuluvan miehen.Mies ei ollut ulkoisesti kummoinenkaan,sängyssä onneton,ja ei yhtään minun tyyppiäni.Raha ja hieman yleellisempi elämä viehätti minua.Ja se tunne että joku HALUSI minua.Olin niin ihastunut, että kuvittelin rakastavani häntä.Sitten huomasin olevani raskaana.Kerroin sen kuin sääliä kerjäten hänelle.Kerroin myös poikaystävälleni.Kummallekkin sanoin sen olevan hänen.Kummaltakaan myötätuntoa ei herunut,joten klinikalle vaan.(Olisin ollut valmis aloittamaan elämäni alusta ja perustamaan perheen)Lääkkeellinen keskeytys tuli koettua.Vauvani oli jo sen verran suuri,joten ei ollut miellyttävää"synnyttää"häntä ja vetää vessasta alas.Olin siinä vaiheessa masennuksessani jo niin syvällä, etten tuntenut mitään.Elämä poikaystäväni kanssa jatkui.Suhteeni sen sijaan "jätti minut"..kun hän ei halunnut seurustella.Järkytyin kun kuulin parin kuukauden kuluttua että hänellä oli tyttöystävä ja he muuttavat yhteen.Menin sitten poikaystävänikanssa kihloihin.Kuvittelimme, että kaikki korjaantuisi.Yritin itkeä suhteeni perään, kuvittelin että hän olisi ollut minulle se oikea.Raskas työ ja raskaat huvit jatkuivat.Töitä ja viikonloppuisin juhlia.Elin myös totaalisesti yli varojeni.Työni oli helvetillistä.Tein välillä yli 100-tuntisia viikkoja.Pomoni oli myös helvetillinen.Olin aivan loppu.Viiltelin itseäni ja itkin,itkin,itkin...Ihan kuten olin jo muutamia vuosia tehnyt.Shoppailu ja biletys auttoi..näytinhän niin hyvältä uusissa kalliissa piikkareissani,ja oli kivaa kun miehet katselivat minua.Rukoilin myös jumalaa että hän pitäisi lapsestani huolta.
Sitten tapasin työssäni erään toisen miehen. Hänelläkin oli "vaikutusvaltaa".Hänen kanssaan vain flirttailin ja kävin ulkona.Kerran eksyin hänen petiinsä.En kokenut häntä lainkaan haluttavana, mutta hyvä tyyppi kun oli niin....
Oman pokaystäväni kanssa en kyennyt seksiä harrastamaan. välillä oli pakko "antaa"...ja se oli kamalaa. En halunnut ketään!En ainakaan häntä.
No "uusi" seksisuhteeni kuihtui kyllä sitten haluttomuuteeni. Tappava työtahti jatkui... Kunnes tapasin taas yhden miehen. Hänessä ei ollut kertakaikkiaan mitään mikä olisi saanut minut haluamaan häntä!!! Hän vain oli mukava ja hyvä minulle, sekä HALUSI minua. No tottakai sitten aloitin TAAS suhteen!Sitten tulikin muuri vastaani.Olin masentunut ja hakeuduin lääkäriin, kun en jaksanut käydä töissä enää.Olin VAKAVASTI MASENTUNUT.Minut ohjattiin sairaalahoitoon.Läkäri kuitenkin ymmärsi että se ei olisi oikea paikka minulle.Jäin kotiin sairaslomalla. JA KAS!Huomasin olevani TAAS raskaana.Nyt en kertonut asiasta kuin lapsen isälle(En kertonut edes psykiatrilleni).Hän olisi ollut valmis isäksi. Muutaman viikon levättyäni kuitenkin silmäni avautuivat.Lapseni isä kuvotti ja oksetti minua!Ulkoisesti sekä siksi että hän oli huumekoukussa.Katkaisin välini häneen.Marssin taas klinikalle ja halusin abortin.Lapseni"ikä"olikin laskettu väärin enkä saanut lääkkeellistä keskeytystä.Luin lääkärikirjoja jotta voisin valehdella poikaystävälleni miksi joudun naisten sairaalaan."Myoma kai tai jotain", oli alibini.Yli 3kk ikäinen lapseni otettiin minusta pois.Luovutin hänen kudoksensa lääketieteelle solututkimukseen.Leikkaus-salissa oleva purkki täynnä hmmm..."solumassaa"on jäänyt verkkokalvolleni ikuisesti.
Pitkään makasin kotona sohvalla.Nukkumassa,en poistunut kotoa mihinkään.(paiti jos oli bileet..nätti mekko,kengät ja viinaa).Olin edelleen vaikeasti masentunut.Nyt ymmärsin sen että olen sairas ja aloin pikkuhiljaa laajentaa näkökulmaani.N.puolenvuoden kuluttua otin yhteyttä kotipaikkakunnallani asuvaan ystävääni ja lähdin hänen luo kyläilemään.Hän on sekä paras ystäväni että sairaanhoitaja.Jäinkin sille tielleni mukanani repullinen vaatteita ja muutin hänen luokseen.Jätin pokaystäväni.Päivä päivältä oloni oli parempi.Tukiverkostoni ja kotini oli siellä.Masennus poistui elämästäni.Bailattiin koko kesä ja puuhattiin yhdessä vaikka mitä mukavaa.Hän myös jakoi uskonnollisen näkökulman tapahtuneesta kanssani.N.4kk:n kuluttua tapasin kuin vahingossa kivan miehen.Homma lähti taas näyttämään tutulta...Olinko taas vain langennut johonkin joka haluaa minua tarpeeksi.Annoin suhteen kypsymiselle aikaa.Emme hypänneet heti sänkyyn,vaan tutustuimme ensin.Hän vaikutti täydelliseltä.Näin hänen kaikki "virheensä" jo alussa,mutta hyväksyin ne.Kuten hän minun virheeni.Kokonaisuus oli niin hyvä.Rakastuimme ja muutimme yhteen.En tiennyt että jonkun kanssa voi olla näin hyväolo.Tottakai meillä on ollut todella rajuja riitoja ja vaikka mitä, mutta rakkaus on voittanut.Olemme päässeet niistä kaikista yhdessä yli.Hän on myös opettanut minulle niin paljon kaikkea....Olemme tehneet vaikka mitä!Olen päässyt kokeilemaan rajojani hänen kansaan...ja nyt en puhu mistään kalliokiipeilystä tms..vaan jostakin todella hurjasta jutusta,jota en valitettavasti voi tässä paljastaa.Elämä oli mallillaan.Laskut maksettu ja kaunis SIISTI koti.Kunnes...huomasin olevani raskaana."Kokeneena"huomasin sen heti!Ja kerroin myös pokaystävälleni HETI!Helvetti oli irti.Itse oli NIIIIIN onnellinen raskaudestani.Mikä olisikaan ihanampaa kuin MEIDÄN lapsi.Hän oli kuitenkin eri mieltä.Hän otti asian hyvin raskaasti.Hänen kantansa oli ymmärrettävä.On olemassa "lieventäviä asianhaaroja" ja tilanne olikin todella niin että asiaan ei ollut oikeaa vastausta.Ja tiesin että jos pitäisin lapsemme,hän todellakin häviäisi elämästämme.Hän ei tulisi parinkaan kuukauden tai vuoden päästä toisiin aatoksiin. Saisimme olla lapsen kanssa kahden ja miettisin ikuisesti miksi isi hylkäsi meidät.Olinko ansainnut sen. Hakeuduin lääkäriin,toivoin että lääkäri olisi kysynyt minulta haluanko tätä,...tai jotain,jotta olisi ollut joku oljenkorsi jotta olisin pystynyt tekemään yksin päätöksen lapsen synnyttämisestä.Ei,ei ja ei...Tässäpä kaupungissa saa lääkäriltä "tee se itse koti-abortin"..Lääkkeet vaan kotia mukaan ja raskautta keskeyttämään..Voi järkyttävää...Pokaystäväni oli huojentunut päätöksestäni.Minä en.Makasin yksin sohvalla ja "synnytin"lapsemme.Tukea sain ja saan,mutta hän ei kuitenkaan minua pysty ymmärtämään.Nyt aikaa on jo kulunut ja edelleen joka päivä kadun.Itken ja toivon että Jumala antaisi anteeksi ja pitäisi lapsistani huolta.Kenellekkään muulle en kykene asiasta puhumaan...paitsi teille näin anonyymisti.
Olen ollut aina abortin vastustaja...Nyt kuitenkin olen joutunut tähän tilanteeseen jo KOLME kertaa...En silti hyväksy tekoani/tekoamme. Iän myötä on kuitenkin sen verran viisastunut ymmärtämään, että kyllä siihen lapsen tekemiseen kaksi tarvitaan.
En tiedä saanko enää koskaan lapsia. Poikaystäväni haluaa niitä ehkä joskus,ehkä ei... Toisaalta sitten kun EHKÄ joskus hän lapsen haluaa....ja minä en lasta pystykkään saamaan, tiedän että hän kykenee jättämään minut.Sen perusteella mitä kaikkea pahaa ja epäoikeudenmukaisuutta(aikuisten oikeesti) hän on joutunut elämässään kokemaan, hän pystyy ja pakottaa tarvittaessa olemaan itse oman elämänsä herra,...... minä en.
Sitten tapasin työssäni erään toisen miehen. Hänelläkin oli "vaikutusvaltaa".Hänen kanssaan vain flirttailin ja kävin ulkona.Kerran eksyin hänen petiinsä.En kokenut häntä lainkaan haluttavana, mutta hyvä tyyppi kun oli niin....
Oman pokaystäväni kanssa en kyennyt seksiä harrastamaan. välillä oli pakko "antaa"...ja se oli kamalaa. En halunnut ketään!En ainakaan häntä.
No "uusi" seksisuhteeni kuihtui kyllä sitten haluttomuuteeni. Tappava työtahti jatkui... Kunnes tapasin taas yhden miehen. Hänessä ei ollut kertakaikkiaan mitään mikä olisi saanut minut haluamaan häntä!!! Hän vain oli mukava ja hyvä minulle, sekä HALUSI minua. No tottakai sitten aloitin TAAS suhteen!Sitten tulikin muuri vastaani.Olin masentunut ja hakeuduin lääkäriin, kun en jaksanut käydä töissä enää.Olin VAKAVASTI MASENTUNUT.Minut ohjattiin sairaalahoitoon.Läkäri kuitenkin ymmärsi että se ei olisi oikea paikka minulle.Jäin kotiin sairaslomalla. JA KAS!Huomasin olevani TAAS raskaana.Nyt en kertonut asiasta kuin lapsen isälle(En kertonut edes psykiatrilleni).Hän olisi ollut valmis isäksi. Muutaman viikon levättyäni kuitenkin silmäni avautuivat.Lapseni isä kuvotti ja oksetti minua!Ulkoisesti sekä siksi että hän oli huumekoukussa.Katkaisin välini häneen.Marssin taas klinikalle ja halusin abortin.Lapseni"ikä"olikin laskettu väärin enkä saanut lääkkeellistä keskeytystä.Luin lääkärikirjoja jotta voisin valehdella poikaystävälleni miksi joudun naisten sairaalaan."Myoma kai tai jotain", oli alibini.Yli 3kk ikäinen lapseni otettiin minusta pois.Luovutin hänen kudoksensa lääketieteelle solututkimukseen.Leikkaus-salissa oleva purkki täynnä hmmm..."solumassaa"on jäänyt verkkokalvolleni ikuisesti.
Pitkään makasin kotona sohvalla.Nukkumassa,en poistunut kotoa mihinkään.(paiti jos oli bileet..nätti mekko,kengät ja viinaa).Olin edelleen vaikeasti masentunut.Nyt ymmärsin sen että olen sairas ja aloin pikkuhiljaa laajentaa näkökulmaani.N.puolenvuoden kuluttua otin yhteyttä kotipaikkakunnallani asuvaan ystävääni ja lähdin hänen luo kyläilemään.Hän on sekä paras ystäväni että sairaanhoitaja.Jäinkin sille tielleni mukanani repullinen vaatteita ja muutin hänen luokseen.Jätin pokaystäväni.Päivä päivältä oloni oli parempi.Tukiverkostoni ja kotini oli siellä.Masennus poistui elämästäni.Bailattiin koko kesä ja puuhattiin yhdessä vaikka mitä mukavaa.Hän myös jakoi uskonnollisen näkökulman tapahtuneesta kanssani.N.4kk:n kuluttua tapasin kuin vahingossa kivan miehen.Homma lähti taas näyttämään tutulta...Olinko taas vain langennut johonkin joka haluaa minua tarpeeksi.Annoin suhteen kypsymiselle aikaa.Emme hypänneet heti sänkyyn,vaan tutustuimme ensin.Hän vaikutti täydelliseltä.Näin hänen kaikki "virheensä" jo alussa,mutta hyväksyin ne.Kuten hän minun virheeni.Kokonaisuus oli niin hyvä.Rakastuimme ja muutimme yhteen.En tiennyt että jonkun kanssa voi olla näin hyväolo.Tottakai meillä on ollut todella rajuja riitoja ja vaikka mitä, mutta rakkaus on voittanut.Olemme päässeet niistä kaikista yhdessä yli.Hän on myös opettanut minulle niin paljon kaikkea....Olemme tehneet vaikka mitä!Olen päässyt kokeilemaan rajojani hänen kansaan...ja nyt en puhu mistään kalliokiipeilystä tms..vaan jostakin todella hurjasta jutusta,jota en valitettavasti voi tässä paljastaa.Elämä oli mallillaan.Laskut maksettu ja kaunis SIISTI koti.Kunnes...huomasin olevani raskaana."Kokeneena"huomasin sen heti!Ja kerroin myös pokaystävälleni HETI!Helvetti oli irti.Itse oli NIIIIIN onnellinen raskaudestani.Mikä olisikaan ihanampaa kuin MEIDÄN lapsi.Hän oli kuitenkin eri mieltä.Hän otti asian hyvin raskaasti.Hänen kantansa oli ymmärrettävä.On olemassa "lieventäviä asianhaaroja" ja tilanne olikin todella niin että asiaan ei ollut oikeaa vastausta.Ja tiesin että jos pitäisin lapsemme,hän todellakin häviäisi elämästämme.Hän ei tulisi parinkaan kuukauden tai vuoden päästä toisiin aatoksiin. Saisimme olla lapsen kanssa kahden ja miettisin ikuisesti miksi isi hylkäsi meidät.Olinko ansainnut sen. Hakeuduin lääkäriin,toivoin että lääkäri olisi kysynyt minulta haluanko tätä,...tai jotain,jotta olisi ollut joku oljenkorsi jotta olisin pystynyt tekemään yksin päätöksen lapsen synnyttämisestä.Ei,ei ja ei...Tässäpä kaupungissa saa lääkäriltä "tee se itse koti-abortin"..Lääkkeet vaan kotia mukaan ja raskautta keskeyttämään..Voi järkyttävää...Pokaystäväni oli huojentunut päätöksestäni.Minä en.Makasin yksin sohvalla ja "synnytin"lapsemme.Tukea sain ja saan,mutta hän ei kuitenkaan minua pysty ymmärtämään.Nyt aikaa on jo kulunut ja edelleen joka päivä kadun.Itken ja toivon että Jumala antaisi anteeksi ja pitäisi lapsistani huolta.Kenellekkään muulle en kykene asiasta puhumaan...paitsi teille näin anonyymisti.
Olen ollut aina abortin vastustaja...Nyt kuitenkin olen joutunut tähän tilanteeseen jo KOLME kertaa...En silti hyväksy tekoani/tekoamme. Iän myötä on kuitenkin sen verran viisastunut ymmärtämään, että kyllä siihen lapsen tekemiseen kaksi tarvitaan.
En tiedä saanko enää koskaan lapsia. Poikaystäväni haluaa niitä ehkä joskus,ehkä ei... Toisaalta sitten kun EHKÄ joskus hän lapsen haluaa....ja minä en lasta pystykkään saamaan, tiedän että hän kykenee jättämään minut.Sen perusteella mitä kaikkea pahaa ja epäoikeudenmukaisuutta(aikuisten oikeesti) hän on joutunut elämässään kokemaan, hän pystyy ja pakottaa tarvittaessa olemaan itse oman elämänsä herra,...... minä en.
Vastaukset 10
Vanhimmat
En jaksanu lukea teksiäsi.. MISSÄ on kappalejaot?
Jaksoin lukea viestisi, vaikkei niitä kappalejakoja ollutkaan. Älä luovuta, vaikka tuntuisi kuinka toivottomalta. Toivon, että voit antaa itsellesi anteeksi ja myös niille, jotka sua ovat satuttaneet. Olet arvokas sellaisena kuin olet eikä siihen tarvita kenenkään ihmisen todisteluja. Henkilökohtaisesti uskon, että jokainen syntymätön lapsesi on juuri siellä Taivaan isän hyvässä hoidossa. Ei ollut tarkoitus esittää mitään kliseitä, vaan oikeasti toivon sydämestäni sinulle parempaa huomista ja eheytymistä. Vielä löytyy varmasti ympäriltäsi ihmisiä, jotka haluavat auttaa sua pääsemään yli noista kipeistä asioista. Se ei ole helppo eikä lyhyt tie, mutta ei mahdoton kulkea.
Jos haluat voit lähettää mulle myös mailia.
Luin kyllä viestisi kokonaan mut opettele hyvä ihminen käyttämään ehkäisyä!!!!!!!!!!!!!!!!! Ei tarvis porata silmiään punaisiksi ja naamaansa turvoksiin. Ei tarttis masentua ja miettiä...
Ei tullut mieleen käyttää ehkäisyä?
Hyväksyn abortin tekemisen, sillä en pidä sikiötä vielä ihmisenä, mutta pitäisi ajatella hieman yhteiskuntaakin; mitä siitä tulee jos ehkäisy hoidetaan yhteiskunnan varoin abortoimalla veronmaksajien piikkiin? Resurssien tuhlausta.
Hoida ehkäisy kuntoon. Naimalla tulee ihan oikeasti raskaaksi.
Ei kun......
Sen ehkäisypuolen PITI OLLA TÄYSIN KUNNOSSA....
Uskomaton juttu, mutta totta.
Ehkäisy alkoi vasta toimimaan, kun pillerit on jätetty erikoislääkärin kehoituksesta/käskystä pois ja vaihdettu kokonaan VIHDOIN toisentyyppiseen, uudenlaiseen vaihtoehtoon.
Ja niitä pilleri merkkejä onkin sitten käyty läpi...........pe***leesti.
En kirjoittanut sitä tuohon muutenkin niin lyhyeen viestiin, kun ehkäisyhän on itsestään selvä asia..... Vahinkojahan tapahtui, muttei huolimattomuusvahinkoja.
Mikä on se toinen uudenlainen ehkäisymenetelmä joka toimi niin hyvin ettet joutunut tekemään "kuin" kolme aborttia?
Se on se semmonen juttu mitä pidetään kolme viikkoa ja otetaan viikoksi pois. Eikä niellä.
Ni ei oo sitten ruuansulatuskanavan kanssa missään tekemisissä.
Tämän keksinnön avulla minulla on jopa kunnolliset kuukautiset.(jotka siis lähes loppuivat pillereitä syödessä,ilman raskauttakin)
Ehkäisyteho on myös tällä hetkellä niin luotettava kuin se vain mitä tahansa hormonaalista ehkäisyä käyttävällä ihmisellä voi olla. Eli se 99%.
Heipä, hei!
Täällä keskustellaan nyt toisen ihmisen hyvinvoinnista, eikä verorahoista.
Kyllä niitä verorahoja laitetaan kaiken näköiseen muuhinkin turhaan. Se mikä on turhaa olkoonkin siis jokaisen oma mielipide.
-Narkit jotka ovat kuoleman partaalla hoidetaan kyllä niillä verorahoilla.
-Entäs ihmiset, jotka yrittävät itsemurhaa mutta selviävätkin teholle..
HYI,HYI...ja taas ollaan VERONMAKSAJIEN kukkarolla.
-Entäs "ikiopiskelijat". Ei käydä sitä koulua kunnolla vaan venytetään ja venytetään, kun se on niin raskasta... Ja nostetaan sitä surkean pientä opintotukea, VERONMAKSAJIEN RAHOISTA.
Itse olen joutunut kätilöopiston sairaalaan tutustumaan ja voin kertoa että ei se veronmaksajien riistolta tuntunut.
Reissu oli varsin hintava.
Onko kukaan ajatellut että maksamme veroja yhteiskunnan etuuden nimissä. Ja siksi että yhteiskuntamme toimisi.Toimimiseen tarvitaan niitä paskemmaltakin tuntuvia asioita.
Ihminen niistä asioista tekee itselleen eettisen ongelman ei luonto. Ja jos aborttia tehdessä alettaisiin vielä jauhaa elämän kiertoulusta jne...... Emmeköhän me ole jo muutenkin itse sen sekoittaneet.
Tsemppiä ja voimia ketjun aloittaneelle. Olet aika sisukas ihminen. Ymmärrän sinua täysin:)
Niitä köyhiä yksinhuoltaja äitejä on jo ihan tarpeeksi....veronmaksajien rahoilla niitäkin elätetään.(En halua yleistää,poikkeuksiakin toki on.)
Olin itse saman kysymyksen edessä, valitsin samoin ja nyt tiedän sen olleen oikein.
Laskepa huviksesi mitä summia tulee, jos jokainen suomalainen nainen ajattelee samalla tavalla kuin sinä ja jos jokaisella naisella on taustanaan 3 aborttia. Kysymys onkin kohdentamisesta, jos on tietty määrä rahaa käytössä, niin jonkun osa-alueen menojen suureneminen on toisaalta poissa. Tälläkin hetkellä esim. vanhusten huoltoon ei ole rahaa. Vanhat hoidossa olevat ihmiset pidetään vaipoissa ja lääketokkurassa, koska sitä rahaa ei ole. Eikä tule. Jokainen voi miettiä omaa vastuutaan, eikä olettaa automaattisesti, että jonkun instanssin pitää maksaa oman vastuuttoman käytöksensä seuraukset. Ymmärrän kyllä, jos vahinkoja sattuu, mutta sitä en, että abortointia käytetään ehkäisynä tahallisesti.
Sää oot aika uskomaton tyyppi. Ala nyt hyvä nainen pitämään itsestäsi huolta. katse tulevaisuuteen.