Heippa tytöt! juhlimisesta asiaa

Olen avoliitossa ihanan naisen kanssa. Ikämme on kolmenkymmenen. Rakastamme suunnattomasti toisiamme. Arkielämämme on ihanaa. Töitä ja koiria. Harrastuksemme on koiranäyttelyt. Olemme harkinneet kennelin perustamista. Etsimme uutta taloa maalta ja sitoutumista kennetoimintaan loppuelämäksi.

Perusjutut siis kunnossa. Mutta....Naiseni on viime aikoina innostunut juhlimaan joka viikonloppu. Hän käy ravintoloissa Helsingissä, myös gaypaikat kiinnostaa. Itseäni ei kiinnosta ravintolat lainkaan. Vietän aikani kotona, harrastan myös itsepulustuslajia. Hänen ulkoan juhlimisensa vetää meitä erilleen. Hän käyttää mielestäni liikaa rahaa ravintoloihin ja rahoittaa useasti myös ystävänsä illan.
En ole kieltänyt häntä menemästä. Nykyisin kuitenkin näin illalla yksin kotona, oloni on surkea ja ikävöin häntä.
Yöllä kun hän tulee kotiin, harrastamme usein seksiä aloitteestani. Haluan häntä ainoastaan siksi että minulla on ikävä häntä. Itken usein orgasmin jälkeen. En suinkaan nautinnosta, vaan ikävästä.

Pelkään että tulevaisuutemme on uhattuna. Keskustelemme asiasta. Muttä hän ei näe mitään ongelmaa asiassa. Hänen mielestä tämä on hyvä juttu, ettemme vietä kaikkea aikaa yhdessä.

Kiellänkö häntä menemästä vai pitäisikö minun mennä hänen mukaansa vaikken halua?
9365
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Kuinka pitkään hän on joka vklp juhlinut?
Onko teillä yhteistä aikaa ainoastaan niinä päivinä?
Jos se alkaa olla parin kk ajan ilman sinua bilettämistä, silloin voisi kysellä, haluisiko viettää vaihteeksi yhteistä viikonkonloppua.

Ei hän lapsi ole, joten miksi kieltäisit. Helposti saattaa mennä takertumiseksi ja haluaa rajoittaa toista omien pelkojensa takia.
Kauanko olette olleet yhdessä?

Onko kertonut, oletko kysynyt mistä moinen bilevimma?
Onhan suhteelle hyväksi, että siinä olisi kaksi itsenäistä yksilöä, mutta toimiva suhde perustuu myös kompromisseille. Ei toinen voi jatkuvasti olla muualla.

Yrittäkää nähdä asia toistenne kannalta. Laittakaa ne näkymään.

Kysyä saa ja keskustella kannattaa.

Äänestä

ei kai näihin ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Mun mielestä sun kandee kertoa mille susta tuntuu ja toivoa sopisi että hän ymmärtää ettei se juhliminen mene sun edelle. Jospa hän vähän harventaisi juhlintaa ja säkin voisit silloin tällöin mennä mukaan. Kompromissit on aika valttia tällaisissa asioissa, kummatkin joustaa ja siksi ettei halua satuttaa toista.

Äänestä

voi, voi kun tyttöystävän kanssa menee huonosti, yritä kuitenkin itsepulustaa itseäsi

Äänestä
  • Voi voi pulu, mikä hitto suokin vaivaa? Get a life. Tarvii tulla tänne voivottelaam ja ilkkumaan kun toisella on huoli... Sääli jos sulla on elämässä niin vähän sisältöä

    Äänestä

Teillon parisuhdekriisi. Pitäskö keskustella vakavasti. Mennä suhdeterapiaan. Et kiellä, etkä mene mukaan. Nostatte kissan pöydälle, niin että virtahepo olohuoneessa .. paljastuu kokonaan.

Äänestä

"Yöllä kun hän tulee kotiin, harrastamme usein seksiä aloitteestani. Haluan häntä ainoastaan siksi että minulla on ikävä häntä. Itken usein orgasmin jälkeen. En suinkaan nautinnosta, vaan ikävästä."

Tämä kohta nousi pintaan, eli jos teillä sitä rakastelua pihtaillaan ja toi on varma konsti saada sitä...
Pavlovin koirakokeet ja edollistuminen...
eli jos tyttikseks kokee bilettämisen varmana tapana saada kotona, niin tulevaisuus näyttää mielestäni sinun kannaltasi yhdeltä biletykseltä...

Äänestä

Minusta se on terveellistä ettette vietä vietä kaikkea aikaa yhdessä. Oletko varma, että kumppanisi haluaa sitä kenneliä yhtä paljon kuin sinä? Se sitoisi teitä paljon yhteen ja ehkä hänellä kuitenkin enemmän oman tilan tarvetta kuin sinulla. Tämä joka viikonloppuinen juhliminen saattaa olla merkki siitä, että hän tarvitsee omaa tilaa.
Hänen juhlimisesta kannattaa puhua ja yrittää löytää jokin yhteisymmärrys. Ratkaisu ei kuitenkaan ole hänen kieltämisensä tai se, että menet (aina) hänen mukaansa jos et halua, sillä silloin tulee helposti se tunne, että olet siellä vain kyttäämässä.
Molemmilla tavoilla ajat hänet vain loitomalle itsestäsi.

Äänestä

Kiitos kirjoittaneille tänne tulleista kommenteista.

Kun lähdin kertomaan teille parisuhteestani, niin haluan kertoa tämän hetkisen tilanteemme.
Viikonloppu juhliminen avopuolisollani jatkuu ennallaan ja olen pistänyt "jäihin" suunnitelmat kennelin perustamisesta, toki se ei ole aivan ajankohtaista vielä ollutkaan. Ärsyttää ihan suunnattoman paljon bilettäminen, koska se tuntuu olevan hänelle niin tärkeää. Tuosta oman tilan tarpeesta, avopuolisollani on työ ja ihan omia menoja viikolla. Paljon tilaa puoliso tarvitsee?
Viikonloput olisivat yhteisen tekemisen aikaa mielestäni. Omassa elämässäni alkaa olemaan tätä "tilaa" aivan liikaa jo. Onko tämä suhteen lopun alkua, kun avoliitossa samankaton alla elävä alkaa ikävöimään puolisoaan???

Tajusin että harrastamamme seksi hänen palattua reissultaan, taitaa olla kaipuuni lisäksi sitä, että todistelen sillä itselleni että hän kuitenkin palaa syliini eikä kenenkään toisen. Tai niin arvelen sen olevan sitä. Sekin on väärin.

Äänestä

Voi mitä p*skan jauhantaa...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Sadepisaroita kirjoitti:

Olen avoliitossa ihanan naisen kanssa. Ikämme on kolmenkymmenen. Rakastamme suunnattomasti toisiamme. Arkielämämme on ihanaa. Töitä ja koiria. Harrastuksemme on koiranäyttelyt. Olemme harkinneet kennelin perustamista. Etsimme uutta taloa maalta ja sitoutumista kennetoimintaan loppuelämäksi.

Perusjutut siis kunnossa. Mutta....Naiseni on viime aikoina innostunut juhlimaan joka viikonloppu. Hän käy ravintoloissa Helsingissä, myös gaypaikat kiinnostaa. Itseäni ei kiinnosta ravintolat lainkaan. Vietän aikani kotona, harrastan myös itsepulustuslajia. Hänen ulkoan juhlimisensa vetää meitä erilleen. Hän käyttää mielestäni liikaa rahaa ravintoloihin ja rahoittaa useasti myös ystävänsä illan.
En ole kieltänyt häntä menemästä. Nykyisin kuitenkin näin illalla yksin kotona, oloni on surkea ja ikävöin häntä.
Yöllä kun hän tulee kotiin, harrastamme usein seksiä aloitteestani. Haluan häntä ainoastaan siksi että minulla on ikävä häntä. Itken usein orgasmin jälkeen. En suinkaan nautinnosta, vaan ikävästä.

Pelkään että tulevaisuutemme on uhattuna. Keskustelemme asiasta. Muttä hän ei näe mitään ongelmaa asiassa. Hänen mielestä tämä on hyvä juttu, ettemme vietä kaikkea aikaa yhdessä.

Kiellänkö häntä menemästä vai pitäisikö minun mennä hänen mukaansa vaikken halua?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu