se, että kirjotin ihan vitun pitkän viestin, mutta se hävisi jonnekkin bittiavaruuteen..
Mutta laitan tähän nyt ne ydinkohdat:
- Ystäväni on huomattavan älykäs (hän saa kymppejä tekemättä mitään) ja minä tälläinen tavallinen tallaaja. Usein hän heittää vitsillä miten minä olen ihan vitun tyhmä ja ilman häntä minä olisin pelkkä ameeba. VITSILLÄ, mutta kun noita vitsejä on tässä kuultu pieni ikä, niin kyllähän niitä alkaa uskoa...
Esim. jos sulle sanotaan koko elämäs vitsillä "ÄLÄ ITKE RUMA LAPSI, OTA RUSINA", niin totta hitossa alat luulla että oot ruma, vaikka miten vitsi se oiskin.v
- Hän ei kuuntele mielipidettäni ja jos kuuntelee, hän väheksyy sitä.
- Hän naljailee vaatteitani jatkuvasti.
Hän vihaa kenkiäni:
-- Conversieni väri on viimeinen, jonka hän olisi valinnut (kertoo joka kerta)
-- Toiset kenkäni ovat väriltään "jäätyneet pinaatit", "vauvan oksennus" ja muita hilpeitä ja ei-ällöjä kuvauksia, joita hän sitten viljelee koko päivän ajan VITSILLÄ.
-- Kolmannet kenkäni ovat sihteerikengät.
Ne ovat vähän niinkuin tälläiset http://4.bp.blogspot.com/-XlXaH44ULYQ/T0J1YrXRaII/AAAAAAAACG0/cCoMEtz-aNs/s1600/DSC02689.JPG, ei tälläiset http://www.pikkuvaki.fi/static/media/images/53/original/53f1411e2e0cc6e8995b0976818db297.png
- Hän haukkuu musiikkimakuani ja vaikka lempikappaletta sanoin "siis täähän on ihan PASKA, tää melodia on ihan surkee ja sanat tosi naivit!" ja antaa esimerkkejä hänen mielestään OIKEISTA JA HYVISTÄ kappaleista (joista osa on kyllä hyviä minustakin). Ja ei, en ole sellainen, etteikö minun musiikkimakuani tai kappaleita saisi arvostella, tai eikö niistä saisi antaa omaa mielipidettä, mutta eikö sitä voi tehdä vähän vähemmän lyttääväksi? Pelkkä "ei se musta oo niin hyvä" olisi luksusta.
- Hän pitää minua syypäänä siihen, ettei hän saa uusia ystäviä ja on sanonut, ettei tahdo olla kanssani enää lukion jälkeen, koska minä kuulemma karkoitan kaikki uudet ihmiset ja estän muka häntä luomasta uusia ihmissuhteita.
- En uskalla kertoa enää mitään merkittävää itsestäni, koska pelkään, että sille nauretaan ja se lytätään.
- Häpeän vaatteitani
- Musiikki ei tee minua enää onnelliseksi
- 9½ on huono numero ja 10- pilaa se miinus.
- En uskalla ottaa kontaktia muihin, koska pelkään heidän vihaavan minua.
- Minulla on alemmuuskompleksi joka vitun asiassa.
- Olen ihan SAIRAAN väsynyt tähän kaikkeen, siihen, etten onnistu MISSÄÄN, etten ole luontaisen hyvä missään.
Rakastan ystävääni yli kaiken, mutta miksi hänen täytyy olla niin saatanan hyvä kaikessa? Hän on liian kova vertailkukohta minulle...
Onko teillä ystäviä jotka silkalla olemassaolollaan saa teidät tuntemaan itsennen paskoiksi tai jotka haukkuvat teitä?
Mutta laitan tähän nyt ne ydinkohdat:
- Ystäväni on huomattavan älykäs (hän saa kymppejä tekemättä mitään) ja minä tälläinen tavallinen tallaaja. Usein hän heittää vitsillä miten minä olen ihan vitun tyhmä ja ilman häntä minä olisin pelkkä ameeba. VITSILLÄ, mutta kun noita vitsejä on tässä kuultu pieni ikä, niin kyllähän niitä alkaa uskoa...
Esim. jos sulle sanotaan koko elämäs vitsillä "ÄLÄ ITKE RUMA LAPSI, OTA RUSINA", niin totta hitossa alat luulla että oot ruma, vaikka miten vitsi se oiskin.v
- Hän ei kuuntele mielipidettäni ja jos kuuntelee, hän väheksyy sitä.
- Hän naljailee vaatteitani jatkuvasti.
Hän vihaa kenkiäni:
-- Conversieni väri on viimeinen, jonka hän olisi valinnut (kertoo joka kerta)
-- Toiset kenkäni ovat väriltään "jäätyneet pinaatit", "vauvan oksennus" ja muita hilpeitä ja ei-ällöjä kuvauksia, joita hän sitten viljelee koko päivän ajan VITSILLÄ.
-- Kolmannet kenkäni ovat sihteerikengät.
Ne ovat vähän niinkuin tälläiset http://4.bp.blogspot.com/-XlXaH44ULYQ/T0J1YrXRaII/AAAAAAAACG0/cCoMEtz-aNs/s1600/DSC02689.JPG, ei tälläiset http://www.pikkuvaki.fi/static/media/images/53/original/53f1411e2e0cc6e8995b0976818db297.png
- Hän haukkuu musiikkimakuani ja vaikka lempikappaletta sanoin "siis täähän on ihan PASKA, tää melodia on ihan surkee ja sanat tosi naivit!" ja antaa esimerkkejä hänen mielestään OIKEISTA JA HYVISTÄ kappaleista (joista osa on kyllä hyviä minustakin). Ja ei, en ole sellainen, etteikö minun musiikkimakuani tai kappaleita saisi arvostella, tai eikö niistä saisi antaa omaa mielipidettä, mutta eikö sitä voi tehdä vähän vähemmän lyttääväksi? Pelkkä "ei se musta oo niin hyvä" olisi luksusta.
- Hän pitää minua syypäänä siihen, ettei hän saa uusia ystäviä ja on sanonut, ettei tahdo olla kanssani enää lukion jälkeen, koska minä kuulemma karkoitan kaikki uudet ihmiset ja estän muka häntä luomasta uusia ihmissuhteita.
- En uskalla kertoa enää mitään merkittävää itsestäni, koska pelkään, että sille nauretaan ja se lytätään.
- Häpeän vaatteitani
- Musiikki ei tee minua enää onnelliseksi
- 9½ on huono numero ja 10- pilaa se miinus.
- En uskalla ottaa kontaktia muihin, koska pelkään heidän vihaavan minua.
- Minulla on alemmuuskompleksi joka vitun asiassa.
- Olen ihan SAIRAAN väsynyt tähän kaikkeen, siihen, etten onnistu MISSÄÄN, etten ole luontaisen hyvä missään.
Rakastan ystävääni yli kaiken, mutta miksi hänen täytyy olla niin saatanan hyvä kaikessa? Hän on liian kova vertailkukohta minulle...
Onko teillä ystäviä jotka silkalla olemassaolollaan saa teidät tuntemaan itsennen paskoiksi tai jotka haukkuvat teitä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
En kyllä kutsuisi tuollaista henkilöä ystäväksi, hermothan siinä menisi vähemmästäkin.
Sen verran osaan samaistua, että itsellänikin on ystävä joka saa 10 kokeesta (Lukion viimeinen vuosi) lukemalla viimeisenäpäivänä kirjan. Kyllähän se välillä ottaa päähän kun joku saa niin hyviä numeroita tekemättä mitään.
Mutta tavallaan myös säälin häntä, nimittäin yläasteella hänellä oli samanlaiset numerot, ja voit arvata miten yläasteella suhtaudutaan henkilöihin joiden numerot ovat sitä 6 korkeammat. Hänellä ei ollut paljoa kavereita silloin (olen tuntenut hänet 1. luokasta lähtien) mutta yläasteella aloimme muutaman muun kaverin kanssa olemaan hänen kanssaan enemmän. Ja nyt olemme pysyneet todella hyvinä ystävinä.
Ja en tiedä mikä tämän vastauksen pointti oli.
Itselläni on vain niin kovin vähän ystäviä, etten tahtoisi menettää yhtäkään :/ Ja onhan meillä yleensä ihan mukavaakin yhdessä ja hauskaa ja kyllä hän kehuu minua myös, tosin harvemmin kuin heittää noita vitsejä.
Mutta nuo loukkaukset ovat niin ärsyttäviä koska hän sanoo ne aina niin kepeästi ja vitsillä, joten tuntuu, ettei niistä SAISI suuttua.
Itse luin ylioppilaskokeisiin niska limassa toisin kuin hän ja silti sain huonomman arvosanan. Tosin hyvähän sekin oli, mutta jotenkin se tuntuu vaan niin turhauttavalta...
Onko "älykäs" ystäväsi narsisti?, siltä se näin äkkiseltään kuulostaa.
"- Hän pitää minua syypäänä siihen, ettei hän saa uusia ystäviä ja on sanonut, ettei tahdo olla kanssani enää lukion jälkeen, koska minä kuulemma karkoitan kaikki uudet ihmiset ja estän muka häntä luomasta uusia ihmissuhteita."
Jos tuollainen "herrasmies" olisi kaverini opettaisin hänelle nöyryyttä katkaisemalla välini häneen ja katsomalla "saako hän uusia kavereita, jos en estäisi häntä luomasta uusia ihmissuhteita", sillä en vakavissani usko noin itserakkaan ihmisen saavan osakseen muuta kuin vihaa. Tuo ketä sanot "ystäväksi" ei ole muuta kuin pilkkaajasi, en ymmärrä miksi pidät häntä ystävänä. Eikö tämä seuraava kohta viestissäsi osoita, että hän on kiusaajasi:
"- Hän ei kuuntele mielipidettäni ja jos kuuntelee, hän väheksyy sitä. "
Minäkin ajattelin että narsisti kyseessä. Ketjun aloittelijalle: jos narsisti vielä haukkuu niin sanoppa sille: "Olet narsisti. Tiesitkö että se on mielenterveys ongelma? Onnea elämään jossa kaikki vihaavat sinua." Eiköhän hiljene.
Tuntuu jotenkin ehkä liian rajulta... :/
EI! Jos se on ilkee sulle sun EI tarvitse miettiä onkohan tämä ja tuo ilkeetä! Ootko sä lukenu mitä kirjotat?! Sanot suorat sanat ja kerrot et tuo EI ole mukavaa! Jos haluut parempia numeroita niin opiskelkaa yhdessä. Ja joillkin se vain on luonnostaan et oppii koulujutut. Esim itselläni huonoin numero kokeesta ikinä on 8 ja olen 6lk.
Sanoisin hänelle ihan suoraan mielipiteeni hänen käytöksestään ja katkaisisin ystävyyssuhteen vaikka se sattuisikin.