Lapseni on isätön, vai onko?

Hei
Tahtoisin kuulla kovasti mielipiteitä, vaikka niitä asiattomiakin tuppaa aina tulemaan :D Elikkä minulla on 12 vuotias poika. Aikoinaan nuorena 18 vuotiaana tutustuin häneen isäänsä. Olin melko sinisilmäinen ja uskoin kun hän tahtoi pitää suhteemme salassa. Ei ollut vielä "valmis" julkiseen seurusteluun. Meillä oli n.2kk suhde / tapailu takanamme kunnes eräänä iltana luonani päädyimme sänkyyn. Olin aivan "rakastunut", kunnes menin yllätys käynnille hänen asunnolle ja missä en ollut koskaan käynyt. Näin minulle selvisi että hän olikin kihloissa ja asui "toisen"naisen kanssa. Jätin hänet omaan rauhaansa kunnes viikkoja myöhemmin huomasin olevani raskaana. Mietimme tilannetta ja hän ei halunnut pakottaa aborttiin vaikkakin sitä toivoi. Päätimme vanhempieni kanssa kuitenkin että pidän lapsen ja tuolloin myös miehen äiti oli yhteydessä ja lupasi että haluavat olla myös meidän elämässä. Toisin kuitenkin kävi. Isyystestien jälkeen he sulkivat minut ja ennenkaikkea lapsen elämästään kokonaan eivätkä sen jälkeen ole olleet yhteydessä. Minä tosin olen 3 kertaa 12 vuoden aikana ottanut yhteyttä poikani mummoon ja kertonut pojastani ja että häntä voisi tulla katsomaan koska vain. Samoiten isä on tiennyt aina että en kiellä häntä koskaan tapaamasti poikaansa koska poikahan on syytön kaikkeen mutta koskaan heistä kukaan ei ole halunnut nähdä poikaani, ja ovat toivoneet etten ottaisi yhteyttä. Nyt poikani on siis 12 vuotias, välillä kyselee isästään ja rehellisesti olen kertonut miten asiat aikoineen ovat menneet. Nyt minulle on kuitenkin syntynyt vahva epäilys siitä ,että miehen isovanhemmat(eli poikani isän isän vanhemmat) eivät tiedä pojastani mitään. He ovat n.75-80 vuotiaita. Olen miettinyt voinko yrittää ottaa heihin yhteyttä ja onko heillä oikeus tietää. Onko se minun tehtävä vai annanko koko suvun olla. Järkytänkö liikaa niin vanhoja ihmisiä ja kylvänkö riitaa kaikkien välille?