Pohjoisrinteillä kasvaa märkä ruoho,
siellä missä emme vielä ole kulkeneet
sanoja niittämässä, sirppi kädessä.
Teemme polun valopilkusta toiseen
sillä tiedetään, että homeenhajuisia runoja siedetään
niiden koristeellisten pilkkujen tähden.
Jos katsot ylös
näet miten pilvet ovat kostuttaneet taivaan
tummin painalluksin.
Muistoissammekin on mustelmia,
viivastolle asetettuina ne ovat kuin nuottikirjoitusta.
Laula siis, laula nyt
kun syyskurjet ovat lävistäneet sydämen!
siellä missä emme vielä ole kulkeneet
sanoja niittämässä, sirppi kädessä.
Teemme polun valopilkusta toiseen
sillä tiedetään, että homeenhajuisia runoja siedetään
niiden koristeellisten pilkkujen tähden.
Jos katsot ylös
näet miten pilvet ovat kostuttaneet taivaan
tummin painalluksin.
Muistoissammekin on mustelmia,
viivastolle asetettuina ne ovat kuin nuottikirjoitusta.
Laula siis, laula nyt
kun syyskurjet ovat lävistäneet sydämen!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä persoonallinen runo, tykkäsin paljon.
Tapahtumat näki mielessään, kuin elokuvaa olisi katsonut. Mielenkiinto säilyi runon loppuun asti. Tätä runoa haluan lukea useammankin kerran koska se ei päästä lukijaansa ihan helpolla, vaan siitä löytää uusia ulottuvuuksia joita ei heti ensimmäisellä lukukerralla huomannut.
Ikein hauska ja persoonallinen, Pidin.