Millaisia ominaisuuksia arvostatte saksanpaimenkoiralla? Voisiko von Stephanizen heittää jo romukoppaan?
Ovatko luoksepäästävyys sekä avoimuus tärkeitä ominaisuuksia? Entä leikkisyys tai älykkyys?
Kuinka on nenänkäytön osaaminen jo heti pennusta lähtien?
Merkitseekö AA/OO mitään?
= KÄYTTÖLINJAINEN
Ovatko luoksepäästävyys sekä avoimuus tärkeitä ominaisuuksia? Entä leikkisyys tai älykkyys?
Kuinka on nenänkäytön osaaminen jo heti pennusta lähtien?
Merkitseekö AA/OO mitään?
= KÄYTTÖLINJAINEN
Vastaukset 38
Vanhimmat
"Millaisia ominaisuuksia arvostatte saksanpaimenkoiralla? Voisiko von Stephanizen heittää jo romukoppaan?
-Terveyttä, niin fyyssistä kuin menttaalista.Hyvää hermorakennetta, toimintakykyä ja vilkkautta.
-Joku viisas on joskus sanonut:"jos unohtaa historian tuhoaa tulevaisuuden."
Ovatko luoksepäästävyys sekä avoimuus tärkeitä ominaisuuksia? Entä leikkisyys tai älykkyys?
-Ovat ominaisuuksia, jotka helpottavat tavallista elämää, mutta koiraa voi "siedättää" noihin ominaisuuksiin, josne puuttuvat.
-Leikkisyys ja älykkyys, sekä huumorintaju koiralla ovat erittäin tärkeitä ominaisuuksia koiran koulutuksessa.
Kuinka on nenänkäytön osaaminen jo heti pennusta lähtien?
-Tärkeää jo pentuna.Huonommin nenäänsä käyttävä lisää huomattavasti koulutuksen määrää, paremmin käyttävään verrattuna.
Merkitseekö AA/OO mitään?
-Yksilön kohdalla merkitsee omistajalle ja koiralle.Jos
koira pentueen ainoa terve merkitystä on myös jalostuksellisesti.
Näitä ominaisuuksia kolmessa edellisessä koirassani on ollut, joissain enemmän joissain vähemmän ja kaikki olleet näyttelylinjaisia ja kaikki käyttövalioita.Yksi koirista oli totinen ja huumorintajuton, ja sen kanssa oltiin eniten törmäyskurssilla, mutta valioksi sain senkin kahdelta lajilta.
Tämä neljäs koira on käyttölinjainen ja hermorakenteeltaan huonoin koiristani.Välillä ärsyttää tuo turhan piipitys, mutta muuten ollaan edetty koulutuksissa, mutta ei aina toivotusti, juuri hermoista johtuen.
Ilmeisesti sul on käsissä vahvasti saalispainotteinen koira. Ne on kyl hankalia oikean toiminta-alueen löytämisessä ja siinä treenaamisessa. Joutuu ihan treenaamaan keskittymistä ja oikeasta tilasta palkkaaminen korostuu. Onnistuessaan kyl tekeminen on näyttävää.
Terveys, niin fyysinen kuin psyykkinen, hyvä hermorakenne, toimintakykyinen, vilkas, luoksepäästävä, avoin, leikkisä, älykäs, nenänkäytön osaaminen pennusta asti loistavaa, AA/OO = Flick (Sensenmann)
Saalispainotteista koiraa on erittäin helppo kouluttaa jos se on osaavissa käsissä.
Nim.kai puuta polttavaa sinäkin mainitsit tuon,välillä ärsyttää tuo turhan piipitys.Ja moni muukin on heittänyt näissä ketjuissa samankaltaisia lauselmia.Elikkä,mitä kaikkea se pitää sisällään?Minulle aivan outo asia,kun puhutaan saksanpaimenkoirista.
Joo,olen omastani ja muidenkin koirista kentällä ja sen laidalla tuon piirteen huomannut, mutta se tänä päivänä kuuluu enemmän asiaan.Minua se häiritsee, eikä kuulu minun tunnistamaani saksanpaimenkoiran luonteeseen (muistelen omia koiriani).
Mutta, kunon joku ominaisuus saatu paremmaksi, jostain on pitänyt tinkiä, ja se on selvästi ollut hermot.Näillä mennään.Alku hankaluutenaon myösollut ensimmäinen narttu, joka toden totta on haastavampi kuin aikaisemmat urokseni, niiltä kun puuttui tuo "tyttömäinen" kieroilu;)!
Usein tuo piipitys on vuotamista. Ja vuotaminen saadaan pois opettamalla koiralle patoamista. Vietikkäälle koiralle täytyy opettaa rauha ja keskittyminen..piipitys ei ole mikään rotuominaisuus..
Vuotamisen tilalle patoamista ei saa opetettua hermorakenteeltaan pahasti puutteelliselle yksilölle, ongelma voi vain kärjistyä. Kyse ei välttämättä siis ole pelkästä vietikkyydestä. Sensenmannini ei koskaan ole piipittänyt sen sijaan aiempi Bacteroides teki sitä lähes jatkuvasti eri tilanteissa.
Kyl patoamisen saa opetettua, mut sehän vaan pahentaa tilannetta, kun vietti kasvaa. Juurikin rauhan opettaminen ja oikean tunnetilan pitäminen treenatessa on kaiken a ja o.
"Kyl patoamisen saa opetettua, mut sehän vaan pahentaa tilannetta, kun vietti kasvaa."
Juuri tuota lähinnä tarkoitin, mutta joillekin yksilöille ei saa edes opetettua, koska vietti on jo liiallinen siinä vaiheessa joten koko homma menee överiks.
Rauhan opettaminen piippaajalle on ensiarvoisen tärkeää; siihen pohjataan muut jutut sitten kun se on opeteltu.
Joku kirjoitti, "tekeminen näyttävää",,tässä ehkä ollaan menossa kovasti pieleen. kuuluuko työkoiralla olla tekeminen näyttävää, vai tehokasta ja luotettavaa ?
Ollaanko menoss ravihevosista, sirkushevosiin ?
Ei työkoira vaan käyttökoira. Aika pieni osuus päätyy työkoiriksi. Näyttävä on juurikin tehokasta. Vaikkapa maalimiehen pysäytys paossa näyttävästi tehtynä. Mut saivartelu ja sanojen taivuttelu sikseen.Ikäväkyllä suurin osa taitaa olla näitä "sirkushevosia", jotka osaa kääntyä vain vasemmalle.
Näyttävyydestä on hyvä osoitus useiden käyttisten piippaaminen tilanteessa kuin tilanteessa ja rähisemisestä kärryissään odotellessaan omaa vuoroa kisapaikalla.
Ööö ja näyttikset ei hauku autoissa? Mitenhän näyttisten pääkoppa kestäis jos niissä olis yhtään viettiä? Ei varmaan mitenkään...
Mun koira ei hauku ja on näyttis jolla on viettiä ja paljon. Kertoisitko mistä kennelistä nuo rähjääjät ja piippaajat ovat?
Ei se uskalla. Se kävi vaan aukomassa turpaansa täällä huvikseen.
Ihan kaikista kenneleistä niitä löytyy. Turha kai tästä on edes vääntää.
Laittaisitko muutaman esimerkin mistä löytyy pahimmat. Saako tästä aiheesta puhua täällä tai jossain muualla edes? MItkä käyttiskennelit kasvattavat piippaavia koiria?
Tais olla käyttis..
Eipä ole tilastoitu ja muutenkin ihme vänkäämistä "aikuiselta". Kaikista löytyy...
Väärin. Läheskään kaikista kenneleistä ei löydy piippaavia sakuja.
Kaikista joissa on enemmän viettiä, kun matkalaukussa. Ohjaaminen vaikuttaa paljon koiran piippaamiseen.
Asperger hoitaa hommat oikein ja oikeudenmukaisesti näennäisestä lapsellisuudestaan huolimatta. "Aikuiset" ovat typeriä itsekkäitä mistään mitään ymmärtämättömiä kusipäitä jotka ajattelevat vain ja ainoastaan itseään.
Joo, kyllä munkin käyttis piippaa ennen kun duuniin pääsee, sitten tekee keskittyneesti hommia... nuo näyttikset samassa työssä piippaa tehdessään, kun ei rohkeus riitä mennä hankalista paikoista.
Höpö höpö.
Mul oli vuosia sitten Kamaron jälkeläinen, joka oli kova piippaamaan. Varsinkin autossa matkustaminen oli yhtä helvettiä. Aina kun innostui ja halusi jotain, niin piippaili. Ei ollu hermorakenne ihan kohdallaan luojan kiitos, et viettiä ei hirveesti ollu. Sillon olis ollu kuppi nurin koiralla. Nyt taasen kaks käyttistä. Toinen agressiopainotteinen, vahva ja itsevarma eikä ole piippauongelmaa. Toinen taas suurella saalisvietillä varustettu ja treenien alussa meinaa olla vaikeuksia hallita päätään. Tasoittuu kuitenkin nopeasti eikä ole ongelmaa ekan viiden minuutin jälkeen. Tässä varmasti omaa vikaakin, kun on tullut ajettua vähän turhan reilulla viettitasolla pääkopan kustannuksella. Oppia ikä kaikki...
Mulla on näyttis, jolla kova saalisvietti, joskin pentuna näytti ettei sillä olisi viettejä ollut ollenkaan, mutta kun herätin ne, sain koiran, jolle voi opettaa mitä vain saaliilla. Ei piippaa koskaan vaan tottelee nätisti käskyjä vaikka olisi kuinka innoissaan. ;)
Mulla on käyttölinjainen pentu, joka piipittää paljon. Voisiko joku selittää, miksi se tekee niin ja mitä sille pitää tehdä? Ruokakupilla ei piipitä, koska koira saa tietenkin ruoan vasta rauhoituttuaan. Osaa odottaa kupille pääsyä rauhassa. Piipitys alkaa jossain vaiheessa ulkoilua..
Mulla on 4 vuotias käyttis ja kyllähän SE piippa ja kurnuttaa ennen, kuin pääsee ”hommiin”, mutta asiaan päästyään tekee sitten esim. jälkeä (mantrailing) todella keskittyneesti, eikä välitä tai häiriinny ihmisistä, koirista, autoista, polkupyöristä tai oikeastaan mistään, vaan keskittyy täysin siihen tekemiseen. Minua ei sen innokkuus häiritse, joka tuona vuotamisena ilmenee. Päinvastoin näkee, että koiralla halua tehdä hommia. Saan sen kyllä rauhoittumaan, kun jätän Sen vain paikalle makaamaan ja käännän selkäni sille, enkä huomioi sitä.
Muuten Saksanpaimenkoiran tärkeimpiä ominaisuuksia ovat mielestäni vahva, mutta tasapainoinen saalis- ja puolustusvietti, lujahermoisuus, tarkkaavaisuus, hyvä ohjattavuus, uskollisuus ja lahjomattomuus, sekä rohkeus, voimakas taistelutahto ja riittävä kovuus. Lisäksi ohjaajan läsnä ollessa luokseenpäästävyys tulee olla hyvä, mutta mikään kaikkien kaveri ei saksanpaimenkoiran tarvitse olla. Turha on mennä kaupan edessä omaa koiraani silittelemään, mutta espalla kyllä turistit ja lapset sitä saa halailla, kunhan vain olen itse läsnä.
Mitäs se tekee jos jätät sen kaupan viereen odottamaan, pureeko?
Meillä tehdään samat hommat piippaamatta? Miksi pitää yleensäkään piipata?
"eikä välitä tai häiriinny ihmisistä, koirista, autoista, polkupyöristä tai oikeastaan mistään, vaan keskittyy täysin siihen tekemiseen."
Ei meidänkään piippaamaton näyttis. Tai minun.
Saattaahan tuo minun elukka ainakin hieman hitsata, jos joku vieras sitä yrittää mennä silittelemään, jos se on jätetty kaupan eteen yksin ja minusta se ainakin on aivan oikein. Mutta ei se siinä ollessaan ihmisille tai elämille "rähjää", vaan odottelee kaikessa rauhassa. Muutaman kerran joku känniörvelö sitä on mennyt lähentelemään ja aika äläkkä siitä nousee!
Niin ja nähty on näitä "näyttiksiä", jotka ei pysty keskittymään tekemiseen, vaan häiriinnytään (esim. kaupunkijäljellä) muista koirista, rullaluistelijoista yms...
Ilmeisesti nykyajan uusavuttomuudesta ja koiranlukutaidottomuudesta kielii se, että hermorakenne ja piippaus kytketään yhteen. Kuvitellaan, että hiljainen koira on hyvähermoinen, piippaava huonohermoinen.
Tosiasiat ovat kuitenkin varsin usein ihan muuta. Valitettavasti koiran vähäinen vietikkyys ja jopa passiivisuus eivät ole hyvähermoisuutta. Koiralla voi olla heikko hermorakenne, mutta jos sillä ei yksinkertaisesti ole viettiä ja temperamenttia, ongelma ei välttämättä tule normielämässä erityisesti esiin. Voisi sanoa, että vietit ja hermorakenne ovat tasapainossa.
Kun puhutaan viettitasoltaan voimakkaammista koirista (esim. käyttölinjaiset), puhutaan koirista, joita täytyy osata viedä eteenpäin oikein. Suoraan sanottuna hyvin harvinaisia ovat ne koirat, jotka ääntelevät siksi, että niiden hermorakenne ei kestä olla hiljaa.
Viettiominaisuuksiltaan voimakas koira on sen sijaan erittäin helppo opettaa purkamaan niin viettiä kuin viettipäämäärän estymisestä johtuvaa turhautumista ei-toivotulla tavalla. Moni osaamaton pystyy kyllä nostamaan koiran viettiä, sekä tietoisesti että tiedostamattaan, mutta sen hallinta ja koiran toiminta-alueella pitäminen on useille varsin haastavaa.
Koira toimii, kuten sen annetaan toimia. Ääntely on ihan luonnollista, eri asia on se, mitä koiralle opetetaan. Jos koira saa piippaamisella jotain läpi, tai sen koulutuksessa ei ole koskaan paneuduttu vietin patoamisen opetteluun, toki se käyttää ääntä, aina vain enemmän ja enemmän.
Myös se seikka monelta unohtuu, että jos koiraa ei osata kohdella mustavalkoisesti ja selkeästi, se on helppo saada epäjohdonmukaisuudella epävarmaan, hektiseen tilaan, joka aivan sujuvasti tuottaa ääntelyä.
Kyseessä ei ole erityisesti hermorakenteeseen liittyvät asiat. Kun koira huutaa, niin ihan ensimmäinen osoite, jota pitää katsoa kriittisesti, on OMISTAJA, ei koiran hermorakenne. Se peiliinkatsominen on omistajille myös ihan hyvä juttu, sillä saattaa tuottaa oppimista ja oivallusta, jos koiran ominaisuuksien syyttelystä pystyy tarkastelemaan omaa toimintaansa kriittisesti.
Veljko, samaa mieltä täälläkin ollaan, enkä siksi edes välitä, vaikka koirani vähän vuottaakin. Se toimiin kuitenkin todella hienosti, eikä se vuotaminen vaikuta sen toimintaan. Viettiä (on ehkä b-tyypin saku), temperamenttia ja energiaa riittää, sekä hermot pitää riittävästi, että ei häsätä mitään turhaa, vaan energia suunnataan toimintaan. Koiran osaa kyllä asiansa ja ylensä se olen MINÄ joka aina perseilee tietämättömyyttään. Ehkäpä minäkin joskus opin ja koirani minua on jo paljon opettanut.
Piippaus on koiran hermorakenteessa oleva vika, jota ei koulutuksella poisteta mihinkään. Se on tää Suomen ongelma, että osa kasvattajista pennuttaa millä tahansa emällä koiria, koska niistä saa kivasti rahaa ja kennelin nimi pysyy aktiivisena.
Pitäisi kasvattajien vaan kylmästi jättää jalostuksen ulkopuolelle kaikki allergiset, lonkka- ja selkävikaiset koirat sekä sellaiset joiden hermorakenne ei täytä rodulle määriteltyjä ominaisuuksia. Kasvattajien pitää olla mustavalkoisia, mutta kun ei ole.
Nimimerkillä, yhdestä "arvostetusta" käyttökennellisestä piipittävän, allergisen, lonkka- ja selkävikaisen koiran ottanut.
Edelleen ei se minun koiran vinkuminen vaikuta tekemiseen millään tavalla, vaan kun hommia aletaan tekemään, niin sitten niitä tehdään mistään muusta välittämättä. Näyttelylinjaisista viettiä ei saa esiin edes repullisella rusakoita tai piripäissään riehuvalla narkilla.
Oman koirani emä IPO2 ja isä IPO3.a joten siellä kyllä hermot ja kaikki muukin on kunnossa.
Lue tuo yllä oleva Veljkon kirjoitus, ehkä avaa sinunkin näkemystäsi?
Harvassa on käyttiskennelit, jotka tahallaan tekevät huonoja pentueita. Kyllähän se on näyttispuolen ongelma, että tehdään pentuetta toisen perään ainoana kriteerinä vanhempien näyttelytulokset. Käyttökoira kasvatuksessa kun on sellainen ongelma, että huonot koirat eivät mene kaupaksi. Suurin osa käyttiksen ostajista kuitenkin ostaa koiraa harrastuksiin/kilpailuun, joten taustoista otetaan kyllä selvää. Piirit on muutenkin, niin pienet että paska liikkuu vauhdilla ja koirien menekki loppuu. Välillä tietysti sattuu niin, että hyvin suunnitellusta ja paperilla toimivasta pentueesta tuleekin susi. Sille vaan ei voi mitään.
"Piippaava käyttis"
Olisiko kannattanut pitää koiran toiminta-alueesta huolta, eikä ajaa viettiä yli. Ehkä seuraavan kanssa koulutus onnistuu jo paremmin.
Piippareita löytyy selvästi enemmän näistä ns. käyttölinjaisista, jalostus mennyt persiilleen hermorakenteen osalta.
Kun tuta "tietoa" tuntuu olevan, niin vastaileppa muutamaan kysymykseen. Mikä aiheuttaa piippamisen? Kuinka ohjaaja/koulutus vaikuttaa siihen? Esiintyykö piippamista enemmän tietyn viettityypin omaavilla koirilla? Minkälaisilla? Sitten sellainen asia, kun väität piippaavaa koiraa huonon hermorakenteen omaavaksi, niin mites tämä on mahdollista? Koira piippaa tottiksen alussa, mutta puruissa ote on täysi, vahva ja rauhallinen. Myös kuormituksen aikana ja sen jälkeen esittää ylimenovaiheen ja irroittaa käskystä. Pystyykö huonon hermorakenteen omaava koira siihen? Ja sit seuraavana väität vielä, että näyttiksillä on hyvä hermorakenne kun eivät muka piippaa.