Pitkä suhde miehen kanssa päättyi...hain asunnon ja ilmoitin muuttavani.
Vielä edellisellä viikolla mies haukkui minua ja arvosteli tekemisiäni . Jatkuva uhkailu "pihalle heittämisellä" on kuulunut asiaan jo pitkään...
nyt sitten eroilmoituksen jälkeen mies on pahoillaa, soittelee ja tekstailee yhtenään...katuu puheitaan ja tekojaan ja sanoo parantavansa tapansa, olenhan hänen elämänsä tärkein henkilö...
alkuun luulin että hän on ihan tosissaan mutta pikkuhiljaa viesteihin on sisältynyt pientä kiristystä ja uhkailua...asioista jotka tietää olevan minulle tärkeitä, eli hän on ilmeisesti hermostumassa kun ei saanutkaan tahtoaan läpi heti...
Miten ihmeessä saan hänet lopettamaan vainoamisen? Onko lähestymiskielto ainoa tapa ja miten jaksan "taistella vastaan" etten luovuta ja palaakin takaisin?
Kun mietin elämää taaksepäin, en ole ollut vuosiin niin helpottunut ja rentoutunut kuin kuluneet pari viikkoa jotka olen asunut omillani...huolimatta viestitulvasta!
Onko kellään kokemuksia?
Vielä edellisellä viikolla mies haukkui minua ja arvosteli tekemisiäni . Jatkuva uhkailu "pihalle heittämisellä" on kuulunut asiaan jo pitkään...
nyt sitten eroilmoituksen jälkeen mies on pahoillaa, soittelee ja tekstailee yhtenään...katuu puheitaan ja tekojaan ja sanoo parantavansa tapansa, olenhan hänen elämänsä tärkein henkilö...
alkuun luulin että hän on ihan tosissaan mutta pikkuhiljaa viesteihin on sisältynyt pientä kiristystä ja uhkailua...asioista jotka tietää olevan minulle tärkeitä, eli hän on ilmeisesti hermostumassa kun ei saanutkaan tahtoaan läpi heti...
Miten ihmeessä saan hänet lopettamaan vainoamisen? Onko lähestymiskielto ainoa tapa ja miten jaksan "taistella vastaan" etten luovuta ja palaakin takaisin?
Kun mietin elämää taaksepäin, en ole ollut vuosiin niin helpottunut ja rentoutunut kuin kuluneet pari viikkoa jotka olen asunut omillani...huolimatta viestitulvasta!
Onko kellään kokemuksia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Miten ihmeessä saan hänet lopettamaan vainoamisen? Onko lähestymiskielto ainoa tapa ja miten jaksan "taistella vastaan" etten luovuta ja palaakin takaisin?"
Olet varmaan yrittänyt avointa keskustelua?... Eikä ole onnistunut...
Avoin keskustelu on sitä että mies jankuttaa katuvansa ja muuttavansa tapansa...
kerron oman kantani ja omista tunteista vuosien varrella (ja olen usein kuluneina vuosina kertonut voivani pahoin...hän on kuitannut sen joutavana marinana)...
nyt hän valittaa olevansa niin yksin ja masentunut ja vaatii tukea...kun sanon tukevani suhteissa lapsiin hän sanoo ettei halua lapsia luokseen ellen kerro päivää milloin palaan hänen luokseen
Ei tämä tilanne ole minullekaan helppo (enkä sitä odottanutkaan) mutta se että toinen vaatii palaamaan siksi että hänelle tulisi hyvä mieli ei ole oikein!
Toki yhteyttä täytyy pitää lastenkin takia, mutta jatkuva "pommittaminen" on aika raastavaa...
No nää on niitä vakiouhkauksia ja sinun "kiristämistä". Älä vastaa viesteihin, äläkä puheluihin. Tapojaan narsisti ei muuta. Voi satunnaisesti olla kiltti ja mukava, kun tarvitsee sinulta jotain. Nyt kun olet ottanut ratkaisevan askeleen erotaksesi. Pidä se. Jos alkaa uhkailemaan sinua. Säästä ne uhkailu tekstiviestit, jolloin voit hakea lähestymiskieltoa hänelle..
Samoja juttuja on tietysti erotilanteissa sekä narsistin ja muidenkin kanssa joskus. En ajatellut kysyä, ajatteletko, että miehesi olisi narsisti. Mitä sellaista hänessä on, että se viittaisi narsismiin?
Tuo mitä kerrot, kuulostaa tavanomaiselta, mitä voi tehdä kuka tahansa eksyksiin joutunut mies. Ette varmaan ole olleet perhaterapiassa. Voisitko ajatella että lupaat miehellesi tavata vaikka sellaisessa. Voit silti pitää kiinni eroaikeistasi, mutta se voisi selkiyttää tilannetta, myös sinulle.
Suhteetkin ovat vähän erilaisia, jos kysymyksessä olisi narsistimies, en uskoisi, että heräät siihen vasta nyt. Narsismi on kipakka vaiva, ja siihen liittyy paljon asioita.
Olen joskus aiemmin kirjoittanut tälle palstalle parisuhteen ongelmistani mutta en nyt löytänyt sitä...
ihan lyhyesti...
mies oli alkuun ihastuttava, huolehtivainen ja avulias...vuosien varrella hän huomaamatta muuttui, mikään tekemäni asia ei kelvannut hänelle, aina löytyi jotain vikaa, ystäväni ja sukulaiseni olivat typeryksiä...hänen perheensä kanssa vietetiin joulut ym juhlat, kesälomatkin suvun yhteisellä mökillä, huolimatta toiveistani tehdä joskus jotain muuta...
Jatkuvaa kiristämistä, jos en tehnyt sitä tai tätä, en saanut esim käyttää autoa "omiin" menoihin jne...
hulluinta asiassa oli se etten itse edes tajunnuta asiaa vaan koitin tehdä kaikkeni miestä miellyttääkseni...hän haukkui ja huoritteli minua jatkuvasti...milloin oli syynä miespuolinen kassamyyjä tmv...mustasukkaisuuden vuoksi en ole käynyt pitkän suhteemme aikana esim ravintolassa ystävieni kanssa kuin ihan muutaman kerran ja niistä on raivottu etukäteen ja kiukuteltu jälkikäteen...no äkkiä ne ystävätkin katosivat kun minulla ei ollut heille koskaan "aikaa" vaan keksin aina syyn miksi en pääse "ulos"...
Lopulta uskoin itsekin olevani täysin kykenemätön mihinkään...kärsin aika ajoin masennuksesta ja koko elämä tuntui suossa rämpimiseltä...ainoastaan lapset saivat minut pidettyä "järjissäni"
Havahduin tilanteeseen kun aikuinen tyttäreni kysyi tarvitsenko apua...kielsin tietysti kaiken mutta sitten pieni arkinen vahinko sai miehessä aikaan raivokohtauksen jonka aikana hän löi minua useita kertoja...sen jälkeen aloin pohtia elämääni taaksepäin ja tajusin että ulkoiset puitteet on kyllä kunnossa mutta koko parisuhde on ihan väärillä uomilla.
Yritin vuosien varrella miehelle kertoa pahasta olostani mutta se kuitattiin laiskuudella ja "on niillä naisilla ennenkin ollut kurjaa mutta eivät aina valittaneet" -kommenteilla.
En tiedä onko kyse narsismista, itsekkyydestä, manipuloinnista vai ihan vaan jatkuvien väärinkäsitysten "summasta" mutta itselläni ei ole mitään mielenkiintoa lähteä yrittämään uudestaan koska en usko että käytös, joka on jatkunut yli 15v yhtäkkiä miehen päätöksestä vain muuttuisi!
Erilleen muuttamisen jälkeen tuntuu että voin taas hengittää vapasti, voin tehdä ja jopa ajatella miten itse haluan eikä kukaan ole arvostelemassa! Huomaan jopa nauttivani jokaisesta uudesta päivästä...
Kun ero on vielä tuore, tunteet käy kuumina. Hoida erosi loppuun asti, ositukset tavaroiden jakaminen ym. Sen jälkeen teet sekä suullisesti että kirjallisesti tiettäväksi miehelle, että et enää halua tavata häntä, etkä aio vastata hänelle. Jos ei auta, vaihda puhelinnumerosi salaiseksi, emailosoitteesi jne.
Mulla on ex, joka ei ole tehnyt mitään näistä. Hän on yhä roikottanut omia hlökoht. tavaroitaan kodissani, ja jättänyt palauttamatta minun tavaroitani pyynnöistäni huolimatta. Useita pyyntäjä tähän liittyen olen hänelle lähettänyt, vain kirjallisesti. En ole edes soittanut tai käynyt ovikellollaan, en edes hänen pihallaan, en seurannut mitenkään.
Nyt tämä ex on hakenut mulle lähestymiskieltoa. Ilmeisesti minun pitää viedä oikeuteen hänen edelleen hallussa olevan henkilökohtaiset tavaransakin.
Ap, ei sinua vainota. Olet itse vastuullinen tapahtumista, itse ylläpitämässä ihmissuhdetta, koska jatkat "avoimia keskusteluja" miehen kanssa. Hoida pliis asiasi loppuun, ja pistä välit sitten poikki. Sen jälkeen sinua vasta vainotaan, jos jämäkästä pyynnöstäsi huolimatta mies lähestyy yhä sinua uhkaavasti.
Miettikää hei, edes oikkasen, miten teidän itsenne pitää erossa käyttäytyä ja toimia, ennenkuin rupatte syyttämään exää vainosta tai lähestymiskieltoja hakemaan.
Miten ihmeessä voin lopettaa keskustelut tulevan exän kanssa kun meillä on yhteisiä lapsia?
Joskus on vaan pakko vastata puheluun...kun ei tiedä onko jotain oikeata asiaa!
Viesteihin en ole vastannutkaan jos ne ovat jotain "vaatimuksia" tai rakkauden tunnustuksia...
Itselläni ei ole enää tunteita jotka kävisivät kuumina...haluaisin vaan olla rauhassa ja jatkaa elämääni ...
Kirjassa Rachel Sussman:Erokirja - naisen opas toipumiseen, on annettu erittäin selkeät ja ytimekkäät ohjeet, miten asiallinen yhteydenpito tarkoittaa, kun on exän kanssa yhteiset lapset, ja lasten vuoksi ei voi katkaista välejä kokonaan.