Hei!
Kaipaisin kokemuksia tähän ongelmaani muilta jotka ovat kokeneet saman. Jos heitä siis löytyy? Koska tällä hetkellä tunnen olevani maailman ainuthenkilö tämän ongelman kanssa.
Eli siis raskauteni on todella odotettu ja lapsi toivotto, mutta silti tunnen itseni jotenkin ahdistuneeksi ja ehkä hiukan masentuneeksikin kun mietin tulevaisuutta, vaikka ei pitäisi olla mitään syytä. Minä ja mieheni käymme molemmat töissä joten raha-asioiden takia ei tarvitse huolehtia. Asumme lähellä vanhempiani matkaa on meiltä heille 27km joten tukea saan heiltäkin. Mutta siltikään en pysty iloitsemaan raskaudesta. Olen nyt viikolla 7 ja kaksi ensimmäistä viikkoa kun huomasin olevani raskaana olivat aivan mahtavat olin energinen ja innostunut ja suunnittelin tulevaisuutta. Sitten vaan tapahtui jotain ja viimeiset pari viikkoa ovat olleet aivan hirveitä. Mietinkin että voisiko tämä kenties johtua vaikka hormooneista? Ensimmäinen neuvola käyntini on tämän kuun 15. päivä
Toivon että tämä olisi vain ohimenee ja kestäisi vain tämän alkuraskauden ajan, mutta pelkään tämän jatkuvan loppuun asti. Aamuisin kun olen huonovointinen oloni pahenee entisestään kun heti mietin että mites tulevaisuudessa. Haluaisin todellakin olla onnellinen ja enrginen raskauteni aikana niinkuin aina lehdissä hehkutetaan. Tulee jo siitä pahamieli kun lukee jonkun jutun naisesta joka on onnensa kukkuloilla raskautensa aikana. Koen että olen jo nyt epäonnistunut jotenkin.
Toivoisin todella että joku vastaisi minulle ja mielellään ihan asiallisesti.
Kaipaisin kokemuksia tähän ongelmaani muilta jotka ovat kokeneet saman. Jos heitä siis löytyy? Koska tällä hetkellä tunnen olevani maailman ainuthenkilö tämän ongelman kanssa.
Eli siis raskauteni on todella odotettu ja lapsi toivotto, mutta silti tunnen itseni jotenkin ahdistuneeksi ja ehkä hiukan masentuneeksikin kun mietin tulevaisuutta, vaikka ei pitäisi olla mitään syytä. Minä ja mieheni käymme molemmat töissä joten raha-asioiden takia ei tarvitse huolehtia. Asumme lähellä vanhempiani matkaa on meiltä heille 27km joten tukea saan heiltäkin. Mutta siltikään en pysty iloitsemaan raskaudesta. Olen nyt viikolla 7 ja kaksi ensimmäistä viikkoa kun huomasin olevani raskaana olivat aivan mahtavat olin energinen ja innostunut ja suunnittelin tulevaisuutta. Sitten vaan tapahtui jotain ja viimeiset pari viikkoa ovat olleet aivan hirveitä. Mietinkin että voisiko tämä kenties johtua vaikka hormooneista? Ensimmäinen neuvola käyntini on tämän kuun 15. päivä
Toivon että tämä olisi vain ohimenee ja kestäisi vain tämän alkuraskauden ajan, mutta pelkään tämän jatkuvan loppuun asti. Aamuisin kun olen huonovointinen oloni pahenee entisestään kun heti mietin että mites tulevaisuudessa. Haluaisin todellakin olla onnellinen ja enrginen raskauteni aikana niinkuin aina lehdissä hehkutetaan. Tulee jo siitä pahamieli kun lukee jonkun jutun naisesta joka on onnensa kukkuloilla raskautensa aikana. Koen että olen jo nyt epäonnistunut jotenkin.
Toivoisin todella että joku vastaisi minulle ja mielellään ihan asiallisesti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
saattaa hyvinkin johtua hormoneista. Itsellä alkoi viikolla 7 paha ahdistus ja se helpotti viikolla 13. Muista että voit aina soittaa Neuvolaan ja kysyä apua jos siltä Tuntuu :)
Ihan normaalia tunteita ovat. Älä pelästy. Ja anna näiden tunteiden tulla.
Olin toivonut lasta ja kun se ilmoitti tulostaan,ahdistus olikin aivan valtava. Mitä? Nyt menetän koko elämäni! En pääse mihinkään,en saa tehdä mitään. Kaikki silloinene hyvä elämä häviää. Rakastanko edes lasta? Osaanko edes hoitaa?
Hirveätä ahdistusta,miettimistä ja nyt jälkeenpäin harmittaa että en vaan nauttinut ja ollut murehtimatta tulevaa.
Jotenkin jopa hävetti että olin raskaana. En halunnut hössöttää,enkä halunnut että ihmiset kauheasti kyselee.
Lapsi tuli ja kas... kaikki murheet jäivät ja olen onnellinen että meillä on hänet.
Kyllä tälläiset tunteet johtuu hormoneista.
Ja elämä on nyt ihanempaa,kun on lapsi. Muuttihan se sitä mutta ei huonompaan suuntaan. Ei ollenkaan. Vaikka aluksi niin pelkäsin.
Joten tsemppiä odotukseen ja anna kaikkien tunteiden vaan tulla! Kuuluu asiaan.
Minä odotin kovasti raskautta, edellinen meni kesken. Nyt viikko 11. Olen uupunut raskauden takia, rytmihäiriöitä. Uupumus tulee lähes kohtauksina. Aivan hirveä tunne. Kaduttaa lähes koko raskaus. Minäkin pelkään, että jos en rakastakaan lasta kuten aiempia lapsiani. Kun en oikein enää odota häntä. Tiedän myös, että lähisukuni ei tästä innostu. Minun ei enää pitänyt saada lasta. Pelottaa, kun raskaus alkaa näkyä.
Kyllä raskausaikana tulee monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Negatiivisetkin ovat asiaankuuluvia eivätkä ne vielä tarkoita, että olisit epäonnistunut vanhempana. Onhan kyseessä iso muutos, joten ei ihme että mieli kelaa sitä monelta kantilta.
Sanoit että ahdistus pahenee aamuisin kun olet huonovointinen. Voit lohduttautua sillä, että raskauden ensimmäinen kolmannes on useimmiten fyysisesti hankalinta aikaa, koska silloin on pahoinvointia, joillakin kovaakin, sekä väsyttää. Tilanne korjaantuu yleensä kun päästään vähän matkaa toiselle kolmannekselle, jolloin on se raskauden paras aika. Ei vielä liian iso maha että olo olisi kömpelö, pahoinvointi yleensä on jo takana ja jaksaminen kohenee.
Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu! Ja jos asia sinua ihan hirveästi nyt huolettaa, niin puhu siitä neuvolassa. Voithan päästä vaikka neuvolapsykologille.
Kiitos paljon vastauksistanne :) Jo se helpottaa oloa vähäsen kun tietää että on muitakin joilla on samanlaisia ajatuksia.