..tuleeko teille koskaan sellainen olo, että äkkiä pois, kotiin, rannalle, metsään, mihin tahansa hiljaisuuteen tai paikkaan, jossa olisi rutkasti vähemmän ihmisiä...?
Kun itse asun pääkaupunkiseudulla, niin olen ollut huomaavinani viime vuosien kehityksen muuttuneen siihen suuntaan, että juuri kukaan ei enää kadulla väistele. Sulavasta kävelykulttuurista kaduilla, kauppakeskuksissa, tavarataloissa ei ole tietoakaan.
Johtuuneeko tämä siitä, että Suomen metsäläiskansa on äkkiä temmattu tänne pienelle alueelle ja me emme yksinkertaisesti osaa elää likellä toisiamme. Ei siitä vielä niin kauaa ole, kun me asuimme torpissamme peninkulmien matkat välillämme..:)
Kun itse asun pääkaupunkiseudulla, niin olen ollut huomaavinani viime vuosien kehityksen muuttuneen siihen suuntaan, että juuri kukaan ei enää kadulla väistele. Sulavasta kävelykulttuurista kaduilla, kauppakeskuksissa, tavarataloissa ei ole tietoakaan.
Johtuuneeko tämä siitä, että Suomen metsäläiskansa on äkkiä temmattu tänne pienelle alueelle ja me emme yksinkertaisesti osaa elää likellä toisiamme. Ei siitä vielä niin kauaa ole, kun me asuimme torpissamme peninkulmien matkat välillämme..:)
Vastaukset 7
Vanhimmat
epäsulava törmäilykulttuuri on juuri sitä, että edes johonkin törmäisi ihminen ihmispaljouden keskellä yksin.
tapasin naisen töissni,johon ihastuin :) rakastan kuitenkin edelleen ensimmäistä todellista rakkauttani, jota en voi unohtaa ja en tiedä tuleeko tästä nylyisestä mitään vai yritänkö vain paeta menneisyyttäni.. Olen naiseni ensimmäinen nainen lukuisten miesten jälkeen ja en ole ihan varma onko hän ihan varma suhteestamme. Haluan olla tosirakkauteni ex-naiseni kanssa,mutta en löydä keinoa rikkoa nykyiseni maailmaa ja pelkään totaalisesti menettäväni entiseni. En ole koskaan rakastanut ketään niin paljon ja en tule varmaan koskaan niin tekemäänkään, Kaipaan häntä ja haluaisin viettää loppuelämäni hänen kanssaan, mutta olen joutunut luopumaan koko elämästäni, koska emme tule toimeen keskenämme. Rakastan sinua liikaa pystyäkseni koskaan olemaan onnellinen ilman sinua kultani
Nykyisessä työssäni näen päivittäin satoja vieraita ihmisiä, joten vapaalla ollessaan oleskelee ihan mielellään yksin kotona. Harvoin tahtoo minnekään ihmisten keskelle hakeutua vapaapäivänään...
"Metsäläiskansassa" ei ole mitään pahaa. Miksi suomalaisten pitäisi muuttua suurkaupunkilaisiksi? Miksi emme olisi ylpeitä omasta kulttuuristamme ja käytöksestämme? Itse asiassa muiden kansojen pitäisi muuttua enemmän suomalaisten kaltaisiksi, ehkä ennemmin niin?
Monesti käytetty esimerkki suomalaisten käytöksestä joukkoliikenteessä. Käytöstämme on paheksuttu tai ihmetelty. Jopa jotkut suomalaiset ovat vastaan tätä täysin järkevää ja miellyttävää tapaamme. Mutta minun mielestäni on ihan oikein istua julkisissa kulkuneuvoissa hiljaa omissa ajatuksissaan ikkunasta ulos katsellen. Ei ole mitään pakkoa kälättää jatkuvasti vieraiden tai edes tuttujen kanssa. Eikä pidä tuijottaa kanssa ihmisiä. Miksi minun pitäisi puhua vieraille ja katsella heidän pärstöjään junassa/bussissa istuessani? Olisinko silloin kansainvälisempi tai eurooppalaisempi? Ei kiitos.
Kadulla väistelemättämyys ei mielestäni johdu "metsäläisyydestä". Juuri "metsäläinenhän" (kuten minä) haluaa pitää ympärillään koskemattoman reviirin, eikä halua vieraiden ihmisten kanssa kontaktia...
Muuten, oikeanpuoleinen liikenne jalkakäytävillä ja suojatienylityksessä vähentäisi törmäyskursseja väenpaljoudessa kummasti.
Poliittisilla päätöksillä pitäisi saada yrittäminen kannattavaksi muuallakin, kuin pääkaupunki seudulla ja muutamassa isommassa kaupungissa. Minä muuttaisin mielelläni täältä jonnekin muualle, mikäli siellä muualla olisi työtä tarjolla. Väestö pitäisi saada tasaisemmin ympäri maata, silloin kaikilla olisi paremmin tilaa olla ja elää.
Lottovoitto näyttää olevan ainoa keino minulle päästä elämään kunnon "metsäläisen" elämää. Ja sen voittaminen on todella epätodennäköistä...
ei epätodennäköistä vaan todennäköistä. Yksi miljuunasta (noin), tämä siis sinun yksi rivi ja sen todennäköisyys voittaa niistä kaikista muista veikatuista riveistä. Tietysti voit kasvattaa näköisyyttäsi veikkaamalla useampia rivejä ja mieluiten oikeita numeroita. Mutta muutoin, "kunnon" metsäläisen elämään ei tarvita lottovoittoa. Jo pienellä rahasummalla saa torpan Lapista. Ei sen tarvitse iso olla.
...kuin minun paasaustani :D. Sillä erolla, että en halua pk:sta pois, viihdyn täällä, rakastan tätä stadia. Mutta päivittäinen palaverirumba, sähköpostitykitys, puhelimet, aikataulut, budjetit ja koko tuo p.... ottaa niin päähän, että ryntään maalle hiljaisuuteen heti, kun mahdollista.
Nuorempana kun kuljin vielä bussilla, inhosin sydämeni pohjasta juttelijoita (kälättäjiä). Samalla häpesin epäsosiaalisuuttani. Nyt kaikki tuo olisi monin verroin kauheampaa, kännyaikana. Oma auto on mun hermoille välttämätön, sanokoot vihreät mitä haluaa.
Muistan yhden duunikaverin, joka osui aina välillä samaan bussiin. Emme olleet huomaavinamme toisiamme, ennenkuin poistuessamme lafkan lähellä. Silloin juttelimme herttaisesti, vasta silloin. Minä sitten pidin hänestä!
Ja todella, ei kaikkien tarvitse asua pk-seudulla, Suomi on laaja. Töitä on järjestettävissä muualle, varsinkin it-painotteisia.
Väistellään! (Törmäilijöitä epäilen taskuvarkaiksi).
Olin pari viikkoa Pariisissa kaupungin vilinässä. Siellä ei sitten luonnon rauhaa löytyny millään. Alko tulla ikävä suomalaista rauhaa.
Yleensä, jos syystä tai toisesta muutun apeaksi, pyrin paineleen johonkin ihan yksikseni purkamaan sen veks.. Mutta.. aina se ei ole mahdollista :/ kun on kavereita ympärillä ei voi ihan noin vain kadota.
En luojan kiitos asu pääkaupunkiseudulla. Niin en tiedä miten te ylen ylpeät hesalaiset siellä oikein tallustelette.
tulee usein ahdistava olo kun siellä on muutaman tunnin väistellyt ihmisiä kaduilla ja kaupoissa. Jos lähden ostamaan jotakin, niin ahdistus- ja hikiaalto hulahtaa lävitse aika nopeastikin, esim. kauppakeskuksissa. Sitten vain kiireesti takaisin kotiin, merenrannalle.
Myytti suomalaisten "metsäläisyydestä" elää sinnikkäästi. Onhan siinä osin perääkin, esimerkiksi suomalaisten kulttuuritoleranssi on aika heikko, ei siis siedetä erilaisuutta kovin paljoa - tämä näkyy mm. suhtautumisessa somaleihin ym. rodullisiin vähemmistöihin.
Toisaalta Suomella on geopolittiisen asemansa takia kunniakas ja traaginen historia takanaan monine sotineen. Suomalainen älymystö matkusti myös jo keskiajalla Saksaan ja Ranskan Sorbonneen oppia saamaan. Sivistyksellisesti suomalaiset eivät koskaan ole olleet sen "metsäläisempiä" kuin muutkaan eurooppalaiset kansat.