Kirjoittamalla nyt tiedän, että altistan itseni varmaan mielipiteille joista ei aina paista empaattisuus...hui.
Olen 32.v ja olen kärsinyt nyt 5v. ihan hirmuisesta vauvakuumeesta.
Mun sydämeen oikein sattuu, kun televisiossa näen odottavista äideistä dokumentteja ja nuo samaiset äidit lapsiensa kanssa puistossa saa silmäni kyyneliin.
En seurustele tällä hetkellä joten lasta ei ole edes tiedossa.
Biologinen kelloni huutaa tuskissaan ja minä vaikeroin :(
Nyt sitten viimeisen kahdenvuoden sisällä on vahvistunut ajatus inseminaatiosta eli anonyymisti luovutettujen siittiöiden vastaanottamisesta.
Kauan olen pohtinut asiaa ja vieläkin pohdin, mutta jos laki ei ole muuttunut ensivuoden loppuun mennessä aion sen tehdä!
Onko täällä ketään joka on kyseisellä tavalla hedelmöitetty ja siis ilman, että se olisi ollut osana lapsettomuushoitoja pariskunnalla.
Eli yksinäisenä hedelmöitetty...
Jos on, niin miten olet päätynyt ratkaisuusi?
Mitä aiot sanoa/sanoit lapsellesi, kun se ymmärtää kysyä isää?
Minkä ikäisenä kerrot asiasta, miten teet sen ettei käy niin että lapsi tuntee itsensä petetyksi, kun asiasta ei ole puhuttu aikaisemmin?
Olen 32.v ja olen kärsinyt nyt 5v. ihan hirmuisesta vauvakuumeesta.
Mun sydämeen oikein sattuu, kun televisiossa näen odottavista äideistä dokumentteja ja nuo samaiset äidit lapsiensa kanssa puistossa saa silmäni kyyneliin.
En seurustele tällä hetkellä joten lasta ei ole edes tiedossa.
Biologinen kelloni huutaa tuskissaan ja minä vaikeroin :(
Nyt sitten viimeisen kahdenvuoden sisällä on vahvistunut ajatus inseminaatiosta eli anonyymisti luovutettujen siittiöiden vastaanottamisesta.
Kauan olen pohtinut asiaa ja vieläkin pohdin, mutta jos laki ei ole muuttunut ensivuoden loppuun mennessä aion sen tehdä!
Onko täällä ketään joka on kyseisellä tavalla hedelmöitetty ja siis ilman, että se olisi ollut osana lapsettomuushoitoja pariskunnalla.
Eli yksinäisenä hedelmöitetty...
Jos on, niin miten olet päätynyt ratkaisuusi?
Mitä aiot sanoa/sanoit lapsellesi, kun se ymmärtää kysyä isää?
Minkä ikäisenä kerrot asiasta, miten teet sen ettei käy niin että lapsi tuntee itsensä petetyksi, kun asiasta ei ole puhuttu aikaisemmin?
Vastaukset 9
Vanhimmat
vastaukseen mennyt kuin 7min. Niin nopeesti ei saa edes ravintolasta. Mites nytten tää siittäminen, missä millon? Onko sulla kuvaa, vai kaivanko viegrat`?
mikset käyttäis jotain vapaata miestä joka ei vaadi paljoa? mulla esim.2 lasta jotka tosin tehty seurustelusuhteessa mutta nykyään minua ei kiinnosta kuin lapset siitä suhteesta.olen lasten kanssa aina kun tarvitaan eli aika usein ja hyvin on toiminut.tutustuis lapsi kumminkin isäänsä..ainakin minun kohdalla.T: M vm70
...en elä parisuhteessa ja tuolla perusteella olisin aika törkeätä sitä miestä ja lasta kohtaan.
Eli hankkisin jonkun "tyypin" tosta vaan ja kysyisin, että rupeatko isäksi lapselleni?
Olen itse avioerolapsi (vanhemmat erosi, kun olin alle 1.v) enkä haluaisi ottaa sitä riskiä, että lapseni joutuisi käymään saman läpi, kuin minä eli en tieten tahtoen lähtisi lasta hankkimaan epävarmaan suhteeseen!
Olen sitä mieltä, että parempi ilman toista vanhempaa, oli se sitten isä tai äiti, kun isän tai äidin näkeminen kerran-kaksi vuodessa...
Toi nyt vain on minun kokemukseni pohjalta.
Ideaali tilannehan olisi EHDOTTOMASTI "rakkauslapsen" syntyminen, ikäväkseni näyttää siltä, ettei sitä ole tapahtumassa.
Itse olen käynyt läpi lapsettomuushoitoja. Ne eivät ole ihan helppoja, eivätkä ihan halpojakaan. Ja vain pieni prosentti onnistuu tulemaan raskaaksi yhdellä hoitokerralla. Eli tarvitset aika paljon kärsivällisyyttä ja todella rohkean luonteen jos aiot yksin ne hoidot läpikäydä. Helpompaa tietysti olisi jos luonnon menetelmällä onnistuisi, mutta jos hoitoihin päädyt, niin toivon sinulle voimia kaiken läpikäyntiin ja onnea että saisit toivomasi lapsen!
Suomessa ei yksinäinen saa lapsettomuushoitoja.
Eli vaihtoehdot on "sivuosuma" ravintolasta tai tartut ekaan parhaaseen mieheen, joka haluaa kanssasi seurustella. Tai sitten adoptio ulkomailta niihin yksineläjä kelpaa. Eli _minun_ kaltaisillenni, jotka eivät kelpaa kenellekään ei ole paljon toivoa lapsesta, vaikka lapsikuume olisi sitä luokkaa, että harkitsen kohta lapsen varastamista jonkun rattaista. Ilemisesti olen tehnyt jotain niin pahaa, että minulle ei rangaistuksen lasta suoda.
Eli kyllä lapsettomuushoitoja annetaan taas yksinäisille naisille.
Se oli jonkun aikaa katkolla, kun odotettiin eduskunnan päätöstä ja kun päätöstä ei kuulunut hoidot aloitettiin taas :)!
Muuten aika kovaa kieltä käytit.
Ei tässä ole kyse siitä, että olisi pulaa miehistä sinäänsä, isä-ehdokkaista kyllä ja IKINÄ en lähtisi lasta hankkimaan "huijaamalla" siittiöt mieheltä.
Se olisi tosi törkä keino ja vaarallinen, tiedä vielä mitä tauteja siirrät kasvavaan lapseen ja itseesi.
Tuosta "kovasta kielenkäytöstä" sen verran, että minulla ei ole muuta mahdollisuutta, ikää on jo varttia vajaa neljäkymmnetä ja karu tosiasia on, että minä en kelpaa kenellekään, se on jo nähty ja parempaan en enää usko. On vallan kiva, jos ihminen säilyttää positiivisen elämänasenteen ja jaksaa uskoa "parempaan huomiseen" - minä en. Mutta kiva, jos hedelmöityshoitoja annetaan yksityisille, käsitin, näet, että sitä ei sinkuille eikä samaa sukupuolta oleville pareille anneta.
Mitä sinä itse aiot sanoa lapsellesi, kun se kysyy, miksi olit niin itsekäs, että hankit hänet, mutta et halunnut antaa hänelle minkäänlaista isää?
Miksi luulet automaattisesti, että kaikki lapset ovat noin hyökkääviä ja epäkohteliaita, että omaa äitiään syyllistäisi lapsen hankkimisesta.
Jokainen kai tajuaa, että tuota samaista lasta ei oisi olemassa ilman mahdollista keinohedelmöitystä.
Minun ainakin on tarkoitus opettaa lapselleni, elämän olevan arvokasta, isätönnä tai isällisenä
Lapsen hankkiminen ei mielestäni ole itsekäs teko, ennemminkin hyvin epäitsekäs!
En siis hanki mahdollista lasta mihinkään "seuran puutteeseen", haluan hankkia lapsen, koska mielestäni minulla on paljon annettavana, kuten esimerkiksi myönteinen suhtautumiseni maailmaan sekä kanssa ihmisiin...