Kun olin sairaalassa,minulta putosivat loputkin suomukset silmistäni pois. En arvosta suomalaista psykiatrian hoitoa sairaalassa. Minulle annettiin monta kertaa ylimääräinen lääkeannos illalla,vaikka ei ollut pitkään aikaan ollut mitään harhoja tai olo ollut edes huono. Olin ehkä lipsauttanut väärän lauseen tai intoutunut puhumaan hoitajan kanssa enemmän kuin olisi ehkä pitänyt. Silloin tajusin,minkälaista huuhaata 'hoito' sairaaloissa on. Vain minä itse tiesin,miltä olo tuntui. Jouduin syömään lääkkeitä ysein aivan turhaan,koska hoitajat euvät osanneet työtään.
Sairaalan 'hoito'
Ent. potilas
19351
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sekin oli kummallista,että jos kertoi omaa arviota voinnistaan,ja toiveita hoidon jatkosta,sitä ei kuunneltu,vaan tehtiin niin kuin hoitajat ja lääkäri halusivat. Eikö potilaan omilla toiveilla ole 'mielisairaan' hoidossa mitään merkitystä?
Koko psykiatrinen hoito on suurta mielipuolista sirkusta. Touhua ei oikeasti valvo kukaan, vaan lääkärit ja tunnevammaiset hoitajat saavat tuolla purkaa omia traumojaan.
Minullakin silmät avautuivat silmät, kun pääsin omasta halusta osastolle. Pääsin siis oikein näkemään mitä psykiatrinen hoito on.
Hoidostahan tässä ei ole kysymys laisinkaan, vaan touhu on alistamista, lääkkeiden pakko syöttämistä, ihmisarvon alasajoa, julmuutta ja nöyryyttämistä.
Minäkin taustalla julma työpaikkakiusaaminen ja kuvittelin osastohoidon siihen auttavan. Ja pöh, menin vain pahempaan kuntoon. Pakkohan minulle oli kolmen vkon aikana keksiä joku diagnoosi ja siihen lääkitys.
Luoja varjele tätä touhua. Sanoinkuvaamatonta. Meillä Suomessa ei psykiatrian puolella hallita edes psykologian alkeita ja jälkikin on sen näköistä.
Kaikki mielenterveydeltään eivät ole mielisairaita eivätkä tarvitse neuroleptilääkitystä.
Minun pääni sotkivat mielenterveyslääkkeet ja kun vointini laski neuroleptejä syödessäni olikin mielensairauteni pahentunut, mihin piti määrätä lisää lääkkeitä. Lopulta pääni oli lääkkein niin raiskattu, että sanoivat minun kuuluvan työkyvyttömyyseläkkeelle. Kaikki tämä vuodessa.
Aikani kotona makasin, lopetin kaikki lääkkeet, tervehdyin kaikkien hämmästykseksi ja lähdin töihin.
Minä uskon ja tiedän nyt, ettei mieli sairauksia ole olemassakaan. Se mikä ihmiset saavat sekaisin ovat nuo lääkkeet ja niiden yhteisvaikutukset.
Se vain kun on kerran hullunpaperit saanut, on menettänyt ihmisarvonsa ja uskottavuutensa.
Hullunpaperit saa Suomessa todella kepoisasti ja eläkkeen myös. Nyt jättityöttömyyden aikaan suosittelen pitkaikaistyttömille työkyvyttömyyseläkettä, varma tulolähde. Pääsee kaikille kivoille kelan järjestämille kursseille täydellä ylläpidolla. Kuluuhan Se elämä tuollakin tavoin.
Sw on totta,että koko psykiatrinen hoito on täyttä huuhaata ja sirkusta. Menin sairaalaan,koska en kestänyt neuroleptien vieroituksesta johtuvia oireita. Nyt olen neuroleptilääkityksessä, jotä täytyisi kuulemma jatkaa loppuelämän. Mielestäni elämäni on pilalla niiden 'lääkkeiden' takia. En usko 'mielisairauksien'olemassaoloon minäkään. Silmäni ovat avautuneet viime kuukausien aikana.
Minkä ihmeen takia neuroleptilääkitystä pitäisi jatkaa loppuelämän? Neuroleptien potilasohjeissakin sanotaan, että käyttö täytyy rajoittaa n. 6 viikkoon ja pitkäaikaisseurannoissa lääkkeettömät henkilöt voivat kauttaaltaan paremmin kuin neuroleptejä syövät.
Minulla on traumoja,ja ne ovat kuulemma elinikäisen neuroleptilääkityksen syy. Itse plen asiasta eri mieltä,mutta minua ei kuunnella.
Hakeudu paremmalle lääkärille. Tämän hetkinen vaikuttaa surullisen ammattitaidottomalta, tai sitten rahanahneelta.
Kun on kunnallisessa sairaalassa tai kaupungin Psyk.polilla potilaana,niin ei voi valita lääkäriä. En halua käyttää loppuelämääni neuroleptejä. Kaikenlisäksi minulla on injektio. Voin paljon paremmin ilman lääkkeitä.
Oletko kuitenkin pääsemässä laitoksesta pois lähiaikoina? Sanoit, että hakeuduit sinne omatoimisesti. Saako kysyä millaisia vieroitusoireita sait ja miten lääkityksesi vähennys tai lopetus tehtiin. Entä miten lääkärit laitoksella reagoivat, kun kerroit kärsiväsi todennäköisesti neuroleptien vieroitusoireista? Kun pääset laitokselta pois niin voisit ehkä hakeutua jollekin toiselle lääkärille ainakin keskustelemaan lääkityksestäsi.
Oletko uskaltautunut kertomaan heille paremmasta voinnistasi ilman lääkkeitä? Tätä kannattaa tietenkin harkita tarkkaan ennen kuin lähtee puhumaan. Psykiatriassa on pelattava tietynlaista peliä, jotta saa sellaista hoitoa mitä tahtoo ja tarvitsee, tai ei saa mitä ei tarvitse. Kuten itse hyvin kirjoitit, psykiatrinen 'hoito' on todellista sirkusta.
Olen pääsemässä pois sairaalasta. Lopetin lyhyessä ajassa itse neuroleptit,koska lääkäri ei suostunut lopettamaan niitä. Teun samalla tavalla noin kaksi ja puoli vuotta sitten. Kummallakin kerralla menin psykoosiin. Kuvittelin,että minusta puhutaan lehdissä ja tv:ssä. Vieroitusoireet olivat niin rajut,että menin itse sairaalaan. Nyt viimeksilääkäri ja hoitaja saivat minut huonossa kunnossa suostumaan injektioon. Nyt paremmassa kunnossa en tietenkään siihen suostuisi. Kaduttaa ihan hirveästi. Olen suostunut menemään jatkossa Psykiatrian polille. Arvaan jo etukäteen,että lääkäri ei tule siellä taaskaan suostumaan neuroleptien lopettamiseen. Olen joutunut psykiatrian ansaan.
Kun kerroin lääkärille,että voin ihan hyvin ja paremmin ilman lääkkeitä,hän ei reagoinut siihen mitenkään.
Sanon vain sen,että aion myöhemmin hakeutua toisen lääkärin kanssa keskustelemaan lääkityksestä.
Suomessa on todella paljon ihmisiä, joiden silmät ovat avautuneet psykiatrisen sairaalahoidon suhteen. Itse kuulun tuohon joukkoon myös kun olen seurannut omaiseni hoitoprosesseja. Kuinkahan tämä ilmiö saataisiin yleiseen tietoisuuteen eikä vain käyttäjien keskuudessa? Kaikki käyttäjätkään eivät liiku täällä palstalla.
On kauhea vääryys ihmisyyttä kohtaan kun lääkärit ja hoitajat uskottelevat ihmisten olevan oikeasti sairas vaikka kärsii ja oireilee lääkkeistä. Suurin osa ilmeisesti uskoo tämän ja alistuu kohtaloonsa kun ei muuta tietoa ole.
Ainakin pirkanmaalla on käytössä tuo elinikäinen lääkitys kun se kerran on keksitty antaa vaikka myöskin ei- mielenterveydellisestä syystä. Lääkärit eivät kerta kaikkiaan tajua lääkkieden haitta- vieroitusoireista mitään, siksi heillä ei ole muuta keinoa kuin pitää ihminen lääkeputkessa.
Lääkeputki tarkoittaa mm. sitä, että ikäänkuin unohdetaan potilas jonkin ajan kuluttua syömään niitä lääkkeitään. Kun sitten tulee haittoja niin paljon, että on mentävä lääkärille, hänet huomataan taas ja lisätään lääkettä.
Jos ovohoidossa yritetään lopetetaan lääkitys liian nopeasti ja on pakko mennä osastolle haittojen takia, siellä lyödään uusi lääkitys ja osastollla pidetään niin kauan että takuulla syntyy riippuvuus.
Myös sähköhoitoa on ruvettu antamaan vieroitusoireisiin, sitäkin vasten tahtoa kuten lääkkeitäkin. Sähköstäkin tuntuu olevan mahdoton päästä eroon, niin pelotelllaan voinnin huononemisella jos lopettaa, ettei uskalla, kun ei ole mitään tukea.
Oletteko tietoisia siitä, että osastolla hoidetaan rutiinin omaisesti pääasiassa lääkkeiden haittavaikutuksia, ei itse ihmistä? Siksi hoito on sitä mitä se on.
Pirkanmaan lisäksi Satakunnassa on tuo elinikäisen lääkityksen periaate. "Ei ne mittää aiheuta (esim. tardiivia dyskinesiaa)", Harjavallan sairaalan ylilääkäri väittää kaikille.
- No, ,kerro taas poliisiteologisi hoidosta.
Kerro toki sairaalateologian käyttämästä tavoitteestasi....
- Kerro toki sairaalateologilla käyttämästäsi tavoitteesta.
Kukaan ei halua sellaista!
Kun alkuajatus kertoo vain toisesta ihmisestä...
Kun alkuajatus ei ole kyseenalaistettava tulevaisuutena...
Kun alkuajatus ei oikeuta naisen kehoon ohjaamista....
- Saa, saa olla odottavan äidin kanssa.
Mä kuolen...
Pystysuoran ja vaakasuoran välillä on eroja...
Setan, minun, Lauran / Amnestyn, ja kirkkojenkin toimninan välillä
Peilauduthan varmasti ajoissa pois huuto-merkistä.
Lääkkeiden pakkosyöttö on kemiallista pahoinpitelyä. Psykiatrisen potilaan oikeudet ovat huonommat kuin vangin. Valviraan, hallinto-oikeuteen ja eduskunnan oikeusasiamieheen kannattaa ottaa yhteyttä, kun on joutunut väärinkohdelluksi.
Fakta on myös, että monesti valittajaa pidetään "sairaudentunnottomana" ja tulee lisää sitä samaa mistä valittaa. Surullista mutta totta.
Jutun vaikeus piillee siinä, että pitäisi osoittaa olevansa terve. Käytös, teot, asenne, ajatuksenjuoksutus, elämänhallinta ... puhuvat useimmiten muuta kuin sanat, joilla valitetaan.
"ECT was "discovered" when Ugo Cerletti, psychiatrist, visited a Rome slaughterhouse to see what could be learned from the method that was employed to butcher hogs. In Cerletti's own words, "As soon as the hogs were clamped by the [electric] tongs, they fell unconscious, stiffened, then after a few seconds they were shaken by convulsions.... During this period of unconsciousness (epileptic coma), the butcher stabbed and bled the animals without difficulty....
"At this point I felt we could venture to experiment on man, and I instructed my assistants to be on the alert for the selection of a suitable subject."
Cerletti's first victim was provided by the local police - a man described by Cerletti as "lucid and well-oriented." After surviving the first blast without losing consciousness, the victim overheard Cerletti discussing a second application with a higher voltage. He begged Cerletti, "Non una seconda! Mortifierel" ("Not another one! It will kill me!")
Ignoring the objections of his assistants, Cerletti increased the voltage and duration and fired again. With the "successful" electrically induced convulsion of his victim, Ugo Cerletti brought about the application of hog-slaughtering skills to humans, creating one of the most brutal techniques of psychiatry."
http://www.sntp.net/evolution.htm