Sinä olet kaste ja minä olen maa
joka aamua odottaa,
sinä olet tuuli ja minä olen puu
johon tuuli laskeutuu,
sinä olet tuli ja minä kuiva maa
joka liekkiin leimahtaa,
sinä olet meri ja ulapalla sen
meren laulua kuuntelen.
Me kuulumme yhteen kuin taivas ja maa
ei meitä voi erottaa,
me kuulumme yhteen kuin myrsky ja yö
sinun aaltosi rantaani lyö.
Me kohtaamme hetkessä ikuisuuden
me palamme roihuten
kun muistomme hiekkaan jo haihtunut on
elää rakkaus sammumaton.
Sinä olet taivas ja minä pääskynen
joka luoksesi liitelen,
sinä olet keidas ja minä erämaa
johon aurinko porottaa,
sinä olet lähde ja partaalle sen
minä kumarrun, janoinen.
Sinä olet kevät ja minä roudan maa
joka elämään virkoaa.
joka aamua odottaa,
sinä olet tuuli ja minä olen puu
johon tuuli laskeutuu,
sinä olet tuli ja minä kuiva maa
joka liekkiin leimahtaa,
sinä olet meri ja ulapalla sen
meren laulua kuuntelen.
Me kuulumme yhteen kuin taivas ja maa
ei meitä voi erottaa,
me kuulumme yhteen kuin myrsky ja yö
sinun aaltosi rantaani lyö.
Me kohtaamme hetkessä ikuisuuden
me palamme roihuten
kun muistomme hiekkaan jo haihtunut on
elää rakkaus sammumaton.
Sinä olet taivas ja minä pääskynen
joka luoksesi liitelen,
sinä olet keidas ja minä erämaa
johon aurinko porottaa,
sinä olet lähde ja partaalle sen
minä kumarrun, janoinen.
Sinä olet kevät ja minä roudan maa
joka elämään virkoaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minä olen se tuuli
joka hakee paikkaa minne laskeutua.
Sen puun oksille, minne voin jäädä.
Haluamatta koskaan enää tuulen lailla
lentää pois.
Olen kuivan erämaan vanki,
haen lähdettä mistä voi juoda,
lähdettä mistä riittää juotavaa,
mutta varovasti juoden
ettei lähde koskaan kuivu.
Olenko löytänyt sen lähteen?
Ehdottomasti, olen se tukevasti juurillani seisova puu, rehevän lähteen reunalla. Tule tukevien oksieni suojaan ja ota minut kodiksesi, ime minut vaikka kuiviin..
N>>>>Miehelle tuon tarkoitin, ja oikeaan osuin.
Olen se janoinen puu,
se puu mikä hakee juurilleen kasvupaikkaa,
saadakseen jokaiselle päivälle raikasta juotavaa,
koskaan sen veden loppumista pelkäämättä.
Ole sinä se oksa, se puu mistä löydän sen rauhaisan paikan,
paikan missä voin levätä, pelkäämättä sitä,
että lähteestä loppuu juotava.
Runo on hyvin vaikuttava ja ajatuksiani herättävä. Pysähdyttävä ja tunteita täynnä.
Tämä teksti kuuluu hänelle, ken on kirjoittajan ajatuksissa vaikuttanut ja sanoihin innoittanut. Luovutathan sen hänelle?
ei aloituksen sanat ole ap keksimät
http://www.petrilaaksonen.net/merenlauluakuuntelen.html
http://www.youtube.com/watch?v=8j36N5JT7Iw
Ajatus tai viestin sanoma tuossa varmaan tärkeintä onkin, kuvastaa aloittajan mielestä jotakin hyvin olennaista hänen tunteistaan jotain toista kohtaan
Ihan mahdollista muuten, että lähes sanalleen vastaava runo on "keksitty" jo monet kerrat maailman eri kielillä, harva asia enää globaalissa nykymaailmassa on aidosti originaalia
Mahtaako edes tämän runon "alkuperäinen" kirjoittaja olla sen keksinyt omasta päästään, vai ottanut vaikutteita tuhansista ja tuhansista vanhoista runoista ja yhdistellyt niiden sanomaa sopivasti?
No, ei sen väliä, sanat jotka koskettavat, ovat se olennainen ja ainoa asia, joka jotain aidosti merkitsee
Voi, no jopas oli järkytys:) Itse jo arvostan sitä suuresti, että edes jotkut miehistä ajattelevat p***** pidemmälle aidosti.
http://www.youtube.com/watch?v=l1t1BVfCxNg
Ihanat sanat ovat
lipesi kuin kumppari aaltojen liukastamalla kivellä loppua kohden, mutta nättejä aatoksia ja niitähän on ihmisen on hyväksi ajatella ja vaikka kirjoitellakin :)
tässä meren tuntee http://youtu.be/Hd_3NbOVCGE
Juu mutta mun mielestä pitäisi kunnioittaa alkuperäistä ja laitta kenen kaunista tekstiä on lainannut. Kuitenkin kirjoittaminen on aika henkilökohtainen asia ja moni sana on sydänverellä kirjoitettu.
Täällä taitaa olla sydämet vereslihalla, täällä palstalla. Taidampa vielä vähän katsella mitä muut on kirjoitelleet.
Oot ihana, pus pus!!