tuntuu että oot aika konservatiivinen ja melko vakavakin, millä järki kulkee edellä ja tunne perässä. Vaikka tietyissä tilanteissahan paikat saattaa muuttua. Munkin tapa kirjoittaa ei välttämättä anna sitä oikeeta kuvaa välttämättä. Voi kirjottaa vakavan tylsästi tai sitten ihan pölhöjä, mitkä yleensä on vaan maustettu ripauksella jonkun sortin huumoria.
Se on kai millaisisa kuvioissa ja miten elämää elänyt, mitä kokenut vaikuttaa, ja miten monet tekijät on persoonaa muovannu. Millään tietysti en voi olla varma.
Tietysti jokaisessa on se tiettypersoonallisuuden pohja ja mitä sen päälle rakentaa niin johtuu juuri kaikista erillaisista kokemuksista elämässä.
Se on kai millaisisa kuvioissa ja miten elämää elänyt, mitä kokenut vaikuttaa, ja miten monet tekijät on persoonaa muovannu. Millään tietysti en voi olla varma.
Tietysti jokaisessa on se tiettypersoonallisuuden pohja ja mitä sen päälle rakentaa niin johtuu juuri kaikista erillaisista kokemuksista elämässä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen kyllä vahvasti tunneihmisiä, enemmän kui järki
oot?
Yks nainen vaan jolla on itku aika herkässä, kun näkee ihastuksensa suutelevan ja tanssittavan muita naisia.
Keksitkö ihan tuosta vaan lonkalta tuon, vai onko tuo todellista?
Toinen, siis se sinun ihastuksesiko ei tiedä mitään tuosta sinun märsäämisestä hänen peräänsä.
Huhhhhhhuuuuuhhhhhh,,,,,,,,,,,,,
Tietää se.
kenelle meni ja mihin suuntaan?
tuskin kukaan nyt suoltaa pelkkää aivopierua 24/7? :)
keittiöpsykologiaa... kannattaisko mennä tutustumaan oikeeseen henkilöön eikä palstapieruihin
pelkkiä luuloja on. Loppujenlopuks ei harmainta aavistusta.
Kaikkee se pää kehittelee. ps
Jos humoristinen henkilö kasvaa kovin konservatiivisissa kuivissa oloissa menee tovi ennenkuin hän pystyy irtautumaan roolistaan johon on kasvatettu ja antaa oman itsensä tulla esiin.
tapahtuu elämän aikana. Voi kulku mennä toisinpäinkin.
Saa kasvaa huumoripitoisessa ja lämpimässä yhteisössä, mutta viettää elämänsä kuivissa oloissa, niin kestää se aina hetken aikaa löytää itsensä uudestaan.
Ah, on se niin ihanaa pulahtaa joskus hetkeksi just sellaiseen omanlaiseensa huumorihuttuun, mikä on ihan omaa ominta itseään.
Olo on kuin keitaalla erämaassa.
Tuntuu kuin omilta sun ajatukset, paitsi aloituksessa selkeämmin ilmaistuna.
Monta on tapaa kirjoittaakin ja riippuen siitä paljonko on aikaa ja missä mielentilassa milloinkin tulee tähän istahdettua.
Kyllä kuviot muovaa ja sille ei oikein mitään mahda. On elettävä siinä ympäristössä, missä on koti ja työ ja sovussa heidän kanssaan, jotka lähellä joka päivä ovat.
Peruspersoona on ja pitääkin olla jokaisella omansa. Sitä joutuu kehittämään tapaansa elää ja selvitä ja jaksaa elämässä niillä eväillä, mitä on saanut ja siinä työssä, mitä milloinkin tekee.
Jotkut puolet korostuu ja jotkut ei ja osa saattaa vaihtua, kun elämä ja ympäristö muuttuu.
Oon itsekin kai eniten järkeni,, sen vähäisen alla, vaikka tunteet välillä lujaa kuljettavatkin. Jotenkin joskus niinkin lujaa, että niissä on piteleminen hyvässä ja pahassa aika kovasti kummassakin.