Jos etävanhempi ei ota luokseen tapaamissopimuksen mukaisesti?
Mitä tehdä? Tiedän että etä ei joudu vastuuseen vaikka rikkoo.
Haluankin tietää :
Katsotteko lapsen ikävää, surua ja itkua joka ikinen kerta kun etä peruu ja jos perumisia on vuodessa vaikkapa yli puolet niin tulee väistämättä mieleen että lapsella olisi parempi olla tapaamatta kuin että tapaa.
Joka kerta peruutuksen tullessa , lapsi itkee ja on surullinen, toipuu siitä ja kun on toipunut tulee seuraava pettymys. Tämä on NOIDANKEHÄ
minä toivoisin ettö joko tapaa säännöllisesti tai ei ollenkaan.
Kokemuksia?
Mitä tehdä? Tiedän että etä ei joudu vastuuseen vaikka rikkoo.
Haluankin tietää :
Katsotteko lapsen ikävää, surua ja itkua joka ikinen kerta kun etä peruu ja jos perumisia on vuodessa vaikkapa yli puolet niin tulee väistämättä mieleen että lapsella olisi parempi olla tapaamatta kuin että tapaa.
Joka kerta peruutuksen tullessa , lapsi itkee ja on surullinen, toipuu siitä ja kun on toipunut tulee seuraava pettymys. Tämä on NOIDANKEHÄ
minä toivoisin ettö joko tapaa säännöllisesti tai ei ollenkaan.
Kokemuksia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ymmärrän tunteesi, yhden neuvon sinulle voisin antaa, toivottavasti se auttaa. Olen itse alkoholistin tytär, isää tapasin silloin, kun hän siihen kykeni. Tapaamisista ei koskaan puhuttu etukäteen, koska isä perui tai vain jätti tulematta, näin en joutunut pettymäänkään. Jos vain pystyt. niin älä mainitse tapaamisista ennen kuin olet täysin varma että se toteutuu.
Vaikka isäni olikin mikä oli, hän oli minulle hyvin tärkeä. Tapaamiset oli harvakseltaan, mutta minulle kovin tärkeitä. Lapsi ei voi isäänsä valita, mutta rakastaa häntä silti ehdoitta, anna lapsellesi mahdollisuus rakentaa edes jonkinlainen suhde isäänsä, vaikka ymmärränkin että tällainen epävarmuus ei ole helppoa sinullekaan.
En tahdo syyllistää enkä tuottaa pahaa mieltä. Ymmärrän tunteesi täysin, voimia.
Kiitos näkökulmastasi ja asiallisesta vastauksesta
Minä kehottaisin vain asioiden antaa olla.Mikäli lapsi on sen ikäinen,että itse osaa isänsä kanssa hoitaa yhteydenpidot niin älä puutu.Jos isä on niin nuija,että peruu tapaamisia,osoittaa hän mulkkuutensa sillä.Lapsikin sen tajuaa.Jos ei heti niin iän karttuessa.Meillä ovat unohtaneet isän.Sanovat,että kun se ei itse saa järjestymään aikaa,olkoot.Paskan isän puuttuessa parhainta elää ilman.
Kyllä se niin vain menee. Isän ei ole pakko pitää sopimusta mutta äidin on.
Meillä nuorin oli 3 v kun erottiin, eikä miestä ollut enää lapsiaen kanssa vaikka kuin oli sopimuksia. Nyt kun ovat aikuisia, kyllä isä yrittää tuuppautua lasten elämään, kun ei ole sitä hoitovastuuta enää.
Syy ei ole sinun, sun ei tarvi tehdä mitään eikä edistää ja kysellä misetä hakemaan lasta. Se kuuluu miehelle.
Jos mies ei halua, niin ei häntä siihen voi pakottaakaan.
Yleensä lasten hoitovastuu ja elarien jälkeen opiskelu maksut jää aina äidille. Sille ei voi mitään, isälle kaikki on vapaa ehtoista.
Kiitos vastauksistanne.
Olen kanssanne samaa mieltä, aiemmin olen miettinyt että en välitä vaikka lapsi ei menekkään isälleen, sattuu vaan pienen lapsen ikävä sitä isää kohtaan.
En aio enää kertoa lapselle koska menee isälleen, vasta viime tipassa ettei tule mitään.
Ajattelen asiaa näin että minulla on se onni olla lapsen kanssa, isä jää paljosta.
Oletko kertonut nyt aivan kaiken? Millaiset välit teillä on isän kanssa, miten hän on pärjännyt eron jälkeen taloudellisesti, miten hän on selvinnyt kodinperustamiskuluista? Joutuuko hän tekemään paljon töitä selvitäkseen taloudellisesti, mikä pn väsymystila? Autatko itse tapaamisten toteutumisessa esim. kuljettamalla lasta puoliksi?
Aina tulee joku joka tavalla tai toisella koittaa kääntää asioita lähivanhemman niskaan :) tällä kertaa kuitenkin asiallisesti.
Ajoittain on rankkaa olla yh, taloudellisesti, fyysisesti kuin henkisestikin. Erossa pitää muistaa että etä vanhempi on velvollinen maksamaan elatusmaksut. Ei se ole enää entisen puolison tehtävä elättää toista.
Aikuisten välit ei saisi olla esteenä lapsen näkemiseen, ja mitä väsymykseen tms tulee, eikö niistä voi puhua? Jos on masennusta, väsymystä.
Itse olen taloudellisen kuran, henkisen väsymyksen ja fyysiset kivut, ahdistusoireet ja lievän masennuksen rämpinyt läpi ja kyllä, olen lähivanhempi! Olen ehkä julma, mutta minulta ei sääliä moiselle raukalle heru, joka antaa lapsen olla kärsivä osapuoli! Sen olen itse läpi katsonut, lapsia lohduttanut..
Selityksiähän on helppo keksiä.
Tämä oli siis niin ja? tyypille tarkoitettu.
Aina pitäisi ajatella miltä etästä tuntuu ja miten hankalaa etällä on. Miksi pitäisi? Aikuinen ihminen ajatelkoon omilla aivoillaan ja jos on hankalaa hankkikoon apua. Ei siihen mitään ex-vaimoa tarvita. Ottakoon miehet vastuun itsestään.
Kyllä, mutta elatusta maksetaan elatuskyvyn mukaan. Ei ole kuin lähivanhemman etu, että etävanhempi ajetaan taloudellisesti liian ahtaalle. Siitä seuraa fyysistä ja henkistä väsymystä ja sen niiden seurauksena lapsi voi unohtua. Voi jopa pyöriä mielessä negatiivisena asiana. Aina ei väsynyt ihminen pysty tai osaa hakea apua, seurauksia nähdään itsemurha- ja perhesurmatilastoissa.