Sä teet mut hulluksi, en jaksa enää. Mikä hitsi siinä on,
että teet sä mitä vain, tai sanot- mä vaan rakastan sua aina
enemmän ja enemmän. Tänäänkin....vaikea olla sun lähellä, kun
en saa sulta mitään.
Kaipaan sua, vaikka olisit silmien edessä. Oikeesti, mä pyydän-
auta mua, joko unohtamaan sut tai jotain muuta....älä kiusaa
enää. Kuvittelen jo aivan kaikkea, vaikka mitään ei ole. Mun
on lähdettävä, mä rakastan sua liikaa. Tää on niin väärin!!!!
että teet sä mitä vain, tai sanot- mä vaan rakastan sua aina
enemmän ja enemmän. Tänäänkin....vaikea olla sun lähellä, kun
en saa sulta mitään.
Kaipaan sua, vaikka olisit silmien edessä. Oikeesti, mä pyydän-
auta mua, joko unohtamaan sut tai jotain muuta....älä kiusaa
enää. Kuvittelen jo aivan kaikkea, vaikka mitään ei ole. Mun
on lähdettävä, mä rakastan sua liikaa. Tää on niin väärin!!!!
Vastaukset 67
Vanhimmat
Voi hitsin hitsi ;)
Ota se mies!
En mä häntä saa, hän on toisen oma :( turhaa itken hänen
peräänsä.
Hän tietää tunteeni ja tekee kiusaa...kun ei voi
sanoa mulle suoraan, että v...u lopeta jo. Mitäpä hän
tunteistani välittäisi...riudun ja ikävöin.
hm... niin.
Minullakin hirveä kaipuu jotakin. Mutta kun en häntä saa niin mä sit vaan ikävöin. Ja kuitenki elän ja pärjään. Olisi se vaan ylläri jos hän luokseni tulisi. UNELMAA
oot seko !
Oon seko ja rakastunut. Tiedän!!! Mutta niin vahvasti
rakastunut, että tästä en selviä...ilman häntä! Oon vihanen, pettynyt
tähän elämään- miksi tässä kävi näin?
olet typerä sairaanhoitaja.
En oo sairaanhoitaja!!!!!!
Miinustakaa vaan, ei haittaa...tunteet on ja pysyy.
En unohda häntä koskaan, vaikka lähtisinkin muualle töihin.
Ikävä vaan olisi hirveämpi ja "tappavampi". Oikeesti, olen
nyt niin tosissani rakastunut...että elämä on enää vain tuskaa,
kun toista ei kiinnosta.
meitä sekoja taitaa olla tällä palstalla useampikin.
Varattu tietenkin haluaa saada vain sänkyynsä.
Eipä taitaisi enää haitata tuokaan...rakastan häntä ja
olisin onnellinen edes pienestä hipasusta- kuinkahan
onnellinen olisin "isommasta" läheisyydestä...kaikkea voi
vain haaveilla.
Ei jaksa tätä. Mä alan tekeen ruokaa. En tajua kuka tekee ja mitä tekee.
o salainen he.
aloitus on selvä provo.
hulluksi.
Ei muuten ole kun TÄYTTÄ TOTTA! Rakastan vain tätä
yhtä miestä, vaikka vierellä on omakin. Näin vain kävi,
eikä sitä muuta enää mikään, eikä kukaan. Anteeksi kaikille
moraalisaarnaajille...ymmärrätte, kun omalle kohdalle joskus
sattuu sama.
haha ha.
Tästä on kuule nauru kaukana :(.... vaikka
hänellä varmaan on hauskaa mun kustannuksella.
Onhan naurettavaa. Teet miehestä syyllisen >ei mies sinua kiusaa, sä kiusaat itse itseäsi. Ei mies sinusta mitään välitä ja sä ole naukumassa hänen peräänsä. Ei se miehen syytä ole vaan sun, itse hellit päässäs tyhmiä ajatuksiasi.
Enhän mä väkisin voi ketään ottaa :( Enkä häiritse tätä
rakastamaani miestä mitenkään.
se menee ohi.
Itsellä on hieman sama tilanne vaikka itse en ole varattu. Välillä olen melkein tunteistani päässyt eroon, pieni ihastus on silti ollut koko ajan läsnä. Mutta vaikka kuinka koittaisi toisia tapailla, pieni hymy ihastukseltani, niin kaikki muu unohtuu. Ihastukseni on siis varattu enkä ole siksi tehnyt aloitetta. Tänään oli aloitteeni lähellä, mutta silti niin kaukana.
Itelläni just toisin päin. Ja mikä pahinta, jos olisin uskaltanut tehä aloitteen sillon kesällä, kun hänet ekan kerran tapasin, hän olis vielä ollut vapaa. Vaan näin kävi, että nyt kun vihdoin uskalsin, sainkin kuulla että hän on seurustellu reilun kuukauden. Voi että voi ketuttaa >:I
siihen on, että sä olet tyhmyyksissäsi mennyt varattuun ihastumaan.
Syytä itteäs että olet noin tyhmä. Jätä se mies rauhaan, vaikka se olisi ihana sua kohtaan, ei todellakaan tarkoita, että se haluaa sut seuraavaksi vaimokseen.
Kohteliaisuuttaan huomioi sinua ja on ihana, joten siinä kaikki. Sillä on nainen elämässään, kunnioita toisen parisuhdetta. Osoita, että olet sivistynyt aikuinen ihminen.
ps. tiedän, mistä puhun.
tämä sekopäisyys täällä.:) Ja helpottavaakin, koska se auttaa ymmärtämään kuinka hullu oon ollut tuhlagesdani elämästäni kallisarvooisia hetkiä tänne. :) Suurin osa täällä varmastl ihan mahtavia tyyppejä, en tarkoita kirjoituksellani kyseenalaistaa sitä.
mies on tästä mieltä?
Kerrottu on...nyt mietitään.
Mitäs miinustettavaa tossa on, jos oon miehelleni sanonut, että häntä kohtaan en tunne enää mitään. Eiköhän se ole hänenkin oikeus tietää!!!!
Mielipiteenäni voisin sanoa pidemmätti lausumatta: "On palstalla ollut omat hyvät hetkensä ja huumorinsa."
Naisesta toteaisin, ihastuttava tuttavuus.
Palsta on vaan hiton huono kohtauspaikka. Vaaroineen sekä epäasiallisine haaroineen.
suurinpana ongelmana ongelmana on ilmavaivat. :[
Heh:) iso ongelmahan tuokin. Varsinkin jos on muita läsnä.
Palstailu on täysin jostakin...
En tänne olisi tullut ilman häntä, enkä
täällä ole kuin hänen takiaan.
Tämä mies, mitä vain kaukaa saan ihailla,
joskus aika läheltäkin...melkein hipaisu etäisyydellä-
on mitä ihanin, ystävällisin, sanavalmis, keskustelutaitoinen,
huumorintajuinen- hmm...aivan kaikkea!
Olisin hyvin kiusaantunut jos minussa roikkuisi ihailija josta en välitä. Huumorilla voi paljon kuittailla jos luonne on hienotunteinen.
Voi hitsi sentään! En roiku hänessä, en sano hänelle..en tee
asian eteen mitään...SIIS, missä mättäää?
Kyllä roikut tunnetasolla, katso peiliin ja järkiinny!
On tää kans! Siis jos ,omassa pikku mielessäni häntä
mietin ja ajattelen. Onko se väärin? Jos en hänelle tuo
sitä enää esille. Ihminen saa ajatella ja toivoa, mitä vaan..
se ei oo keneltäkään pois. Avioliittoni on ollut jo ennen tätä
miestä vaakalaudalla. Et taida olla koskaan rakastunut...se vaan
tulee, eikä sitä voi niin vain JÄRJELLÄ ajatella pois.
Yksipuolinen ihastus.luulet itsestäsi vähän liikaa.paska olet.
Myöntää olevansa yksipuolisesti ihastunut ja luulee itsestään liikoja? Mikä mulla meni ohi? Olet itse juuri sitä, mitä muista luulet..
en ole kiinnostunut.
Tiedän, että hän ei ole kiinnostunut. Omille tunteilleni en vaan
voi mitään. Ne vain vahvistuu kun häntä nään...ei voi mitään,
elämä on joskus niin julmaa. Rakastan häntä ja vien rakkauteni hautaan
mennessäni, jollei se ole sitä ennen loppunut...ja jollei hän.....
Sillähän se. Ylempänä sanoit, ettei tunteet kuole vaikket näkisi (tjtn sinne päin) ja tässä, että näkeminen vahvistaa tunteita. Eli sillä tuosta pääset ja saatat vielä pystyä pelastamaan omankin liittosi. Poissa silmistä poissa mielestä kyllä pätee ja uuden työn myötä saat uusia tehtäviä ja työkavereita, joka myös osaltaan auttaa siinä, ettet pyöritä mielessäsi vain tuota yhtä.
Ei se aina auta vaikka ei tavattaisi välillä vuosiin jos rakastaa toista oikeasti.Minun rakkaani on varattu emmekä edes koskaan oltu ns. yhdessä eli ei seksiä mutta muuten en ole ollut kenenkään kanssa niin läheinen kuin hänen.Antaisin mitä vain että juuri nyt saisin olla edes hetken hänen kainalossaan ja käden hellivän hiuksiani niinkuin ennen joskus.Eli aika eikä tapaamattomuus ole vieläkään saanut minua unohtamaan.
Rakkaus ei katso aikaa, eikä paikkaa. Itse olen vaikeasti ihastuvaa
sorttia, jos niin voi sanoa. Ei ole minuakaan saanut mikään unohtamaan.
Ei ollut tarkoitus rakastua, se vain tapahtui...nyt vuosi.
Etenet asiassa rohkeasti eteenpäin.Ihastuminen tekee aika usein naisesta vihastuneen,jolloin naista on vaikea tulkita.Vaikka singnaali olisi oikea,mutta olemus väärä tulee helposti väärin käsityksiä.Ihastunut nainen on välillä niin miellyttävä,että herkempiä heikottaa,mutta jo seuraavana päivänä ei välttämättä edes olla huomaavinaan.Joten ota tästä selvää sitten mikä tilanne on päällä.
Se selviää kyllä kun ottaa asiassa sen ensimmäisen askeleen ja rohkeasti kysyy. Kukaan ei voi lukea loputtomiin toisen naamalta. Sekös vasta kyrpii.
En vaan voi enää!
Työpaikka ihastumiset ja rakastumiset on aivan tavallista arkipäivää. Työkaveriin ihastutaan ja rakastutaan koska hänen kanssaan vietetään sitä ns..laatuaikaa, eli hänet nähdään vain siinä parhaassa valossa. Tuo mies voi olla kotona aivan erilainen..tiedän nimittäin aivan tarkasti miten ihmisellä on erilaisia rooleja, joita hän tiedostamatta vetää.
Jokainen avioliitossa ollut tietää tämän ja ei kuvittele miehensä tai vaimonsa olevan sitä kaikkea suurta ja ihanaa mitä sinäkin tuossa tuosta miehestä hehkutit. Sinä näet hänet nyt vain eri silmillä kuin mitä hän todellisuudessa on. Olet luonut hänestä itsellesi täydellisen unelmamiehen vaikka hän todellisuudessa ei varmastikaan ole omaa miestäsi kummosempi arkiminältään.
Työtä tekevä ihminen me nähdään aina ihailtavana ja kiinnostavampana kuin mitä hän todellisuudessa ehkä on. Kun työssä ei tarvitse nähdä muuta kuin se työihminen, joka hienosti hoitaa hommansa. Kotona tuo sama ihminen pieree sohvalla, röyhtäilee, nostaa hikiset jalkansa olohuoneen pöydälle, kiukuttelee vaimolleen, kun ei taaskaan mitään kunnon ruokaa, ei vie roskia vaikka vaimo pyytää, ei siivoa, ei pyykkää, käy vaan salilla omaa kroppaansa hoitamassa, puunaa ja laittaa itseään työmaata varten, että voi taas siellä olla kaikkien ihailtavien katseiden alla ja kerätä pisteet kotiin.
Kuinka monta liittoa on tuhottu turhaan näillä työpaikka ihastumisilla ja rakastumisilla, kun halutaan nähdä vaan se pinta ja kuori. Mies voi olla ihana, mutta myös sen vaimon mielestä hän on ihana ja mies on hänet valinnut. Kunnioita heidän liittoaan, kunnioita iseäsi ja omaa liittoasi. Tiedän ja kokemuksesta sanon sinulle, että tuo menee ohitse...itse olen ollut samalla tavalla hulluna rakastunut varattuun....tai kuvitellut ...sitä vasta jälkeen tajuaa monen monta asiaa...Ainoa mitä sinun kannattaa tehdä on alkaa systemaattisesti pyrkiä tuosta pakkomielteestäsi eroon.
Minäkin näin tuon varatun miehen aivan jumalaisen ihanana, mutta muutaman vuoden päästä en voinut käsittää mitä hänessä olin nähnyt...olin ihastuksissani luonut hänestä päässäni kuvan, koska en tiennyt hänestä hänen arkiminäänsä kotonaan.
Hän osasi olla juuri kaikkea tuota mitä sinäkin luettelit, mutta aikansa kutakin...menee ohi...pelasta liittosi ja ajattele niin, että ihastumisia tulee ja menee...sekään ei ole niin vakavaa mitä nyt luulet sen olevan...tiedän mistä puhun ja minulla on tästä vankka kokemus.
Olet siis huorannut..
Onneksi olkoon! Olet virallisesti myöntänyt itsesi idiootiksi.
Sunlaista ääliötä ei kukaan ota tosissaan, sä jakelet turhamaisia neuvoja jouta kuka tahansa tietää, ja luulet et oot tehnyt jollekkin palveluksen kun tänne kirjoitat..
Olet säälittävä tapaus!
Nykypäivän rakkaus sana voitais vaihtaa sanaksi,"Vapaa kiima",niin on kestävät,oikat rakkaussuhteet harvassa?Naisilla jo Salkkarit pakkomielle.
Miksi sinä luulet, että ap. ei ymmärrä rakkautensa kohteen oleva ihminen inhimillisine piirteineen (esim. röyhtailyt). Haloo :) JOkainen aikuinen ihminen ymmärtää toisenkin tekevän noita asioita, mitkä liittyvät ihmisenä olemiseen ihan yhtä paljon, kuin se, että hän on sanavalmis, hauska, hellä ja huomaavainen, nämä eivät ole toisiaan poissulkeIkevia asioita. Ihmiset ovat lähtökohtaisesti aina vain ihmisiä. Eikä se toisen ihmisyyden ymmärtäminen vähennä rakastumisen tunnetta. Eikö ole jopa täysin mahdollista että rakkauden tunne vain syvenee, kun huomaa, että toinenkin on vain kas kas ihminen kuin minäkin. Epätäydellisyydessään täydellinen.
Se että sinä olet kokenut jotain, ei ole siirrettävissä toisen ihmisen elämään ja yksilölliseen kokemusmaailmaan. Elämä ei kulje niin "kun ei minulla, niin ei varmasti sinullakaan" Minä luulin jotain, niin myös juuri sinä teet. Luotetaan siihen, että jokainen aikuinen ihminen on oman elämänsä, omien kokemustensa ja omien tunteidensa asiantuntija. Ja ymmärtää, että se komea mieskin paskantaa. Herran jestas sentään. Miten naiivia on ajatella, ettei ihmiset ymmärrä tällaisia asioita..
Ihastuminen ja rakastuminen ovat tunteita, eivät pakkomielteitä. Mistä me tiedämme, etteikö juuri tämä tapaus olisikin se vuosisadan rakkaustarina, tarinat nimittäin perustuvat usein todellisuuteen. Totuus on tarua ihmeellisempi.
En tietenkään kannusta hajoittamaan kenenkään liittoa, mikäli kukaan ulkopuolinen sitä voi tehdä. Eikö se ole yleensä niin, että puolisot hakevat toisistaan eroa, ei niin että se kolmas osapuoli hakee..
Ja tämä oli siis Lottikselle.
Jos ihimiset olisivatkin niin viisaita yliolentoja, että pystyisivät sulkemaan tunteensa ja ajattelemaan kaiken aina järjellä, eivätkä ikinä sotkisi tunteilla mitään.
En ole minäkään kyennyt siihen "tee niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän". Pyrkimystä on kyllä, alhaalta on vain yksi tie.. Minäkin toivoisin minun liittoani kunnioitettavan. Ikävä kyllä joskus ihmiset rakastuvat johonkin toiseen, kuin puolisoonsa ja ikävä kyllä joskus eroja sen vuoksi tapahtuu.
Ihanteellisinta olisi kääntää nämä ihastumiset voimavaraksi, kestettävissä oleviksi liittonsa kantimiksi. Aina vain näin ei ole, ja joskus nämä rakastumiset avaavat silmät näkemään, että toisinkin voisi olla, elämässä voisi myös olla sitä kuuluisaa rakkkautta, tunnetta.
Etsikäämme rakkaus ensin itsestämme, sitä kautta löydämme myös ilon.. Mutta voiko iloton ja rakkaudeton ihminen edes rakastua. Mene ja tiedä :)
Puhut paljon ja asiaa joita monen suhderikkojan kannattas miettii,ennen suuren sopan kuohumista yli?
Suhderikkojaa ei ole. On vain suhteita, jotka ovat joko rikottavissa tai eivät ole. Kukaan ulkopuolinen ei riko kenenkään suhdetta, sen tekevät vain ne parisuhteen osapuolet. Parisuhteesta pariin suhteeseen..
esim. Jos minä petän niin se on minun valinta, syytän siitä itseäni ja mietin mikä minussa tai parisuhteessani on vialla eikä siinä kolmannessa osapuolessa.. kukaan ei lähtökohtaisesti halua pettää, eikä ketään voi pakottaa pettämään. Kun antaa pirulle pikkudormen se vie koko käden.. voi sitä käden menetystä. Pirukin on vain ulkopuolinen mutta menetettyä kättään jokainen tarvitsisi ja vielä enemmän tarpeelliseksi huomaa, kun on jo menettänyt.
kunnioitetaan häntä, joka ei ihastustaan ilmi tuo ja on asiasta ollut rehellinen myös puolisolleen. Hänellä on lupa tunteisiin. Kuten meillä kaikilla. Kunpa kaikki olisivat yhtä vahvoja eivätkä hairahtuisi pettämään..
En ole huorannut, en edes pitänyt tuota miestä kädestä, että kiitos sinulle vaan. Enempää en jaksa selittää.
Vääristä tunteista kiinni pitäminen on aina ajan haaskausta. Yleensä tuo kuva toisesta on hyvin kuvitteellinen ja tunteita täynnä oleva kuvitelma. Monesti ei kyse ole muusta kuin ihmisestä, joka on heikko ja herkästi ihastuva. ( Itse sitä olen )
Uskon että aloittajalla on vähän kokemusta muista suhteista ja oma suhde ei ole alkuunkaan toiminut, se altistaa näille voimakkaille ihastumisille, jossa joku joka on hyvin lähellä päivittäin ja hänessä on sellaisia piirteitä joita me ihailemme, niin on helppo antaa tunteidensa vietäväksi.
On ilmeistä, että aloittajalla ei ole mitään mahdollisuuksia muuta kuin ihailevana seurata vierestä ukkomiestä, joka on onnellisesti ja vankasti naimisissa ja rakastaa vaimoaan. Näitä lapsellisia ihastumisia itsellekin sattunut vuosien varrella ja aina sitä on yhtä hullun lailla kaikista ajatellut. Ihastumisia tulee ja menee...niitä ei voi välttää...aina joku seuraava taas tuntuu vieläkin ihqummalta...ja vanha unohtuu...
Pointti on se, että kuinka tiiviisti me jonkun seurassa olemme, kuinka paljon altistamme päivittäin tuon toisen seuraan itsemme, mitä enemmän toisen seurassa sitä voimakkaampi kiintyminen. Joka päivä odottaa näkemistä ja aina löytää tosesta jotain uutta ja ihanaa. Ihmismieli on vaan rakentunut niin, että se mihin ajatuksensa sitoo ja sitä jatkuvasti ruokkii ja stimuloi, se vahvistuu ja kasvaa. Pakkomielteet syntyvät juuri näin...
Ainoa keino ratkaista tuollainen ei mihinkään johtava suhde on katsoa totuutta rehellisesti silmiin ja lakata yksinkertaisesti haaveilemasta. Mies voi nauttia huomiosta ja ruokkia toisen ihastusta vielä olemalla oikein mielikieli ja elekielin ja silmäpelein antaa toisen tunteille jatkuvasti ruokaa ruokittavaksi. Näin teki mies minullekin..hän oli ihastunut minuun ja nautti, kun sai kokeilla vetovoimaansa minuun ja mitä minä en voinut vastustaa. Samaan aikaan hän kuitenkin oli vahvasti ja vankasti sitoutunut vaimoonsa, enkä kuuna päivänä olisi mennyt väliin tai rikkonut tuota liittoa vaikka mies olisi pyytänyt mitä. Tietoisesti tunnetasolla irrottauduin ja tein työtä ja lopulta tajusin kuinka tyhmää on antaa sellaisille tunteille valta, josta jää vain tyhjä ja mitäänsanomaton olo. Itseään on turha kiusata silloin, kun näkee ja tajuaa tilanteen mahdottomuuden.
Varattu on varattu ja se jo auttoi minua päästämään irti..se on vaan monesti ihan tahdon kysymys. Järjellä voidaan tukahduttaa toivottomat tunteet ja niistä päästä hyvin yli.
Rakastumisen synonyymi ei ole pakkomielle. Ei äidinkielessä ei tunnekielessä, eikä sen pitäisi olla sitä ihmismielessä.
Rakastuminen on hyvin kokonaisvaltainen tunne, joka vie mukanaan, riippumatta antaudutko sinä sen valtaa, se valloittaa. Se ihminen valloittaa. Eri asia, mitä sen tunteen kanssa tekee, tosin ihminen on rakennettu myös niin, että hän hakeutuu tunteiden kohteensa seuraan, mikä on täysin inhimillistä ja jopa toivottavaa suvun jatkumisen kannalta, eli sillä on myös biologinen selitys.
Suhteet alkavat usein rakastumisesta, siitä jalat alta vievästä fiiliksestä, ajatuksesta, tunteesta, että siinä toisessa ihmisessä on sinulle sitä jotakin, jotakin niin sopivaa, mitä et ikinä löytäisi kenestäkään muusta. Ja se on ihan kiva parisuhteen perusta näin järjellä ajateltuna.
Varatut ovat varattuja mutta jokainen aikuinen on itse vastuussa tekemisistään. En minäkään haluaisi kenenkään havittelevat omaa rakastani. Mutta mikäli hän olisi haviteltavissa, niin ehkä hän ei sitten olisi se minun rakkaani.
Kukaan tuskin haluaa itseään kiusata, kun kukaan ei halua tulla kiusatuksikaan. Näitä nykyajan trendejä. Rakkaus on mahdotonta vain ollessaan yksipuolista. Muulloin se on aina mahdollista.Se on edelleenkin se tunne, joka joko on tai ei ole. Sille ei voi mitään tehdä. Pitkän avioliiton salaisuus, tottumus on toinen luonto vai se rakkaus, joka meidät silloin huumasi. Rakastin sinua, vaikka olet ihminen, vai rakastan sinua, koska olet ihminen. En tiedä, olen nuori vielä. Ja niin helvetin rakastunut.
Niin, oletko tuo aloittaja?
Uskon että sinusta tuntuu nyt siltä, että olet helvetin rakastunut. Se tunne on jokaisen rakastumisesi kohdalla ja tulee olemaan. Ihminen tosiaan ei voi tunteilleen mitään sanotaan, mutta joissakin tapauksissa voi. Joskus on vaan avattava ne silmät näkemään juttuja oikein..en voi tätä sinulle selventää tämän enempää, se sinun on itse hoksattava.
Jos kysymys olisi vapaasta miehestä ja molemmin puolisista tunteista, niin silloin tuo mitä kerrot olisi sallittua ja suotavaa. Sinun on itse tajuttava että kyse todellakin on yksipuolisesta ihastumisesta, jolla vain kiusaat itseäsi ja kärsit ja lopulta miehestä tulee sinulle pakkomielle, josta et halua päästä irti ja oma elämäsi ei enää lopulta pyöri kuin tuon miehen ja tunteidesi ympärillä.
Se kertoo jo jotakin epätoivostasi, kun olet tullut tänne häntä ikävöimään. Toivon todella, että päästät irti, etkä jää roikkumaan..omaksi parhaaksesi.
en ole ap. samaistan vain omia kokemuksiani häneen, en tiedä hänestä toki muuta enkä oleta muuta, kuin mitä täältä luen.
Kiitos, mutta sinun ei tarvitse saada tätä asiaa minulle tämän selvemmäksi kuin se minulle jo on. Siis se selvä rakkaus. Ei känni tai humala, vaikka siltäkin se voi tuntua.
Minä pidän tätä palstaa tunteiden purkupaikkana. Älä sinä oleta kenestäkään mitään, äläkä minun epätoivostani. Sillä sitä minä en ole. Kunhan puran täällä tuntojani ja käyn keskustelua. Minä en ole epätoivoinen. Minulla on minä ja silloin kaikki on enemmän kuin hyvin. Tiedän mistä puhun.
Ei ihmiset koneita ole et tunteet saisi nappia painamalla pois!!
on !
Tulipa tästä keskustelu. Mikään ei kuitenkaan minun kohdallani muutu.
Järkee mulla on tähän ikään jo tarpeeksi miettimään asiaa joka
kantilta. Rakastan tätä toista miestä, sanotte sitten mitä vaan!
Olemme yleensä tunteella varustettuja ihmisiä emme järjellä käyviä koneita! Ei rakkautta ja rakastumista voi käskemällä saada aikaan eikä myöskään käskemällä saada loppumaan. Kyllä siihen vaikuttavat vahvasti kahden ihmisen kemiat, niitä joko on tai ei. Mielestäni rakkautta arvostetaan liian vähän. Maallista mammonaa ja titteleitä pitää olla. Se on hyväksyttävää, mutta ei tunteet. Kunhan kulissit pidetään siistinä. Asia erikseen ovat huvikseen vieraissa hyppelyt, ne rikkovat. Joskus parisuhteissa tunteet vaan voi loppua, muuttuen esim. kaverisuhteiksi. Ja silloin on mielestäni sen parin oma asia, riittääkö se. On vaan tämä elämä ja sen voi elää vastuullisesti mutta silti rakkautta saaden ja antaen.
Erittäin hyvin sanottu! jotku ne osaavat muutakin, kuin vain pyöritellä sanoja :)
joskus on vain niin paljon helpompaa pysyä vanhassa pitämällä rakkautta mahdottomana. Surullista se. Mutta maailmaan mahtuu.
Mä en tiedä haluaako joku minun poistuvan kokonaan. Näin tämän käsitän. Ja kun en muuta ymmärrä niin tarvis selvät ohjeet joita ymmärrän.
Jos olisit hän, älä vaan katoa mihinkään. Tahdon tutustua sinuun.
Haluaisin kuulua elämääsi, olla vierelläsi. Rakastan ja kaipaan sua todella.
Mutta en voi sua pakolla saada ihastumaan itseen tai haluamaan
mitään muutakaan, jos et sitä itse halua. Siksi haluaisin, että
näyttäisit tunteesi, jos niitä on..en minäkään osaa niitä arvata,
vaikka joskus katseesi " tuntuu" sellaiselta. En halua mitään pahaa,
rakastan ja ikävöin. Eli jos HÄN itse haluaa jotain, toivon selvempiä
merkkejä.
Kiitos että olet olemassa tällä palstalla lottamari,järjen ääni..harvinaisen selväpäistä tekstiä.