En ymmärrä miksi voi olla niin suosittu soitin, sehän on soittimena vaikeimmasta päästä, silti monet yrittää.
Miksi kitaraa on niin vaikea oppia soittamaan?
makakaal
27
6028
Vastaukset
- H744
Mikäs siinä on vaikeinta aloittelijalle?
Itse kun aloitin niin opettelin perussoinnut ja soittelin niitä. Joillakin joku sointu vaikka Am tai C, niin niillä menee useampi sekunti ennekuin ne on saaneet sormet oikeille kohdille. Itselläni ei tuota ongelmaa ole koskaan ollut. Barre-soinnut tuotti aluksi hankaluuksia. Itselläni ekat haasteet tuli sitten kun siirryin sähkökitaraan ja säröön ja rupeet harjottelemaan sweep-pickingiä ja nopeaa pikkausta. Edelleenkin hakusessa vaikka takana 5-6v. - miunmielestä
Mutku eihän tuo avosointu-rämpytys kuulosta yhtään miltään.
- Rämppä
Riippuu siitä kuka rämpyttää.
- NoJust...
Soittimen helppous tai vaikeus on suhteellinen käsite. Sen voin kyllä sanoa, ettei se kyllä vaikeimmasta päästä ole!
Kitaran otelauta helpottaa monessa kohtaa esim. transponointia, kun ei tarvise kun siirtää sama asema paikasta toiseen. Liekkö kitara juuri siksi niin suosittu soolosoitin?! Kerran opettelet kitaran asemat, niin voit näppärästi siirtää esim. minkä tahansa Opettelee vaan asteikon sormituksen ja sen jälkeen se on helppo siirtää toiseen sävellajiin.
Toisaalta jos vertaa esim. pianoon, niin kyllähän pianolla sävelten löytäminen koskettimistolta on huomattavasti helpompi oppia, kun kitaran otelaudalta. - Lapland,madness
Vaikeimmista? En tiedä kuinka hyvin itse soitan, mutta 3 päivän aikana opettelin itsekseni Paranoidin, Children of The Graven, Lonerin ja Iron Manin introt. Kitaran perusteet ja soittamisen opin nopeasti, toisin kuin esim: pianon ja huuliharpun. Tähän mennessä kitara on lempisoittimeni. Tuntuu kuin kitara olisi luotu minulle.
- Anonyymi
Joo, heleppoo on. Minäkin vedin koko Tarregan tuotannon kadunkulmassa viikon päästä siitä, kun löysin nailonkielisen Landolan roskiksesta. Niksi on siinä, että ottaa selvää miten kappaleet menee ja soittaa itse samalla tavalla.
- vm 41
Kaikkihan perustuu ns. lihasmuistiin. Kitaralla ei esimerkiksi kanneta opetella melodioita soittamaan aluksi vapaita kieliä hyödyntäen, koska sormitukset eivät välttämättä päde kun siirrytään kaulalla alaspäin ( äänissä korkeammalle ), ja sävellajista toiseen.
Sointukuvioita opetellessa on tärkeää myös tietää mistä äänistä sointu koostuu.
Se helpottaa sointujen itse rakentelussa, kun alat joihinkin melodioihin sointuja suunnittelemaan siinä esiintyvien nuottien perusteella. Musiikin teoriaopiskelu vaikka ihan itsekseen, on aina antoisaa, ja menee usein paremmin "kaaliin" kuin jonkun luennoimana ja ainahan voi kysyä jos joku asia ei "natsaa" - vm 41
Kitaran suosio pohjautuu suurimmalta osin sen monipuolisuuteen.
Se on mahtava konserttisoitin jo yksinään.
Lisäksi säestyssoittimena vailla vertaa monella sektorilla.
Yhdistetty rytmi sekä säestyssoitin.
Eri musiikkityyleille oma soitinversio mahdollisuus.
Edullinen hankintahinta.
Kevyt kuljetella. Ym,ym
Ei kitara sen vaikeampi ole kuin moni muukaan soitin, 5-6 vuoden ahkeran harjoittelun jälkeen soittelet jo aika mukavasti. - ihminenkö
Itse olen huomannut että kitara on aika helppo soittaa ja sillä hetkellä kun sain kitaran käteen, opettelin neljä pientä kappaletta yhdeltä istumalta. Viulun soitto oli mulle paljon haastavampaa, kitaran kanssa saa olla helpommin luovempi eikä tarvitse olla ihan niin pikkutarkka. Ja toki kitaran kanssa saa opetella uusia tekniikoita loputtomiin jos on haasteita etsimässä! :-)
- Anonyymi
No, no, nyt täytyy sanoa että menee epäuskon puolelle. Täytyy olla kyse tosi pienistä kappaleista sillä ekalla kerralla on kenen tahansa vaikea saada sormia osumaan oikealle kielelle, oikeaan otelaudan nauhojen väliin, painallus sopivan tiukaksi ja vielä saada joku rytmi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No, no, nyt täytyy sanoa että menee epäuskon puolelle. Täytyy olla kyse tosi pienistä kappaleista sillä ekalla kerralla on kenen tahansa vaikea saada sormia osumaan oikealle kielelle, oikeaan otelaudan nauhojen väliin, painallus sopivan tiukaksi ja vielä saada joku rytmi.
Juurikin noin ja mikä on sitten se oppimisen taso jos yhdeltä istumalta opettelee neljä pientä kappaletta, minä muuten on sellainen "pieni kappale"?
Jos yhdeltä istumalta opettelit niin olitko jo sen jälkeen valmis soittamaan ne bändin kanssa?
- pfrghthtt
Kitarassa on hienoa se että sillä voi soittaa vaikeita juttuja (jos osaa ja viitsii opetella). Tai tehdä niin kuin minä. Opettelee voimasoinnut ja soittaa punkkia. Helppoa ja älyttömän hauskaa. Millä muulla instrumentilla pääsee kolmella soinnulla samaan?
- vm 41
On soittamista sekä ns. soittamista. Osaamiseksi soittaa, voi sanoa, kun saa äänen jostain soittimesta. Tähän ilmaisuun sortuu moni joka saa joitain sointuja aikaiseksi esim, kitarasta, tietämättä miksi tehdään näin, eli puuttuu tarkoituksen ymmärtäminen. Soittaminen on hauskaa tuohua, kun oppii yhdistämään teoria sekä käytännön ja huomaa edistystä tapahtuvan.
Synnynnäiset lahjakkuudet ovat ihan eri katekoriassa, he tavallaan jo syntyvät muusikkoina. - NoJust...
vm 41 kirjoitti:
On soittamista sekä ns. soittamista. Osaamiseksi soittaa, voi sanoa, kun saa äänen jostain soittimesta. Tähän ilmaisuun sortuu moni joka saa joitain sointuja aikaiseksi esim, kitarasta, tietämättä miksi tehdään näin, eli puuttuu tarkoituksen ymmärtäminen. Soittaminen on hauskaa tuohua, kun oppii yhdistämään teoria sekä käytännön ja huomaa edistystä tapahtuvan.
Synnynnäiset lahjakkuudet ovat ihan eri katekoriassa, he tavallaan jo syntyvät muusikkoina.Ei kukaan synny muusikoksi. Jollain on rytmitajua, toisella sävelkorvaa, kolmannella molempia...mutta siitä syntymästä on vielä pitkä ja kivinen tie muusikoksi.
Lahjakkuuden määrittämisestä ja merkityksestä on paljon väitelty. Musiikkimaailmassa absoluuttinen sävelkorva on syntymälahja, mutta senkin merkitystä musiikkiuran kannalta on kiistelty.
Itse olen aina mieltänyt, että jos on joku "lahja", mikä eniten auttaa musiikin harrastuksessa, niin intohimo musiikkiin ja soittamiseen. Sen avulla synnynnäisesti vähemmän musikaalinenkin voi kehittyä hyväksi soittajaksi. Se että ois Ihan Kiva...oppia soittamaan, ei riitä vaan asiaa pitää ihan oikeasti haluta, jotta jaksaa harjotella tarpeeksi. - vm 41
NoJust... kirjoitti:
Ei kukaan synny muusikoksi. Jollain on rytmitajua, toisella sävelkorvaa, kolmannella molempia...mutta siitä syntymästä on vielä pitkä ja kivinen tie muusikoksi.
Lahjakkuuden määrittämisestä ja merkityksestä on paljon väitelty. Musiikkimaailmassa absoluuttinen sävelkorva on syntymälahja, mutta senkin merkitystä musiikkiuran kannalta on kiistelty.
Itse olen aina mieltänyt, että jos on joku "lahja", mikä eniten auttaa musiikin harrastuksessa, niin intohimo musiikkiin ja soittamiseen. Sen avulla synnynnäisesti vähemmän musikaalinenkin voi kehittyä hyväksi soittajaksi. Se että ois Ihan Kiva...oppia soittamaan, ei riitä vaan asiaa pitää ihan oikeasti haluta, jotta jaksaa harjotella tarpeeksi.Muusikoksi kyllä todella jopa synnytään. on tapauksia lapsista jotka jo soittavat skaaloja ennen kuin osaavat puhua. Samaa voi myös sanoa muissakin taidelajeissa, kuten kuvaamataidon , tanssin, laulun ym. kohdalla. Taidot sekä osaaminen on kuin syntymälahjana saatu taito, jota ei voi kiistää, vaan hyväksyä se yhtenä evoluution arvoituksista.
- NoJust...
vm 41 kirjoitti:
Muusikoksi kyllä todella jopa synnytään. on tapauksia lapsista jotka jo soittavat skaaloja ennen kuin osaavat puhua. Samaa voi myös sanoa muissakin taidelajeissa, kuten kuvaamataidon , tanssin, laulun ym. kohdalla. Taidot sekä osaaminen on kuin syntymälahjana saatu taito, jota ei voi kiistää, vaan hyväksyä se yhtenä evoluution arvoituksista.
Jos joku nyt...oikeasti soittaa skaaloja ennen kun on oppinut puhumaan, niin olkoon sitten niin...mutta soittaa kuiteskin paljon jälkeen syntymisensä:D
Eihän skaala ole kun sävelkulku tai melodia ja jos on sitä sävelkorvaa, niin sen asteikon omaksuu varmasti helposti. Sama homma harmonioitten kanssa, että toiset vaan hahmottaa ne paremmin kun toiset
...mutta kyllä siihen siitä huolimatta tarvitaan sitä teknistä osaamista, mikä tulee sen harjoittelun kautta. Säveltajusta on hyötyä, että hahmotat mitä olet etsimässä, mutta ei se sitä tekniikkaa automaattisesti tuo tai miten löydät haluamasi siitä instrumentista mitä satut soittamaan.
Eli kyllä se kiinnostuksen taso vaan aikapaljon vaikuttaa siihen, tuleeko muusikoksi vai ei... - NoJust...
vm 41 kirjoitti:
Muusikoksi kyllä todella jopa synnytään. on tapauksia lapsista jotka jo soittavat skaaloja ennen kuin osaavat puhua. Samaa voi myös sanoa muissakin taidelajeissa, kuten kuvaamataidon , tanssin, laulun ym. kohdalla. Taidot sekä osaaminen on kuin syntymälahjana saatu taito, jota ei voi kiistää, vaan hyväksyä se yhtenä evoluution arvoituksista.
"Musikaalisuuden periytymisestä puhuttaessa on helppoa kaivaa esiin Bachin sukupuu ja näyttää kuinka musikaalisuus periytyy.[6] Kuitenkin todellisuudessa perimän ja ympäristön vaikutuksen määrää on vaikea arvioida. Musiikkiperheeseen syntynyt lapsi on luultavasti saanut jo pienestä pitäen virikkeitä musiikin alalta ja häntä on ohjattu ja kannustettu musiikin pariin. Lapsi on myös todennäköisesti nähnyt vanhempiensa tai sisarustensa musisointia, ja musiikki on muutenkin ollut tärkeä osa perheen arkea. Kuitenkin virikeympäristöstä ja kannustuksesta huolimatta, on mahdollista, että sisaruksista toinen on hyvinkin musikaalinen toisen ollessa täysin epämusikaalinen. Perimä sallii eroavaisuuksia sisarusten välillä, eivätkä periytyvät ominaisuudet näy välttämättä kaikissa sukupolvissa.[7] Vaikka tilastojen mukaan musikaalisilla vanhemmilla on keskimääräisesti enemmän musikaalisia lapsia, musikaaliset vanhemmat voivat myös saada epämusikaalisen lapsen. Musikaalisuus ei myöskään välttämättä ilmene heti, vaan vasta ajan ja harjoittelun kanssa. Näin ollen sisaruksilla voi olla samanlaiset valmiuden musiikin saralla, mutta toinen on ehkä toista motivoituneempi"
Musikaalisuus - Wikipedia - Anonyymi
Heh..juuri noin, itse opettelin ensiksi Status Quon Caroline biisin rytmikitaraa osuuden, jauhan sitä läpi ja välillä opettelen jotai muuta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Heh..juuri noin, itse opettelin ensiksi Status Quon Caroline biisin rytmikitaraa osuuden, jauhan sitä läpi ja välillä opettelen jotai muuta.
Aloittelijakin oppii varmaan kymmenessä minuutissa yhden maailman tunnetuimmista riffeistä eli tietenkin Smoke on the Waterin. Kyllä kitaralla aloittaminen on ainakin helppoa. Jotenkin kitarassa on hauskaa sekin miten kummalisiin sointuihin sormet pystyykään. Ei vaikka pianolla saa sormia samalla tavalla "venymään" mitä ihmeellisimpiin asentoihin.
- Guitarheart
En nyt lukenut kaikkia vastattuja kommentteja, mutta mielipiteeni kitarasta on se, että sen vaikeus on asenteesta ja intohimosta kiinni. Jos ajattelee, että olis siistiä osata soittaa kitaraa, mutta se ei ole kauhea intohimo niin sitä on luultavasti vähän haastavampi oppia. Kun taas jos on kauhean innoisssan niin luonnollisesti haluaa koko ajan päästä näppäilemään kitaraa. Tietenkin se on myös lahjakkuudesta kiinni, mutta intohimo auttaa asiaan.
Itselläni on neljän vuoden kontrabasso kokemus taustalla, eikä se ollut intohimoni joten harjoittelulle ei aina (jostain syystä..) löytynyt aikaa.
Kun alotin kitaran soiton kotona yksikseni, siitä muodostui elämäni melkein ykkös asia (ehkä vähän huonokin asia sosiaalisia suhteitani miettien), ja opin todella nopeasti kaikkea mahdollista. En ole koskaan käynyt kitaran soittotunneilla.
Elisiis vastaukseni on: kitaran soiton vaikeus riippuu asenteestasi ja intohimosta.- NoJust...
Juu...itsellä vähän vastaava tilanne. Meille tuli kotiin piano, kun olin pieni. Joskus sitä pimputtelin kokeilumielessä, mutta en ollut siitä kovin kiinnostunu ja muistan, että jo sillon kitaran soitto kiinnosti vaikka ensimmäisen kitaran ostin vasta teini-ikäisenä.
Sitten kun olin joku 4 vuotta soittanu kitaraa huomasin, että pianollakin voi soitella vastaavia asioita ja vähä niinku samat "lainalaisuudet" pätee.;D
Sitt vaan rupesin tutkiskelemaan, miten sillä pianolla soitellaan ja mikä kuulostaa hyvältä.
Siitä lähtien olen pianoa pimputellut, mutta hyvin kausiluontoisesti. Joskus tykkään harrastaa ihan päivittäinkin, kun taas sitten tulee niitä aikoija, kun en ole esim. vuoteen koskenutkaan koko laitteeseen(Kitaran kanssa viikkon taukokin tuntuu hyvin tuskaiselta). Ainakun hankkii jonkun uuden koskettimiston, niin sillon tahtoo se motivaation tasokin olla huipussaan.
Tykkään kyllä pianosta/koskettimista ja just se viehättää, että sillä voi soittaa hyvin "orkesterimaisesti" ihan yksinäänkin. Teoriakin tuntuu jotenkin koskettimilla paljon selkeämmältä, kun otelaudalla.
Nyt tuli taas kotiin uusi soitin ja olen viihtynyt koskettimien edessä, mutta edelleen homma on hyvin marginaalista, verrattuna kitaraan.
Hassua on varmaankin se, että nyt kun on taas tullut harjoiteltua pianoa ja opittua uusia juttuja, niin jopa itsestä tuntuu välillä, että ois enemmän lahjoja pianon soittoon, kun kitaran ja veikkaan, että moni muukin ois samaa mieltä tai jopa luulevat, että soitan pianoa paremmin kun kitaraa.
Eli jos pianon soiton motivaatiotaso ois lähellekkään yhtä kova kun kitaran, niin sitähän vois olla kovankin tason pimputtelija, muttakun niin ei vaan ole.
En siis minäkään ole käynyt koskaan soittotunneilla sen enempää kitaran, kun pianonkaan.
- Anonyymi
Jos kitaran soittaminen tuntuu vaikealta, kokeilepa viulua.
- Anonyymi
Aika helppo soitin kitara on jos aloittajan kannalta asiaa ajatelleen. Otetaan vaikkapa kappale House of the rising Sun niin sen oppii kitaralla paljon helpommin kuin pianolla. Aika hyvä kappale vaikka ensimmäiseksi opeteltavaksi ja se taitaa olla itsellänikin ensimmäinen biisi jonka opettelin. Soinnut ovat muutenkin usein kitaralla toistuvia sointuja. Oikein hieno kappale muutenkin.
- Anonyymi
aloita rippikoulukitarointi biiseillä. Gosbel soinnuilla vedettynä. Muista nuorisopapin hengen nostatus tiukalla soinnutuksella sitten transponointi tai toisin modulointi alemmas sitten ylemmäs kokosävelaskeleen verran , käytä avoimia sointuotteita transponointiin, kuulostaa tyhmältä, mutta kokeilematon on konna kovuudessaan nyt.ok
- Anonyymi
Se on Gospel.
- Anonyymi
On kitara melko vaikea soitin. Mutta sitä voi soittaa niin monella tavalla ja siinä pitäisi opetella mielestäni monenlaisia soittotekniikoita rinta rinnan. Siis puhun nyt akustisen kitaran soittamisesta. Sormilla soittaminen on aluksi parasta, plektralla soiton opettelu vie sitten enemmän aikaa. Kannattaa opetella aluksi voimasoinnuilla soittaminen, avosoinnut ja barreotteet. Sormilla on helpompi rämpyttää kitaraa, kuin plektralla, mutta sormilla saa kitaran soimaan vaimeammin. Kannattaa myös opetella yksittäiset sävelet, niilläkin voi soittaa siis pelkästään. Tietysti tärkeää on oikea soittoasento ja ranteen asento soittaessa, sekä otelautakäden sormien että vapaan käden asennot. Jos otelautakäden ranteen asento on väärä, siitä voi seurata kehityksen pysähtyminen ja pahimmillaan rasitusvammakin.
- Anonyymi
Mulla ainahi on nii jäykät kädet etten pysty soittaa
muuta ku triangelia ja marakasseja
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 438098
Jouluinen bonus VB:ltä 250 ilmaiskierrosta 0x kierrätys min 20e talletuksella
No nyt pätkähti! Ainutlaatuinen tarjous VB:ltä. 250 ilmaiskierrosta peliin Blue Fortune, 0x kierrätys ja minimitalletus14730- 724616
Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon373337Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin2483126Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella482838Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme262795- 382570
- 412096
Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731817