Jodi ja seleeni. Ne toistuu useasti kilpparin vajaatoimintaan liittyvissä artikkeleissa. Onko kaukaahaettua, jos ostan jodioitua ruokasuolaa ja syön lähes päivittäin parapähkinöitä? Lekurille on aika varattu ja tutkitutan kilpparin ja arvot, mutta jonotusaika on niin pitkä että tässä odotellessa on tällaisen epätoivoisen helppo yrittää kaikkea luontaistuotehömppää. Ja ettei kenenkään tarvitse erikseen alkaa valistaa mistään ruokavaliosta ja elämäntavoista niin mainittakoon, että olen alle 21-vuotias perusterve nainen, joka syö mahd. terveellisesti ja monipuolisesti (trust me!) ja liikkuu väh. 3 kertaa viikossa, en polta, kahvikuppi menee ehkä 4 kertaa kuukaudessa, alkoholia n.kerran kuukaudessa. Eli kyllä, ruokasuolalla ja parapähkinällä VOI olla merkittävä vaikutus ravitsemuksessani. Onko sitten kilpirauhasen toimintaan, sitä ei tiedä ainakaan täysin ennen kuin kokeilee. Mutta onko ihan hölmöä??
Onko kaukaa haettua??
e92339934rfjti
2140
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen havainnut hyponatremiaa vajaatoiminnan aikana. Luontaistuotekaupat suosittelevat jodipitoisen suolan vaihtamista meri- tai ruususuolaan. Jodi on/voi olla siis haitaksi vajaatoiminnassa. Siinä on yksilöllisiä eroja.
Endokrinologi suositteli myös sinkki- ja kuparivalmisteita, kun vajaatoiminta oli alkanut. Riistaeläinten liha sisältää seleeniä.
Kysy ravintoterapian vihjeitä luontaistuotekaupoista, kunnes olet käynyt lääkärillä.
Seleenin pitoisuus menee juuri päinvastoin kuin oletit. Tavallisessa naudan- ja sianlihassa on paljon enemmän seleeniä kuin riistalihassa. Tämä johtuu siitä, että Suomen maaperässä on lunnostaan liian vähän seleeniä, josta syystä seleeniä lisätään karjan rehuun ja lannoitteisiin. On lisätty vuodesta 1984 lähtien. Asiasta nousi aikoinaan suuri häly, kun suomalaisten seleenin puutos tuli julkisuuteen. Nykyisin puutos on harvinaista johtuen yllä mainituista toimenpiteistä.
Vertaa hirvenlihan ja kasvatetun karjan lihan eroja tästä:
hirvenliha: http://www.fineli.fi/food.php?foodid=735&lang=fi
Hae muut vertailulihat tai ruoka-aineet sivuston haulla.
Myös parapähkinä löytyy sieltä. Parapähkinöiden seleenipitoisuus on niin valtava (sadassa grammassa keskimäärin 1917.0 µg, kun hirvenlihassa on 4.0 µg), että sitä ei pidä syödä paljon. Lisäksi parapähkinän seleenipitoisuuksissa on suuria vaihteluita. Seleenin maksimi päiväsaanti on n. 200-300 µg/vrk.
Lähde: http://www.tohtori.fi/?page=5530281&id=2760811
Täältä voit lukea myös seleenin puutteen ja liikasaannin oireet.
Seleeniä saa kotimaisesta maidosta, lihasta ja kokojyväviljasta. Jos ei syö/juo niitä tai käyttää näistä vain luomuversioita, jää seleenin saanti todennäköisti vajaaksi.
Jodi on toinen hivenaine, jota Suomen maaperässä on liian vähän ja jonka takia jodia aloitettiin lisätä ruokasuolaan 40-luvulla. Sitä ennen jodin puute aiheutti paljon struumatapauksia maassamme. Suolaa käytetään hyvin vähän ja siksi tuskin voit saada jodioidusta suolasta liikaa jodia. Kun syöt ulkona tai valmisruokia, ruoan suola on harvoin jodioitua. Merisuolaan ei lisätä jodia. Kun se ja moni muu muotisuola on syrjäyttänyt jodioidun suolan suomalaiskodeissa, saa nähdä, tuleeko se aiheuttamaan jodin vajaasaantia väestössä.
Merilevätuotteissa on jodia paljon. Lisäksi niiden jodipitoisuudet vaihtelevat. Merilevätuotteita ei suositella henkilöille, joilla on tai on ollut kilpirauhassairaus tai jotka ovat raskaana tai imettävät. Tästä on huomautus pakkauksissa. En suosittele nauttimaan niitä ainakaan ennen kuin kilpirauhasesi on tutkittu.