Minusta pitäis. Jos menee siinen lankaan, niin itse siitä kärsii.
Pitäiskö doping hyväksyä?
Hartsa
7495
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mielestäni ei.
Verorahoille on järkevämpääkin käyttöä kuin hoivailla dopingilla päänsä seottaneita tai kroppansa ennen aikojaan tärvelleitä. Kyse ei ole pelkästään yksilön omasta valinnasta tällaisessa yhteiskuntajärjestelmässä, joka meillä on.
Toinen asia on imago: jos kantaa Suomen lippua ja käryää hemohessuna tai muuna kemikaalikallena, siitä tulee sittaa meidän kaikkien niskaan. Ei hyvä!
Imago-ongelma ratkeaisi sillä, että sallittaisiin vapaa "kemiallinen valmentautuminen" kaikkialla, mutta onko mitään järkeä pyrkiä huippusuorituksiin äärettömällä riskillä?
Niin. Kysymys on erinomainen.
Mietin itsekin joskus supersankarisarjiksia tai oikein hyvää scifi-tarinaa luettuani, milloin maailma "oikeasti" antaa periksi ja doping, geenimutaatiot ja muut kemiaan ja teknologiaan perustuvat kikkailut tulevat osaksi tavallista elämää.
Kyseessä ei ole vain se, sallitaanko tiettyjen suoritusta parantavien hormonien ja muiden aineiden käyttö urheilukilpailuissa. Eikö pitäisi miettiä sitä, miten asennoidumme siihen,
että ihminen (yksilönä tai rotuna) alkaisi parannella itseään muunkin kuin plastiikkakirurgian keinoin.
Sen sijaan että kommentoit, että luen liikaa :) ota kantaa siihen, voisitko elää maailmassa, missä judge dredd'it ja x-men'it olisivat todellisuutta?
Sinä luet ihan liikaa! Ja nyt vielä stressilomalla ja aikaa lukea entistä enemmän - voi sentään... :)
*Huokaus* Tuskin muistan aikaa, jolloin oli aikaa kaikessa rauhassa pitää LOMAA. Aiiniin... eihän minun pitänyt burnouttia ja lukemista kommentoida, vaikka molemmista kokemusta on ja mielipiteitä.
Voisin elää. Se ei tarkoita sitä, että hyväksyisin tilanteen.
En pidä mielekkäänä pyrkiä käyttämään viimeisintä teknologiaa ja lääketieteellistä tietämystä rodunjalostukseen tai "superihmisten" luomiseen. Hitlerin aika oli ja meni ja toivottavasti opetti jotain. Ei se kyllä siltä näytä, kun seuraa maailmanmenoa ja jatkuvasti toistuvia "etnisiä puhdistuksia" :(
Missä menee raja, jossa siirrytään lääketieteen lääkinnällisyydestä rodunjalostuksen puolelle? Onko geenimanipulaatio perinnöllisen sairauden torjumiseksi hoitoa vai rodunjalostusta?
Anteeksi mutta pakko kommentoida ihan asiattomasti, että mahtavaa kun joku reagoi.
Mun TODELLA pitää harrastaa enemmän tätä "ääneen" ajattelua.
Anteeksi uudelleen, yritän jatkossa pitäytyä asiassa, mutta tulin äskeisestä todella hyvälle tuulelle :)
Terveisiä supisuomalaisesta saunasta...
Eikusiis siideriä lasissa ja hiukset vielä liian kosteat tyynyyn hangattavaksi. Luonnonkiharassa on omat ongelmansa.
Ajattelu ylipäätään on hyvästä. Hauskaa, jos kommenttini sai sinut hyvälle tuulelle. Muutenkos tänne itsekään kirjoittelisin... Tulee pohdittua sitäsuntätä ja mikäs sen parempi paikka peilata mietelmiään kuin anonyymi avoin foorumi?
Mitä muuten pidät Isaac Asimovin tuotannosta?
No pakko myöntää että Asimovia on tullut luettua viimeksi yläasteella, jolloin luin mm. Säätiöt ja aika paljon robottituotannosta. En edes omista yhtään Asimovia.
Jotenkin olen aikuisiällä viehtynyt enemmän (saman aikakauden edustajista) A.C.Clarkeen, jonka tuotannosta suosikkejani ovat Rama-sarja sekä muiden asiantuntijoiden kanssa kirjoitetut the Trigger ja Richter 10.
Viime aikoina olen löytänyt Dean Koontzin, Neil Gaimanin (OOOHHHHH!!!!!) ja Greg Bearin.
Scifi-kirjailijoita on niin miljoonittain, että olen huomannut kaikkien ihmisten löytäneen omat "polkunsa" mitä pitkin ovat lukeneet...
Toisinaan luen uudelleen joitain suosikkeja, yleensä silloin, kun haluan jotain taattua ja tuttua uuden ja arvaamattoman sijaan :)
Scifi-genrestä poiketen varsinaiset suosikkikirjani ovat pitkään olleet Umberto Econ "Faucault's pendulum" ja Salman Rushdien "the ground beneath her feet", jonka hankin tavallaan vahingossa sen jälkeen kun U2 oli tehnyt samannimisen biisin, ja tajusin, että lyriikka on Rushdien samannimisestä runosta, joka on tuossa kirjassa...
What can I say. Olen aika pöljä näissä asioissa :)
Enkä tainnut vastata mihinkään. Mutta kuten sanoit, hyvä paikka ottaa välillä yhteen todellisuuden kanssa...
Aivan uutta ja jotain vanhaa...
Täytyypä tarkastella paikallisen kirjaston antia, josko tärppäisi. Viittauksella johonkin kirjoihin/kirjailijaan saa yleensä aina palautteena joukon vihjeitä, mitä kannattaisi lukea. Kiitti - et sitten tehnyt poikkeusta siinä :)
En oikeastaan koskaan osta kirjoja, vaan lainaan. Kun katsoo "kirjahyllyäni", luulisi, että en sitten lukion ja Asimovin ole avannut ainuttakaan kirjaa: muutama ammatillinen opus ja yksittäinen kaunokirjallinen teos.
Nyt on työpöydälläni n 2100 sivua tietokoneasiaa laitetekniikasta WinXP käyttikseen.
Mitä todellisuuteen tulee, se viestittää nyt sellaista, että työ kutsuu.