O armo ja rakkaus suur´, jolla Jeesus meit´johdattaa juur´.
Hän neuvollansa taluttaa uskovians tässä muukalaisuuden maass´.
Hän lyöpi ja tukee, Hän riisuu ja pukee.
Hän lymyy ja ilmestyy taas.
Hän tyhjentää tyhjäks ja alentaa köyhäks´.
Mutta tyhjän ja köyhän sitte täyttääpi jäll´
juuri armonsa rikkaudell´.
Hän sumuhun kätkee yhtä rahtua hetkee,
mutta paistaa taas suloisuudell´.
Hän neuvollansa taluttaa uskovians tässä muukalaisuuden maass´.
Hän lyöpi ja tukee, Hän riisuu ja pukee.
Hän lymyy ja ilmestyy taas.
Hän tyhjentää tyhjäks ja alentaa köyhäks´.
Mutta tyhjän ja köyhän sitte täyttääpi jäll´
juuri armonsa rikkaudell´.
Hän sumuhun kätkee yhtä rahtua hetkee,
mutta paistaa taas suloisuudell´.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lestadiolaisuudessa hengellisesti köyhällä tarkoitetaan köyhäilijää. Henkilöä joka valittaa ja itkee kovasti kun hänen omavanhurskautensa ei riitä pelastamaan häntä.
Raamatussa hengellisesti köyhä on henkilö joka on tullut TYHJÄKSI, joka ei tule toimeen ilman Kristukselta lahjaksi saatua vanhurskautta, pyhyyttä ja puhtautta.
En usko tuota purematta sinua. Omavanhurskas köyhäily EI mielestäni kuulu essujen viralliseen linjaan. Tiedän kyllä mitä tarkoitat, onhan sitä esiintynyt.
Riippuu ihan siitä, mitä pidetään essujen virallisena linjana. Jokainen meistä on yksilö omine kokemuksineen. TIedämme hyvin kuinka ne rohkeat meistä jotka ovat omista kokemuksistaan vastuunkantajille ilmoittaneet. on torjuttu, he ovat olleet "ilmaa". Tyyliin: "Sinä olet nyt käsittänyt aivan väärin, ei meillä sillä tavalla ole koskaan opetettu." En tiedä, miksi opettajiksi asetettuja ei kiinnosta niten opetettavat ovat heidän opetuksiaan kokeneet ja niistä oppineet. Ketä hyvänsä kohdellaan seurakunnassaan kuin ilmaa, se kertoo vakavaa kieltä seurakunnan todellisesta tilasta. Seurakunnan tehtävänä on koota laumaa KRISTUKSELLE, ei suinkaan leikkiä erehtymätöntä ja aina oikeassa olevaa instituutiota.
Omasta puolestani voin sanoa, että rehellisenä ihmisenä minun oli elettävä aina "viittä vaille" vanhurskaana, nimittäin siihen asti kunnes Jeesus löysi minut.
Jumala salli 1980 luvulta alkaen esikoisille kalliin etsikkoajan, ennen johdon vaihtumista ruotsinlapissa. Tämä lakihenkinen ryhmä onnistuttiin estämään tulemasta Suomeen silloisen vahvasti evankeelisen johdon toimesta, kunnet tietyt uskossaan heikot ihmisoppeihin taipuvaiset yksilöt alkoivat livetä vastuunkantajien rintamasta. Lopun me tiedämmekin, vainot evankelisia saarnaajia vastaan alkoivat heti, kun ryhmä Jellivaarasta tuli Suomeen.
Evankeliumin valoa he eivät kykene syntikeskeisilla lakihenkisillä opeillaan sammuttamaan, mutta väkimäärä alkaa kyllä vähenemään. Ei Jeesusta kukaan enää ihmisopeilla sotkettuun ervankeliumiin vaihda joka hänet on tullut tuntemaan henkilökohtaisena vapahtajanaan. Uskossaan heikot tarvitsevat korkeat muurin ja pikkutarkat säännöt joiden takana he voivat lymytä "muita ihmisiä parempina, ja ainoina oikeina.
Sen jälkeen kun lähetys lapista sitten tuli, niin tilanne lähti nopeasti muuttumaan muista ihmisistä, ja varsinkin toisista kristityistä eristäytyneempään suuntaan.
Ymmärrän etteivät nuoremmat henkilöt ole näitä omakohtaisesti kokeneet. Nykyään nuoret ovat muutoinkin rohkeampia elämään omaa elämäänsä, olematta jonkin johtoryhmän kapeakatseisen tahdon toteuttajia.
Jokainen esikoislestadiolainenkin on siis yksilö, ja yksilötasolla henkilöllä on elävä suhde Kristukseen. Taikka sitten sitä ei ole.
Kun ei ole elävällä uskolla Kristuksessa kiinni, silloin on helposti joukon mukana heiluteltavissa kaikenlaisissa ristiriitaisissa opin tuulissa. Turva on silloin samoin ajattelevassa joukossa, mutta ei Jeesuksessa Kristuksessa ja hänen kauttaan Abba Jumalassa.
" Jeesus etsii "
Se lähetys josta puhut , tuli vasta 1996 , ja miehet oli :
E.Laarsson , G,Pärsetter, O:Minde , B:Erkstam. (koko kierros )
1997 , Sama poppoo kävi Enon vihkiäis seurat.
1998, SAMA POPPOO TÄYDEN RINKIN . PAHOINE SEURAAMUKSINEEN.
2000 , sama poppoo , juhannus seurat pidennetty ,H Gustafson lisäksi siellä .
Tuossa muutama niiden uusien miesten lähetryksiä..
ja samalla muutama vanha ,,
2. Kor. 5:21 Sillä hän on sen, joka ei mitään synnistä tietänyt, meidän edestämme synniksi tehnyt, että me hänessä tulisimme siksi vanhurskaudeksi, joka Jumalan edessä kelpaa.
Minä luulen että tuo köyhäily voi pitää paikkansa. Ajattelen että se kuitenkin on aitoa, koska silloin ei vielä ole avautunut oma todellinen syntisyys ja itse odottaa itseltään pyhää elämää ja saa pettyä, kun siinä ei onnistu. Rima on hiukka korkealla, on waatimassa tavallaan synnitöntä elämää itseltään. Ainakin oma kokemukseni on ollut tuo aikanaan, vuosikausia. Silloin on vaara että väsyy. Muistan kuinka ajattelin, ettei Jumala ole tarkoittanutkaan minua lapsekseen ja luulin luopuneeni. Kiitos Jumalalle, että Hän armahti ja herätyksen kautta suorastaan kiskoi minut lähelleen!
Ainoa pyhyys, puhtaus ja vanhurskaus on Herran Jeesuksen ja se onkin ainoa, mikä kelpaa Jumalalle. Sen saamme lahjaksi uskolla omistaa itsellemme ja se riittää!
Aitoa on ilman muuta. Onhan meillä itsellämmekin vuosikymmenien kokemus siitä.
Nyt onkin kysymys siitä, mistä Herralle erotetun elämän voima ja motiivi lähtee.
Silloin mun se lähtee helvetin pelosta, taivaan toivosta ja vihaisen Jumalan kuumaa kiveä päähän odotellessa, niin sen lähde on väärä. Eletään lain alla.
Kun voima Jumalan tahdon mukaiseen elämään pyrkimiseen lähtee levosta ja rauhasta, turvallisuudesta ilosta ja rakkaudesta käsin Jumalaa kohtaan, joka on minua näin paljon rakastanut, että antoi kaikki syntini anteeksi ja lahjoitti Jumalan valtakunnan, armosta ilman ansioitani, niin silloin on kysymys Jumalan armossa elämisestä USKON kautta.
Tällaiset sonnanjauhajat ottavat todella päähän, jotka väittävät elämää Kristuksessa synnissä elämiseksi. Vertailevat sitä sitten omaan haisevaan vanhurskauteensa, jolla leuhkivat aamusta iltaan eläville Jumalan lapsille.
Sääli vain etteivät he tunne lainkaan tilaansa jossa elävät, omavanhurskaus tyydyttää heidän hengelliset tarpeensa hyvin, kunnes lähtöpäivä on käsillä.
"lahjavaatteista "
Tä'ssä kohdassa 2 Kor, 5:18 .mainitaan että lue 6:2 asti .
EHkä se siitä' .
Sana, köyhä eli varaton, tarkoittaa elämässä, että ei ole varaa hankkia elämälle tarpeellisia käytännön tarpeita.
Uskovaisten mielestä asiassa se on samaa. Ei ole varaa hankkia itselleen rauhaa kuin uskonkautaa. Lukea raamattua ja ymmärtää sitä. Alistua kuulemaan "rikkaamman" puhujan saarnaa ja uskoa sitä. Olenko oikeassain?
Hengellisesti köyhät ovat taas synnynnäisesti vajavaisia ajattelemaan asioita oikealla tavalla, kuten tämä , no taas tulee esimerki eteeni, tuo helve.tin hevosmies tietenkin.
He katsovat vain pyssynpiipusta suoraan yhteen kohteeseen joka voi olla huti. Ja samalla ampuvat pyssyllään omaan jalkaansa.
Olipas hyvin sanottu, näin lapselliselta, ja jo sekopäiseltä vanhalta ukolta!
Savon ukolle tiedoksi, että kädessäni ei ole koskaan ollut ampuma- asetta.
Ilmakivääriä lukuun ottamatta. Huti siis tuli omassa valheessaan pyöriskelevälle vaarille, - jälleen.
No, olet tosi köyhä, jos et tajunnut että se oli vertauksellinen pyssynpiipusta katsominen. Minun puheemi on aina totta. Ne vain harmittaa tekopyhiä uskovia.
Heh,heh!