Poiminta palstalta:
"Se puku on todellinen Se on vanhurkauden vaate , se on luvattu jokaiselle
jolla on usko Kristukseen. ja miksi , siksi että sen läpi ei Jumala näe syntejä ."
Jos vanhurskauden vaatteen läpi Jumala ei näe syntejä, niin kuka sitten meidän elämämme voi pyhittää? Kuka voi ottaa ne istutukset juurineen pois mitkä eivät ole Jumalasta? Kuka voi meitä opettaa ja ojentaa? Kuka voi antaa synnintunnon ja pyytää tekemään parannusta yms.?
Jos edes Jumala ei näe vanhurskauden vaatteen sisäpuolelle, pysty tutkimaan salaisimpia ajatuksiamme, niin kuka voi meidät pelastaa. "Olette nyt lähempänä pelastusta kuin uskoon tullessanne."
Minusta ajatus ettei Jumalakaan näe on kammoksuttava, kuullostaa suorastaan kidutukselta. Jos minun pitäisi kantaa ikuisuuden saastaa sisimmässäni koska vanhurskauden vaate on peittänyt saastani niin ettei Jumalakaan sitä näe, niin en halua sellaista vaatetta.
Vanhan liiton aikana eläinuhrit toimivat synnin peittona, mutta "ne eivät pystyneet milloinkaan ottamaan syntiä pois".
Toinen poiminta:
"Ei mikään ole tässä maailmassa sen ihanampaa, kun saada ansiottomana lahjaksi Jumalalle kelpaava vanhurskaus, pyhyys ja puhtaus."
Tämä on hieno kuvaus siitä hetkestä kun saamme syntyä Jumalan lapsiksi, mutta kaikki ihanuus ansiottomasta on kaukana jos siitä tulee pysyvä ominaisuus.
Jos en saa selkääni silloin kun olen sen ansainnut, niin Jumalakaan ei minua rakasta ("Jokaista lasta jota Herra rakastaa Hän myös kurittaa"). Jos saan selkäänin ansiottomana niin se olisi Jumalalta mielivaltaa.
Ansioton Jumalan vanhurskaus on on välttämätöntä, että saan nousta ylös ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Mutta myös ansaittu vanhurskaus on välttämätöntä saadakseni osallisuuteni pyhityksestä, ja saadakseni Jumalan lapsen oikeuden oppia kuuliaisuutta.
Ansaittu vanhurskaus ei tarkoita omaavanhurskautta, vaan Pyhittäjämme ylistystä. Sitä että Jeesus Kristus on Herramme ja kuninkaamme.
Omavanhurskas jättää pyhittäjän pois elämästään, eikä se ylistä Herraa vaan päinvastoin työntää Herraa alimpaan maan rakoon.
"Se puku on todellinen Se on vanhurkauden vaate , se on luvattu jokaiselle
jolla on usko Kristukseen. ja miksi , siksi että sen läpi ei Jumala näe syntejä ."
Jos vanhurskauden vaatteen läpi Jumala ei näe syntejä, niin kuka sitten meidän elämämme voi pyhittää? Kuka voi ottaa ne istutukset juurineen pois mitkä eivät ole Jumalasta? Kuka voi meitä opettaa ja ojentaa? Kuka voi antaa synnintunnon ja pyytää tekemään parannusta yms.?
Jos edes Jumala ei näe vanhurskauden vaatteen sisäpuolelle, pysty tutkimaan salaisimpia ajatuksiamme, niin kuka voi meidät pelastaa. "Olette nyt lähempänä pelastusta kuin uskoon tullessanne."
Minusta ajatus ettei Jumalakaan näe on kammoksuttava, kuullostaa suorastaan kidutukselta. Jos minun pitäisi kantaa ikuisuuden saastaa sisimmässäni koska vanhurskauden vaate on peittänyt saastani niin ettei Jumalakaan sitä näe, niin en halua sellaista vaatetta.
Vanhan liiton aikana eläinuhrit toimivat synnin peittona, mutta "ne eivät pystyneet milloinkaan ottamaan syntiä pois".
Toinen poiminta:
"Ei mikään ole tässä maailmassa sen ihanampaa, kun saada ansiottomana lahjaksi Jumalalle kelpaava vanhurskaus, pyhyys ja puhtaus."
Tämä on hieno kuvaus siitä hetkestä kun saamme syntyä Jumalan lapsiksi, mutta kaikki ihanuus ansiottomasta on kaukana jos siitä tulee pysyvä ominaisuus.
Jos en saa selkääni silloin kun olen sen ansainnut, niin Jumalakaan ei minua rakasta ("Jokaista lasta jota Herra rakastaa Hän myös kurittaa"). Jos saan selkäänin ansiottomana niin se olisi Jumalalta mielivaltaa.
Ansioton Jumalan vanhurskaus on on välttämätöntä, että saan nousta ylös ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Mutta myös ansaittu vanhurskaus on välttämätöntä saadakseni osallisuuteni pyhityksestä, ja saadakseni Jumalan lapsen oikeuden oppia kuuliaisuutta.
Ansaittu vanhurskaus ei tarkoita omaavanhurskautta, vaan Pyhittäjämme ylistystä. Sitä että Jeesus Kristus on Herramme ja kuninkaamme.
Omavanhurskas jättää pyhittäjän pois elämästään, eikä se ylistä Herraa vaan päinvastoin työntää Herraa alimpaan maan rakoon.
Vastaukset 66
Vanhimmat
Hei vaan Tesa.
Vanhurskauden vaate on kielikuva. Ei se tarkoita jotain valepukua jonka menin laukaisemaan jossain ketjussa. Vanhurskauden vaatetta tarvitaan, koska vanhan aatamin liha ei pyhity eikä koskaan nouse ylös. Ainoastaan kasteessa syntynyt uusi ihminen on pyhä ja puhdas.
Pyhä Henki - tai itse asiassa kolmiyhteinen Jumala on se joka näkee koko ajan sydämeen, ja joka antaa uskon ja voiman taistella pahaa vastaan: Puolustaja joka taistelee meidän puolestamme ja pitää korvamme auki sanalle. Sana taas kaivaa synnit esiin jotta voimme niitä kuolettaa joka päivä - toisin sanoen toteuttaa kastettamme.
Ansaittua vanhurskautta ei ole olemassakaan. Hyvät työsi eivät lisää vanhurskauttasi pätkääkään. Ei ole olemassa enemmän tai vähemmän vanhurskaita kristittyjä, on vain kristittyjä.
Jos aletaan vaatia ylistystä ja kuuliaisuutta pyhityksessä,
aidoista kristityistä tulee kiristettyjä.
"Ansaittua vanhurskautta ei ole olemassakaan."
Kannattaa miettiä tätäkin sanontaa tarkemmin, jos ansaittua vanhurskautta ei olisi olemassakaan, niin Jumalalla olisi ainoastaan mielivaltaa.
Viimeisellä tuomiolla Jumala tuomitseemeidät tekojemme mukaan sen mukaan mitä tekojen kirjaan oli kirjoitettu, ja palkitsee ne jotka Herraa rakastaa myös tekojemme mukaan. Jokainen saa palkkansa, paha pahan palkan ja hyvä hyvän palkan. Keräämme tässä elämässä aarteemme taivaaseen.
Älä ymmärrä tätä väärin, sillä avattiin myös elämänkirja ja ne joiden nimeä ei siitä löytynyt tuomittiin kadotukseen. Jos nimemme löytyy elämänkirjasta ja tekojenkirjasta löytyy sitä mikä ei kestä tulen koettelua, jäämme siltä osin palkkaamme vaille.
Jumalan valtakunnassa on kaikenlaisia ihmisiä kuninkaista ja tavallisiin kansalaisiin, eikä Jumala määritä paikkojamme mielivallan mukaan, vaan sen mukaan mitä tekojen kirjaan on kirjoitettu. Eihän taivas olisi taivas jos sieläkin kansalaiset olisivat väärillä paikoilla. Siellä saamme kaikki yhdessä ylistää, "oikeat ja pyhät ovat tuomiosi Jumala, kaikkivaltias. Pyhä, Pyhä, Pyhä,"
Jumalalla kaikkivaltiaana on oikeus myös mielivaltaan. Hän ei ole meille tilivelvollinen emmekä voi häntä haastaa oikeuteen. Meillä ei ole siihen nokan koputtamista. Jumala on vastuussa vain itselleen.
Kaikki minkä teemme uskossa on Raamatun mukaan ok. Ja kaikki mitä emme tee uskossa on syntiä. Yksinkertaista, eikö totta.
Itse en pidä kirjaa mahdollisista hyvistä töistäni enkä perusta sen varaan. Ei niitä kovin paljoa taida ollakaan. Ei ainakaan tule heti yhtään mieleen.
Jos minut kelpuutetaan taivaaseen, kuten uskon (lupaukseen), niin olen kiitollinen. Mieluummin kyllä antaisin senkin paikan tarvittaessa lapsilleni ja vaimolleni jos paikkoja on rajoitetusti.
Jos ei kelpuuteta, hyväksyn sen mukisematta, koska en todellakaan ole mitään taivaspaikkaa ansainnut.
Kristuksen ansaitsema vaate on todellinen, kuten lainauksestakin näkyi.
Esalla (T) on aina ollut vahva (vilpitön) omavanhurskaus. Omille synneilleen hän on täysin sokea, ei hän näe siinä mitään väärää ettei hän ole valmis kuolemaan pahiomman vihollisensa pelastamiseksi. Pelättävissä on ettei hän epäile omia ansioitaan, ennen kun kadotuksessa. JOs JUmala ei herätä sinun omaa tuntoasi todelliseen synnintuntoon niin huonosti käypi Esa.
***) Ei Kristuksen vanhurskus tee ihmisistä synneissä eläjiä, vaan lihalle kuolleita ja KRISTUKSELLE ELÄVIÄ, jotka kannamme hedelmää jumalalle.
ÄLä tule tuollaisia tänne todistelemaan. Ei sinulla ole mahdollista käsittää meidän elävässä uskossa el'ävien kirjoituksia. Syntikäsityksesi on todella pinnallinen.
Pöyhkeilevät omavanhurskaat eivät edes häpeä, vaikka heidän vanhurskautensa on vain saastainen rikkinäinen vaate, hävyn päällä.
Esan on syytä tulla lestadiolaisten seuroihin tutustumaan. Kyllä siellä luulot lähtee.
En usko että Tesa on täysin sokea - hiukan rähmää saattaa olla simmuissa. Kellä nyt ei olisi.
En minäkään kyllä kuolisi pahimman viholliseni pelastamiseksi. Ja jos rehellinen olen, en näe kyllä siinä paljoakaan väärää. Valitettavasti.
>Jumalalla kaikkivaltiaana on oikeus myös mielivaltaan.<
Itse erotan mielivallan ja kaikkivaltiuden. Mielivalta on tämän maailman ruhtinaan käsialaa ja kaikkivaltius on Jumalamme ylistystä.
>Kaikki minkä teemme uskossa on Raamatun mukaan ok. Ja kaikki mitä emme tee uskossa on syntiä. Yksinkertaista, eikö totta.<
AAMEN, tässä olen kanssasi samaa mieltä.
>Itse en pidä kirjaa mahdollisista hyvistä töistäni enkä perusta sen varaan.<
En minäkään pidä kirjaa, mutta Jumalan armosta saan rukoilla että Jumala tutkii salaisimmatkin ajatukseni, ja ne mitkä eivät ole Hänestä kitketään juurineen pois.
>Jos ei kelpuuteta, hyväksyn sen mukisematta, koska en todellakaan ole mitään taivaspaikkaa ansainnut.<
Tämä on Jumalan kaikkivaltiuden ylistystä, ei mielivaltaa.
>älä luut lihax luule<
Sinun kohdallasi en voi kun siunata elämääsi. Jumala itse antakoon sinulle totuuden-, voiman-, ymmärryksen- ja Jumalan pelonhengen.
Esa T on mainitun henkilön aiempi nimimerkki, jota hän täällä käytti.
Hänen oikeasta nimestään minulla ei ole tietoa.
Kenenkään nimiä ei tänne saa kirjoittaa, ilman asianomaisen lupaa.
Paitsi jos kirjoittaa omalla nimellään.
Esa T. kylvi täällä aikanaan vahvaa omavanhurskautta hyvin pitkään. Siksi mies tunnetaan.
Pimeydellä tarkoitan hänen itsensä tuntemista pyhän Jumalan edessä.
Muita ajallisia avuja saattaa olla paljonkin, sellaisiin en puutu, näkemättä
miestä livenä.
Tyhmelin onkin tunnettu oikeasta itsensä tuntemisesta ja Kristuksen lahjavanhurskaudesta, joka YKSIN USKOLLA omistetaan. Sinulle asia on selvä, kuten minullekin. Kysymys oli siitä, että tekojensa kautta pelastumaan pyrkivä henkilö näkisi oman syntisyytensä ja saastaisuutensa pyhän JUmalan edessä.
Jumalan vaatimukset kun ovat aivan eri sfääreissä mihin parhainkaan ihminen ihminen kykenee.
Shalom...
Kiitos RakasTesa...
Se on vanhurskauden haarniska.
Siunaten levossa...
Niin. Kristuksen vanhurskauden ja kuuliaisuuden haarniska.
Shalom....
Kyllä...kyllä...
Room 8:11...
Nyt ei siis mitään kadotustuomiota, niille, jotka JEESUKSESSA KRISTUKSESSA ovat...
Emme pidä halpana HERRAN SANAA!
Runsain siunauksin...
Ylistys Jeesuksellein.
Kiitos *sisar*, "vanhurskauden haarniska" tulee rohkaisuna itselleni.
Jokin aika sitten kysyin Jumalalta hänen antamaa näkyä elämälleni, niin että voisin mennä yhteen suuntaan enkä tarttuisi siihen mikä on toisille annettu näyksi. Haluan kyllä siunata kaikkia tehtäviä mitä Jumalan valtakunnassa tarvitaan, mutta haluan löytää myös oman paikkani, sen mikä on Jumalan tahto omassa elämässäni.
Jumala vastaa rukoukseeni ja sanoo, näkysi on vanhurskaus ja vapaus. Tämä oli helppoa tunnistaa Jumalan vastaukseksi, koska näky on ollut sisälläni lapsesta asti. Päivä toisensa jälkeen sisältäni nousee kaipaus, vedä puoleesi Jumala ja anna vanhurskauden nälkä ja jano, anna polvistua eteesi ja taipua tahtoosi.
Olen myös miettinyt raamatun kertomusta Samuelin äidistä, joka lupaa pyhittää Jumalalle lapsensa jos lapsi annetaan hänelle. Itse en tiedä mitä lupaisin Jumalalle, sillä sydämeni pyytää juri sitä pyhitystä että Jumala pyhittäisi koko elämäni ja perheeni. En voi luvata mitään, voin vain pyytää: "vie kaikkeni kuninkaani, tehdä tahtos on iloni. Voittaa sut tahdon omakseni, Jeesus pilkkas on kunniani."
Shalom...
Bibliasta..
Samuel 2:1...
Ja Hanna rukoili ja sanoi: minun sydämeni riemuitsee Herrassa, minun sarveni on ylennetty Herrassa.
Minun suuni on leviälti auennut minun vihollisteni ylitse: sillä minä riemuitsen sinun autuudestas.
Jakeesta 4...
Väkeväin joutset ovat särjetyt, ja heikot ovat väkevydellä vyötetyt.
Runsain siunauksin perhekunnallesi...
Uudempi käännos on otsikoinut 1 Sam 2:1-11 otsikolla "Hannan kiitosvirsi".
"minun sarveni on ylennetty Herrassa."
"Herra nostaa minun pääni pystyyn."
Vanhempaa käännöstä on joskus vaikea ymmärtää, mutta sen kielessä on Jumalan kauneutta.
Luultavasti joku lauluntekijä on tehnyt laulun tästä, koska se on otsikoitu kiitosvirreksi. Joka tapauksessa ihana laulu luettunakin, täynnä Jumalan lupausta ja ylistystä johon sydämeni sulaa.
Jumalan siunausta ja yltäkylläistä elämää myös sinulle, Herra täyttäköön päiväsi ilolla ja riemulla, ja pukekoon yllesi ylistyksen viitan.
Shalom...
Kiitoksin Rakas Veljeni...
Siunataan kaikkia palstalaisia Runsaasti...
Joh. Ilm. 22:21...
Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen.
Room. 16:20
2. Tess.3:18
2 Tim.4:22
Hebr.13:25.
Runsain Siunauksin....
Mikä on viinitarhan työntekijöiden vertauksen selitys tesa?
Koko päivän työtä tehneet saivat isännältä saman palkan kun viimeksi tulleetkin, jotka olivat työssä vain tunnin muistaakseni.
Muttis, tämä Jeesuksen vertaus on pahasti väärin ymmärretty, ei vertauksen tarkoitus ollut ylistää laiskuutta ja etsiä matalinta aitaa. Ikäänkuin se joa aavistaa viimeisen mahdollisuuden olisi lottovoittaja. Eli mahdollisimman pienellä vaivalla saatua palkkaa.
Paha toimii näin, laskelmoi kaikessa. Jos sinun työnantajasi tekisi näin niin olisi suuri houkutus tulla seuraavanapäivänä viimeisellä tunnilla, se olisi hyötymistä vihollisen aikaansaannosta.
Tarkoitus oli kuvata että viinitarhan omistaja on hyvä ja saa tehdä omallaan mitä tahtoo. Tämän pitäisi opettaa meillekkin hyvyyttä, niin ettemme me sortuisi samaan, tarvittaessa kulkisimme toisenkin virstan. "Autuaampi antaa kuin ottaa".
Jatkoa.
Myös Jumalaa puhuttelee jos rakastat Häntä niin paljon että tulet vaikka tuntia aikaisemmin kun työpäivä edes alkaa, vaikka tietäisitkin saavasi saman palkan.
Vertauksessa oli denari päivän palkka ja viinitarha tarvitsee toisenakin päivänä työntekijöitä. Kehtaisitko seuraavana päivänä tulla viimeisellä tunnilla? Uskon että ne jotka tulivat viimeisellä tunnilla tulivat seuraavana päivänä etuajassa. "Jumalan hyvyys vetää meitä puoleensa".
tesa..
10.10.2013 17:51
Tuossa vertauksessa on mielestäni muutakin opetusta. Sama palkka riippumatta ajasta, jonka on ollut Herran työssä. ARMOpalkka.
Joka pysyy uskossa vahvana loppuun asti, pelastuu.
Sama palkka on kaikille, Taivas Jeesus Kristus ja Jumala yms.
"Kaikki mitä elämään ja Jumalisuuteen tarvitaan on jo annettu, mutta saamme kaiken Kristuksen tuntemisen mukaan".
Toinen tuntee Kristuksen paremmin kun toinen, ja yleensä se joka on ollut pidempään Kristuksen kanssa tuntee paremmin kun se joka on ollut vähän aikaa.
Jatkan vertauskuvalla.
Sinun puolisosi tuntee sinut paremmin kuin lapsesi, ja lapsesi paremmin kuin ystäväsi. Jokainen tuntee, mutta tuntee eri asioita, esim puolisosi tuntee sinut sieltäkin mistä lapsesi tai ystäväsi ei edes saa sinua tuntea.
"Saamme kaiken Kristuksen tuntemisen mukaan". Siksi raamattu sanoo: "tullessaan Hän maksaa jokaiselle vanhurskautemme mukaan."
Tesa, oppii kyllä paremmin tuntemaan oppia, mutta usko on usko ja armo on armo.
Tämä on tuhlaajapojan vertauksen kanssa saman tapainen vertaus. Mitä varten nuoremman veljen paluun takia pidettiin suuret pidot ja miksi vanhempi veli pahastui mokomasta hyppimisestä ja riemuuitsemisesta.
Vanhemmalla veljellä oli jo kaikki, mutta me olemme läpeensä pahoja, Jos Jumala näkee hyväksi armahtaa oikein tosi syntisen, tai viimeisillä hetkillään sovituksen ymmärtävän, niin kaikilla on aivan tarpeeksi, Kaikki saavat pyytämänsä, armon.
Jotenkin näin olen nämä kohdat ymmärtänyt. Kristuksen tuntemista tarvitaan täällä ajassa olemalla hänen taistelijoina ja viemässä Evankeliumia eteenpäin.
Muuttiksen kanssa olen samaa mieltä. Kyseessä on Armo.
"Muuttis, tämä Jeesuksen vertaus on pahasti väärin ymmärretty, ei vertauksen tarkoitus ollut ylistää laiskuutta ja etsiä matalinta aitaa. Ikäänkuin se joa aavistaa viimeisen mahdollisuuden olisi lottovoittaja. Eli mahdollisimman pienellä vaivalla saatua palkkaa."
Omavanhurskaus uhkuu taas valheen voimaa.
Yksikään kristitty ei ole koskaan tuolla tavalla ymmärtänyt viinitarhassa tyskennelleiden palkkauskysymystä. Paina tämä nyt pieneen mahtailevaan mieleesi.
Kerrataan mitä Raamattu tästä asiasta sanoo: Room. 4:2-8
Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä.
_______
***) Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi."
_______
- Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta,
- mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:
"Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt!
Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!"
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Me jotka Jumalan lapsiksi kutsutaan, pelastumme yksin armosta yksin uskosta yksin Kristuksen tähden. Palkaksi me saamme Jumalan armon Jeesuksessa Kristuksessa. Jokainen Jumalan lapsi on kalliilla Jeesuksen verellä JUmalan omaksi ostettu. Olemme syntyneet lapsiksi Kristuksen sanan kautta.
Esalle tiedoksi: Ahkeraskaan rengistä ei tule koskaan perillistä.
Perintöoikeus on sillä, joka on Jumalan siemenestä syntynyt.
Aivan samalla tavalla kun luonnollisessakin elämässä, perintöoikeus tulee sille jonka isä on lapsekseen tunnustanut. Meillä joilla useampia lapsia on tiedämme että he ovat kaikki erilaisia, toimivat erilaisissa tehtävissä, menestyvät kukin omalla tavallaan ja saavat ansioidensa mukaista palkkaa.
Perillisinä he saavat kukin saman osuuden perinnöstä, riippumatta heidän iästään taikka menestyksestään. Samoin on Jumalan valtakunnassa, siellä eivät tekemiset ja saavutukset perintöön vaikuta, vaan se että on syntynyt Jumalan lapseksi Kristuksen sanan kautta.
Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä.
_______
***) Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi."
_______
- Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta,
- mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja: -lainaus-
Aamen!
Voi miten helposti ihminen alkaa ahkeroida tullakseen kelvolliseksi erilaisin töin, olkoot ne sitten miten hyvältä ja oikealta näyttäviä! Esimerkiksi vaikkapa rukoileminen.
Mutta vanhurskautettuna, Jumalan lapsena ja levosta käsin - hän tahtoo pitää Jumalan käskyt oikeina ja hyvinä ja toimia niiden mukaan. Ei omalla voimalla pinnistäen ja puristaen, vaan sillä voimalla, minkä Herra antaa jokaiseen päivään.
Oman vanhurskauden per--le pettää ihmisen tullessaan valkeuden enkelinä, waatimuksen äänellä sälyttäen raskaita taakkoja selkään: enemmän rukousta, enemmän hyviä töitä enemmän, entistä enemmän. Kun jostain väistämättä jää uupumaan, se alkaa riistää uskosta osattomaksi sanoen: Katso nyt itseäsi. Ihmisparka rientää kammioonsa rukoilee tunnista toiseen ja piiskaa itseään parempiin suorituksiin.
Ja unohtaa, että Jeesus sanoi "Minun kuormani on keveä" vm
>Kyseessä on Armo. <
Kyseessä varmasti onkin armo, mutta armo ei tarkoita että se tulisi vanhurskauden tilalle. Armo tarkoittaa lapselle sitä että vanhemmat kantaa vastuun, ja aikuiselle sitä että opitaan vaikka pitäisi oppia kantapään kautta. Siksi on armoa saada myös kuritusta kun sitä tarvitaan.
On hienoa jos tuntee sovituksen ja saadaan palkka sen mukaan, mutta ne jotka tuntevat myös pyhityksen ja vanhurskauden saavat palkkansa kaiken sen mukaan miten Kristuksen tuntee.
Lapsi tuntee lapsen tavoin, nuori nuoren tavoin ja aikuinen aikuisen tavoin.
"Saatte kaiken Kristuksen tuntemisen mukaan".
Kyllä monikin osaa vastata, mutta ei näille mikään kelpaa joka ei tule kymmenen lestafiltterin kautta ja läpi, siitä se on Jumalankin kontattava päästäkseen asiaansa sanomaan.
tesalla on huomattavan tervettä oppia !
Kiitos Jumalalle, lapsuudesta asti olen ollut Jeesuksessa kristuksessa vanhurskas pyhä ja puhdas. Sitä samaa siunausta toivon kaikille.
tyhmeliini: Kaikki mitä teemme raamatun mukaan on ok. Ja kaikki mitä emme uskossa on syntiä. Yksinkertaista, eikö niin?
Tuo oli niin yksinkertaista, että näin yksinkertainen ihminen kuin minä, en sitä ymmärrä. Mutta ehkä minun pitäisi olla sen verran uskossa, että uskoisin ja ymmärtäisin sen.
Ja jatkolauseittesi jälkeen, menin vieläkin ymmärtämättömämmäksi.
Kirjoitin, että kaikki mitä teemme uskossa on ok. Ja sitä mitä emme tee uskossa on syntiä.
Sanonta tulee uskonpuhdistajalta, joka on sen jossain selittänyt. En jaksa kaivaa sanatarkkaa selitystä nyt esiin, joten kerron mitä se käytännössä merkitsee.
Pointti on siinä, että emme pysty tekemään mitään uskossa ellei Totuuden Henki johdata meitä. Ja jos kerran Totuuden Henki johdattaa, sen pitää pakostakin olla oikein ja Raamatun mukaista toimintaa. Itsessään ihminen ei pysty tekemään mitään hyvää, joka kelpaisi Jumalalle.
Ei tämä TIETENKÄÄN tarkoita, että wau - nyt voin vapaasti ajatella tai tehdä jotain pahaa, koska olen "virallisesti" uskossa. Jos joku väittää että on uudestisyntynyt ja uskossa ja samalla hyväksyy pahat ajatuksensa tai ei enää edes tunnista niitä pahoiksi, ei ole enää uskossa. Pesty sika rypee uudelleen rapakossa ja likaa itsensä pirun paskalla (Laestadiuksen "sivistynyt" sanonta).
Se on nimittäin niin, ettei elävässä uskossa haluakaan tehdä pahaa. Ei siksi että pelkää rangaistusta, vaan siksi ettei todellakaan halua. Tämä esto on sisäänrakennettu - ei siihen tarvita ulkopuolelta ketään sanomaan että nyt teit väärin. Omatunto toimii oikein, koska se on oikeamielisen mielentilan alaisuudessa.
Tottakai, koska olemme ihmisiä, kaikkea houkutusta ja kiusausta tulee välillä mieleen, ja usein sitä lähtee ajatukseen mukaan ja jopa tekemään kaikennäköistä hölmöä, eli aina ei ollakaan hereillä. Silloin juuri ei teekään asioita uskossa - eli tekee syntiä.
Tämän lankeamisherkkyyden vuoksi vuoksi kerran kastettu ja uudestisyntynyt ei ole turvassa - jos ei harjoita uskossa kastettaan - jokapäiväisessä uskonharjoituksessa. Uskonharjoitus ei ole velvollisuus, vaan oikeus. Siihen tulee positiivinen himo, eli uskovainen janoaa sanaa joka päivä. Mutta jos on laiska ja käyttää aikansa turhuuteen, aikaa ei jää sanan kuuloon tai lukemiseen. Seurauksena on väistämättä nukahtaminen. Ja taas pitää Taivaallisen Isän herättää, ottaa niskasta kiinni ja puhdistaa lapsensa.
Tyhmelin, kyl se on ihan Raamatust.
Room. 14:22 Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee;
Room. 14:23 mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.
Kiitos. Sama pää kesät talvet.
Uskonpuhdistaja. Voiko uskoa puhdistaa? Martin Luther, jos tarkoitat häntä, niin hän oli todella uskonsa puhdistaja, siinä menis oluet, juutalaisviha, munkkilupaukset ja nunnan ryöstö samaan puhdistus asiaan.
No, hän tietenkin pienessä kaljapöhnässä voi sanoa sellaistakin, mitä ei aina ymmärretä.
Minä puhdistan nyt omasta puolestani uskoa. Me emme voi olla koskaan synnittömiä, vaikka kuinka tunnustaisimme syntimme ja olettaisimme saavamme anteeksi seuraavaa synnintekoamme varten, olisimme uskossa tai ei. Meillä on viimeinen portti, jonka luona armon antaja seisoo. Hän armeliaasti päästää meidät sisälle kirkkauteensa. Uskoa Jumalaan ei voi puhdistaa. Uskoo tai on uskomatta.
Sitten mennäänkin sikakarsinan puolelle puhdistamaan, jos siihen liitetään vielä Lestadiuksen Lars, kuten tymeliini viisaasti sanoi.
" sui "
Uskon puhdistaja , Ja hänest'ä vielä kysyt , voiko Uskoa puhdistaa ?
Kyllä voi KOSKA KYSE OLI PAAVIN AIKAISET TEOT JUA SANAT ..
Se tarkoittaa sitä ETTÄ Martin Luther oli saanut , Jumalalta silloin ,
kun . Hussin aika oli mennyt (1415- ja Lutherin aika tullu n.1516.
Selostan muutaman sanan , hömppä puheisiinne. jotka ei ole laikaan
kauniisti taaskaan tehty . Katsos asiaa siltä nurkalta kuin minä sen taas
selitän ,,OLUT edi ollut senkummenpaa kuin kotikalja . juutalaisvihä ei
ollut senkummenpaa kuin Häirikköjen ,kirjoitukset ,,Munkkilupaukset ??
mitä ne on , Ei Kristillisellä kirkolla ollut munkkia ja nunnia ?.
Tai Nunnan ryöstö ? Olen lukenut että 1524-5 sai Nunnat kävedllä ketkä halusi
pois Luostarista , siinä samalla tuli Katariina von Bora , myös ulos Luostarista .
se tapahtui vapaaehtoisesti ,, kuin kaikki tässä kristillisyydessä .
Sinä voit sanoa kaikkea piednessä kaljassa , en sano paremmin ..
Josa Martin oli saanut kerran puhdistus käskyn Jumalalta/Kristukselta
ei sitä ota pois yksikään häirikkö .
Ja kun Jumalla< oli antanut , Oman Hengensä /Pyhän Hengen Avuksi ,
se tarkoittaa juuri sitä Mitä Jumala on sanonut , (tähän ei SU:voi sanoa mitään,
Tai kyllä voi sanoa , mutta se ei vaikuta, lapsellisen puheesi kanssa ,voi
kyllä saada kamalan mielipiteden .
Tuon sinun puhdidstuksen , ymmärrän näin Että siinä sinä puhdistaisit
omaa uskoa ?
Kun asia on niin että paavin valta luuloineen ,joka ei ollut enää uskoa.
annettiin LUTHERIN , puhdistettavaksi ..siis niin suuri tehtävä että
sitä ei yksikään Häirikkö voinut ymmärtää edes AJATUKSISSA ..
SEON , KRISTUKSEN USKO . JOKA JOHTI PELASTUKSEEN ..
Kannattaa savon ukon perehtyä juutalaiseen kulttuuriin noilta ajoilta, kuinka he Jeesukseen ja kristinuskoon suhtautuivat, niin kyllä se selviää, mistä Luther puhuu.
Messiaanisia juutalaisia on ollut Jeesuksenkin aikana. Samalla tavalla kun nyt on Messiaaseen uskovia pakanoitakin.
Su, raamatunpaikka jota kysyt löytyy Room 14:23
Room 14 Heikon veljen tukeminen
13 Älkäämme siis enää tuomitko toisiamme. Katsokaa sen sijaan, ettette saata veljeänne kompastumaan ja kaatumaan. 14 Herraan Jeesukseen luottaen tiedän varmasti, ettei mikään ole sinänsä epäpuhdasta. Mutta jos joku pitää jotakin epäpuhtaana, hänelle se on epäpuhdasta. 15 Jos veljesi pahastuu ruoastasi, et enää ole noudattanut rakkauden vaatimuksia. Älä saata ruoallasi perikatoon sitä, jonka vuoksi Kristus on kuollut. 16 Älkää antako aihetta pilkata sitä hyvää, minkä olette saaneet. 17 Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa. 18 Joka tällä tavoin palvelee Kristusta, on Jumalalle mieleen ja saa ihmistenkin arvonannon.
19 Pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme. 20 Älä ruoan vuoksi hajota Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta ihmiselle on pahaksi, jos hän syö jotakin, mikä loukkaa omaatuntoa. 21 Sinun on hyvä olla syömättä lihaa ja juomatta viiniä ja välttää muutakin, mikä loukkaa veljeäsi. 22 Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi. 23 Mutta se, joka epäröi ja silti syö, on tuomittu, koska hän ei toimi uskon perusteella. Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä.
Tätä room 14:23 on turha selittää, sillä paavali kuvaa sen selkeästi.
Jos juot esim. viiniä ja uskot sen olevan syntiä niin se on sinulle syntiä, tai jos uskot että lihansyönti on syntiä niin se on sinulle syntiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että viini tai lihansyönti olisi toisille uskoville syntiä.
"Kaikki tosin on puhdasta, mutta ihmiselle on pahaksi, jos hän syö jotakin, mikä loukkaa omaatuntoa."
"Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi."
Kiitos teu, kun et pahemmin minua "tuominnut" .Nämä minun lapselliset puheeni onkin minun puheitani ja pysyn niiden takana. Kerroit, että uskonpuhdistus oli Paavalin pahat teot ja sanat. Oliko tuo Paavali sitten mielestäsi niin paha todella, että hänen sanojaan ja tekojaan piti puhdidstaaa. No oli sitten hyvä, että Martin jotain huomasi tehdä hyvääkin.
tesa, Minä olenkin samaa mieltä ettei saisi tuomita lähimmäistään, uskon, tai jonkun muun takia. Täällä on sitten minut tuomittu monet kerrat hel,vettiin. Eikö täällä noudateta raamatun ohjeita. Vai ovatko ne ohjeet vain heille jotka ovat erimieltä raamtun lukijoiden kanssa.
Noista viinin juonneista ja lihan syönneistä olen tesa kanssasi samaa mieltä. Mutta jos niillä kuvataan Jeesuksen verta ja hänen lihaansa, niin kuin kristikansa sen kuvaa, hevosmiehen vahvennetulla uskolla. Niin uskallan sanoa, että siinä on menty päin noitamaiseen palvontaan. Noitiahan emme halua olla. Emmekä heidän uhriksi joutua. Asia Jeesuksen viimeisestä"lounaasta" vai illallinenko se oli, uskonpuhdistajat ovat tehneet siitä pelokkeen ihmisille synneitään.
Ja tesa, tuo viimeinen lauseesi oli hyvin sanottu!
"17 Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa. "
Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista. Raamatussa on monia hyviä neuvoja joita voisi nimittää maalaisjärjeksi. Näitä neuvoja voidaan kyllä hengellistää, mutta ei tulisi unohtaa että niiden takana on myös täysin luonnolliseen elämään sopivia esimerkkejä.
Hengelliset yhteisöt helpottaa yhteisön hallintaa sopimalla yhteisistä pelisäännöistä. Armeijassa on sotilaspuvut tai kouluissa voi olla koulupuvut joilla luodaan yhteishenkeä ja helpotetaan yhteisön hallitsemiseen liittyviä asioita. Joskus tämä menee niin pitkälle että yhteisön hallitsemisesta tulee tärkeämpää kuin se mitä ollaan tekemässä.
Room 14. 13-23. on kohta jonka jokaisen uskovan kannattaisi opetella ulkoa. Silloin ei olisi mitään tarvetta olla toistemme kurkussa kiinni eikä olla toisia tuomitsemassa. Jos pipo on omassa päässä liian kireällä, niin pienimmästäkin rasahduksesta kipinät lentää ja silloin saa lähimmäisemme kuulla kunniansa.
Ei se johdu piposta ollenkaan jos saatanan orjiensa kautta levittämiin oppeihin reagoi sillä tavalla kun niihin kuuluukin suhtautua.
KOita mut Esa parka pysyä vaan siellä harhaoppisten joukossa, kun ei kerran totuus sinua kiinnosta.
Ei minuakaan itse henkilöt kiinnosta, minulla on v ain ruutu edessäni, vaan oppi jota he kantavat tälle palstalle. Ikävintä on jos ihminen joutuu pettämään itseään uskonnolla koko elämänsä ajan, kun ei tunne ollenkaan todellista itseään (geneettistä perimäänsä). Luulot itsestä on monen tie kadotukseen.
Mulla muuten joulupukki rapistelee nurkan takana. Lahja on tulossa muutaman metrin päässä jo.
Hassua että vasta 63 vuoden iässä tapaa oikean joulupukin. Selässä tosin lukee teksti Elenia.
Anteeksi jos loukkasin sinua pipovertauksella. Ei kuitenkaan ollut tarkoitus loukata vaan avata silmiä näkemään miten liian kireä vanne päämmeympärillä saa meidät itsemme käyttäytymään väärin lähimmäisiämme kohtaan.
Lue rukouksella Room 14. 13-23. ja pyydä Jumalaa avaamaan ymmärrystä ymmärtämään mitä siinä sanotaan. Silloin huomaat ettei kireä pipo ole annettu loukkaukseksi, vaan vapaudeksi johon Kristus meidät vapautti.
Niin on , minä tosin jo -54 kohtasin näyn hintelä miers työnsi kelkkaa ,
talvella ,ja selässä luki LOIMAAN VOIMA.
Ihmettelin Semmionkin kun Urheilu seura oli. LOIMAAN JANKKO.
Sitten myöhemmin selvisi ,että siellä' oli painon nostajat ja painijat ,
tuolla voiman nimellä.
Tesa, kirjoitit näin:
[Päivä toisensa jälkeen sisältäni nousee kaipaus, vedä puoleesi Jumala ja anna vanhurskauden nälkä ja jano, anna polvistua eteesi ja taipua tahtoosi.
Olen myös miettinyt raamatun kertomusta Samuelin äidistä, joka lupaa pyhittää Jumalalle lapsensa jos lapsi annetaan hänelle. Itse en tiedä mitä lupaisin Jumalalle, sillä sydämeni pyytää juri sitä pyhitystä että Jumala pyhittäisi koko elämäni ja perheeni. En voi luvata mitään, voin vain pyytää: "vie kaikkeni kuninkaani, tehdä tahtos on iloni. Voittaa sut tahdon omakseni, Jeesus pilkkas on kunniani." ]
Sinulla on vahva kaipaus Jumalan puoleen, mutta ei ehkä kuitenkaan pelastusvarmuutta. En tiedä ymmärsinkö oikein.
Oletko ehkä juuttunut ahtaaseen porttiin, mutta et pääse sisään ? Yritätkö ehkä uskoa väkisin mutta ei tunnu siltä että vapaus ja rauha koittaisi.
Jos näin koet, niin sinulla on jo pelastava usko. Isä ei anna sinulle käärmettä, kun pyydät leipää.
Pelastusvarmuus löytyy Golgatalta. Se ei löydy sisältäsi. Älä siis mieti omaa uskoasi tai edes syntejäsi. Mieti sitä, että Kristus on jo pelastanut sinut.
Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu. Sinut on varmastikin kastettu ? Kasteessa Jumala inkarnoituu veteen ihan vastaavalla tavalla kuin silloin ollessaan ihminen maan päällä. Olet jo kasteessa tavannut Hänet ensi kerran ja saanut uskon. Siksi sinulla on tuo näky vapaudesta. Muuten sitä ei olisi. Se on annettu sinulle kasteessa - sinetti Taivaan Isän lapseudesta. Tämä on kasteen yksi tarkoitus.
Toinen asia on ehtoollinen. Sinä voit kohdata Kristuksen fyysisesti joka kerta kun menet ehtoolliselle. Ehtoollisen tehtävä on sytyttää heikko uskonliekki palamaan. Mene ehtoolliselle ja usko että siinä on Kristuksen ruumis ja veri, joka vuotaa suoraan Golgatalta. Anna pelastaa itsesi.
Kolmas asia on synninpäästö. Usko tässä ja NYT kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovitusveressä, sillä syntisi on sovitettu jo Golgatalla. Sinun itsesi ei tarvitse pohtia oletko riittävä. Sinun ei tarvitse sovittaa mitään. Kristuksen usko ja kuuliaisuus riittää. Jumala sovitti maailman itsensä kanssa. Jumala hoiti tämän jutun siis täysin keskenänsä eikä kysynyt meiltä lupaa, pelkästä rakkaudesta meitä kohtaan.
Unohda pyhitysvaatimukset tässä vaiheessa. Sitten kun olet saanut uskonvarmuuden, ymmärrät mitä pyhitys tarkoittaa oikeasti. Sitä ennen älä edes ajattele pyhitystä.
Kiitetty olkoon Herra Jeesus.
>Sinulla on vahva kaipaus Jumalan puoleen, mutta ei ehkä kuitenkaan pelastusvarmuutta. En tiedä ymmärsinkö oikein. Tyhmeliini<
Kyllä minulla on pelastusvarmuus ja se on ollut lapsesta asti. Itseasiassa minun ei ole koskaan tarvinnut edes epäillä pelastusvarmuudesta. Ei tarvitse kun mennä kadulle ja avata suunsa, niin tunnen pelastajani joka kulkee mukanani jokaisessa sanassa.
Kerroin että vanhurskauden ja vapauden näky on ollut sisälläni lapsesta asti. Sillä tarkoitan tätä mitä itsekkin kopioit tekstistäni: >Päivä toisensa jälkeen sisältäni nousee kaipaus, vedä puoleesi Jumala ja anna vanhurskauden nälkä ja jano, anna polvistua eteesi ja taipua tahtoosi.<
Odotan palkkaani jonka Jumala on sanassaan luvannut: "Minä palkitsen ne jotka Herraa rakastavat." Ja minun palkkani on saada polvistua Jumalani eteen (taipua kaikessa Hänen tahtoonsa).
En pyydä edes Jumalaa tekemään sitä hellästi, vaan tarvittaessa ottamaan niin kovin kiinni ettei niskuroinnilleni jää mitään mahdollisuutta.
"Herra ilmenee pyhänä niiden kautta jotka ovat lähellä Herraa", Tämä on palkintoni, nähdä Jumalani joka on Pyhä, Pyhä, Pyhä.
En voi kuitenkaan opettaa tai odottaa tätä toisilta uskovilta, sillä tämä vaatii kutsumuksen. Jumalan ankaruutta on itse haluttava, muuten lähtisimme karkuun kun saisimme ensimmäisenkin kosketuksen siitä kuka on Pyhä, Pyhä, Pyhä.
Vaikka olen itse saanut rukoilla tätä lähes koko elämäni, niin silti on tullut tilanteita joissa jokainen soluni on juossut täysillä karkuun. Sen voin opettaa että jos joku haluaa tuntea Jumalan pyhänä, kuluttavana tulena joka kuluttaa Jumalaa uhmaavat, niin kannattaa ensin pyytää vanhurskauden nälkää ja janoa, pyytää niin kauan että sydän ei halua mitään muuta kuin yhtyä Jumalaan.
Sitten ymmärsin väärin mitä kirjoitit.
Yksi asia jäi ihmetyttämään. Kirjoitit:
[Itseasiassa minun ei ole koskaan tarvinnut edes epäillä pelastusvarmuudesta.]
Tämä kuulostaa kovin oudolta. Kyllä minulla itseläni on välillä suuria ahdistuksen aikoja, jolloin Jumala peittää kasvonsa. Ehkäpä Jumala katsoo sen minulle tarpeelliseksi, jotta en hyppisi koko ajan ilosta. Tavallisesta elämästä ei tulisi mitään ja saattaisin tulla liian varmaksi omasta itsestäni.
Oikeastaan olen sitä mieltä, että suurimmissa ahdistuksissani Jumala näyttää todellisen voimansa. Minä olen mitätön tyhmeliini, mutta Jumala on Rakkaus, joka on koko ajan vieressäni vaikka en sitä aina huomaakaan.
>Yksi asia jäi ihmetyttämään. Kirjoitit:
[Itseasiassa minun ei ole koskaan tarvinnut edes epäillä pelastusvarmuudesta.]<
Erotan pelastusvarmuuden muista Kristuksen antamista sotavarustuksista.
Pelastuksen, vanhurskauden, totuuden, alttiuden, hengen, ja uskon. Nämä kaikki tarkoittavat eri asioita.
Mikä tahansa näistä voi tuoda epäilyksiä, mutta kohtalokkainta on epäillä pelastusvarmuudesta, sillä sen mukana menee nämä muutkin.
Pysymme hengissä niin kauan kun pelastus ja vanhurskaus on puettuna päällemme. Siksi raamattu kuvaakin pelastusta kypäränä ja vanhurskautta haarniskana. Kenkämme miekkamme kilpemme ja vyömme voi taistelussa lähteä jotka saavat myös epäilyksiä aikaan, mutta pelastusvarmuuden ja vanhurskauden lähteminen on hengenvaarallista.
Myös opimme jokaisesta taistelusta (koetuksesta), kun yksi varuste lähtee, niin seuraavalla kerralla teemme kaikkemme ettei vihollinen varasta sitä toista kertaa. Ainoastaan ne eivät opi mitään jotka eivät taistele (vastusta paholaista).
tyhmelin
9.10.2013 14:22
Aamen.
Mielestäni silloin kun vihollinen ei milloinkaan kiusaa epäilyksillä, on syytä huoleen.
Voi olla niin että elää kuolleessa uskossa, eihän kuollut tunne mitään, ei vihollisen kiusauksia, eikä armon osallisuutta.
En väitä tietäväni tesasta sitä, koska kyse voi olla sanavalinnoista, millä itseään ilmaisee.
>Mielestäni silloin kun vihollinen ei milloinkaan kiusaa epäilyksillä, on syytä huoleen. muttis<
Silloin onkin syytä huoleen!!!!
Jos vihollinen ottaa uskosi, niin menetät kilpesi, silloin on tervettäkin epäillä voitko jatkaa ilman sitä. Eikö silloin pitäisi huutaa Jumalaa avuksi, kunnes saat uuden kilven jolla voit jatkaa taisteluasi.
Jos vihollinen ottaa alttiutesi, niin menetät kenkäsi ja jälleen epäilyksesi taistelun jatkamisesta saa sinut huutamaan Jumalaa avuksi, kunnes saat uudet kengät ja voit jatkaa.
Jos vihollinen ottaa vyösi, niin menetät totuutesi ja aina epäilyksesi paljastaa sen että sinun on huudettavaa Jumalaa avuksi. Samoin on pelastuksen, vanhurskauden ja hengen kanssa. Juuri epäilys paljastaa että joku varusteistasi on pudonnut taistelusi melskeessä.
Epäilystä ei ole tarkoitettu uskovan lannistamiseen, vaan siihen että ymmärtäisimme jälleen palata voiman lähteelle. Jeesukseen Kristukseen joka on varma voittomme.
Jatkoa.
Epäilys ei ole elävän uskon tuntomerkki, vaan Jumalan puhetta siitä että joku taisteluvarustuksistamme puuttuu. Tämän Jumalan puheen jokainen elävässä uskossa oleva tunnistaa ja tunnistaa myös vihollisen äänen joka yrittää lannistaa epäilyksillä.
Mitä useammassa taistelussa on ollut, sitä paremmin oppii pitämään taisteluvarustuksensa kunnossa, mutta tämä ei tarkoita sitä että meistä olisi tullut siinä vaiheessa raamatun sotasankareita. Sotasankareitten piti oppia myös Jumalan järjestystä, marssia rivissä, pysyä omalla paikalla ja oppia tekemään sen mitä pyydetään. Kun Herra sanoo, mene niin sotasankari menee, tule niin sotasankari tulee tai tee niin sotasankari tekee.
Ensin on kuitenkin opittava pitämään täysi Kristuksen taisteluvarustus päällä, ennen kuin voi edes opetella sitä mitä sotasankareille opetetaan.
Shalom...
Runsain siunauksin iltaan...
Taistelemme kaikin voimin Jeesuksessa Kristuksessa levosta käsin.
Elämä on Jaakobin painia loppuun saakka.
Haluamme olla kuuliaisia Herralle, sielunvihollinen virittää ansojaan loppuun saakka, mutta kukaan ei voi ottaa meitä Isän kädestä pois.
Herra on kiitos ja ylistys jalon voiton meille Golgatalla voittanut.
Ylistys Karitsalle.
Olemme keskeneräisiä loppuun saakka...
Herra opettaa, kurittaa ja kasvattaa omiaan.
Nöyränä antaudumme Herran tahtoon.
Runsain siunauksin....
Siunattua päivää *sisar*.
Iloitsen Herran ylistyksestäsi, ja tiedän että olet Jumalalle rakas. Täyttäköön Jumala päiväsi ilolla ja riemulla ja palkitkoon sinut kaikekella mitä ikinä tarvitset. Kiitos, ylistys, palvonta ja kunnia kuuluu Jumalalle ja Karitsalle nyt ja iankaikkisesti.
Jeesus on valomme, voimamme, viisautemme, ruokamme ja juomamme, Hän on uskomme, toivomme ja rakkautemme, huolenpitäjämme, puolustajamme, palkitsijamme, oikeutemme, lunastajamme yms. Mutta Hän on myös ylösnousemus ja elämä, täällä tänään ja iankaikkisesti.
"Jos Iraelin kansan tottelemattomuus avasi tien pakanakansoille, niin mitä saakaan aikaan kuuliaisuus, silloin kuolleet herää."
Jos jo tottelemattomuus avaa mahdollisuuden toiselle, niin vielä enemmän kuuliaisuus saa aikaan sen että kuolleet herää.
Kun nöyränä antaudumme Herran tahtoon saamme sanoa niin kuin Maria Jeesukselle: "tiedän että nytkin voit jotain tehdä"
Jeesus sanoo: "Hän on ylösnousemus ja elämä" ja Lasarus tulee ulos haudastaan.
Jatkoa.
"-- Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias! Hän oli, hän on ja hän on tuleva."
Tämä on taivaallisen Jumalanpalveluksen ylistys joka loytyy ilm.4:8
Meidän on helppoa ylistää "Hän oli ja myös Hän on tuleva", mutta "Hän on" täällä tänään kanssamme samana ylösnousemuksena ja elämänä, yltäkylläisenä elämänä, vihollisen voittajana ja kaiken ennalleasettajana on paljon vaikeampaa.
On helppoa lukea Mooseksesta, 120 vuoden ikäisenä kun hänet otettiin pois ei silmä ollut hämärtynyt eikä ruumis heikentynyt. (120 vuotiaana nuoren miehen voimissa.) "Hän oli".
Tai on helppoa uskoa niin kuin Martta. "tiedän että viimeisenä päivänä Lasarus nousee ylös". "Hän on tuleva".
Mutta ei ole helppoa uskoa niin kuin Maria, "tiedän että nytkin voit jotain tehdä".
"Hän on".
Vastaan tuohon ensimmäiseen osioon . :
Siis kun Vanhurskauden vaate annetaan uskovalle ( Jeesukseen uskovalle.
Onhan sanottu että ihminen on aina syntinen) Se on Kristuksen antama .
Siksi että vaikka olemme saaneet synnit anteeksi JEESUKSELTA synnit
on peitettävä Jumalalta , että me pääsemme Kirkkauden ohi joka voi
paljastaa kaiken .. Onhan se 100'000 kertaa kirkkaampi kuin mikään
medidän tuntemamme valo .
Sen tekee Jeesus Kristus , Ne istutukset otetaan jo täällä , jos niitä on
vielä matkalla , se voi loppua siihen .
Raamattu on hyvä kirja , sitä pitä'ä lukea niin , että kaikki on ensin vastaan
ja sitten se paljastaa että me olemme syntiset ja Pyhä Henki ohjaa meitä
vähän samoin kuin Moosetakin Ja kuka sanoi että ikuisuus , kun Karitsa
tulee Viimeiselle Tuomiolle , kaikki saa kirkasteun Ruumiin , jolla me elämme
sen ikuisuuden .
Niinhän se oli VT:n aikana : Mutta se loppui jo Ristin uhriin oo30.jKr. JOLLOIN
LOPPUI TOORAN AIKA ,,SIIS LAKI RAAMATTU. Mitä saimme trilalle Uudenliiton
Jonka merkki on KASTE:sekä RAKKAUS. ,,Tämän Rakkauden on monetmonet
jo unhottaneet . Sitten ne,633 ISÄIN SÄÄNTÖÄ on poistettu raamatusta .joilla
Kirjanoppineet ja Farisekset hoitivat omia asioita , mitä jäi ne 10 käskyä' joita
ei voi kukaan varastyaa eikä pois pelata ..
Teu, on varmaan sanottu mutta ei ole Jumalan sanaan kirjoitettu.
Jos synnistä tehdään jotain mitä ei voida edes Jeesuksen avulla voittaa, silloin synti olisi Jumalaa suurempi. "Synti on siinä ettette usko Kristukseen."
Jos uskot että Jeesus on syntisi sovittanut, niin sinulle tapahtuu uskosi mukaan. Jos taas uskot ettei Jeesus kyennyt sovittamaan sinun syntejäsi, niin silloinkin sinulle tapahtuu uskosi mukaan eli pysyt syntisenä vaikka uskotkin Jeesukseen. Ei riitä että uskomme Jeesukseen, saatanakin uskoo ja vapisee. Tulee uskoa myös sovitukseen omalla kohdalla.
Jeesus kantoi myös sairautemme ja kipumme, mutta siitä ei ole itsellemme mitään hyötyä jos emme usko sitä omalle kohdalle. Jeesus teki tyhjäksi kaikki perkeleen teot, mutta siitäkin on hyötyä vain niille jotka uskovat ja omistavat sen itselleen.
"Jeesus tuli että meillä olisi elämä ja yltäkylläisyys", ja tästäkin on hyötyä vain niille jotka uskoo. Jos epäilet, olet kuin meren aalto joka heiluu edes takas ja sellaisista raamattu sanoo, älköön luulkokkaan saavansa.
"Kaikki mitä elämään ja Jumalisuuteen tarvitaan on jo annettu, mutta saatte sen Kristuksen tuntemisen mukaan."
Huomasitko .tesa . etten yhtään kieltänyt tai epänyt Uskoa missään
kohtaa, vaan sinä et viitsinyt kaivaa aloitus tekstiä esiin ,johon vastasin
ehdottomasti , Rehellisesti kohta kohdalta , siksi ihmettelen hyökkäystasi
Teen sulle Jaakob: 5:16-18 vanhurskas lukisitko 19 -20 .
Juudas : 5. Vaikka te kerran olette saaneet tietää kaiken , tahdon kuitenkin muistuttaa tewitä siitä , että Herra. joka OLI PELASTANUT kaNSANSA egyptistä ,
toisella kertaa hukuttik ne ,jotka ei uskonut ;
6. Ja että Hän ne enkelit , jotka eivät säilyttäneet valtaasemaansa , vaan jättivät oman asumuksensa , panik pimeyteen Iankaikkisissa kahleissa säilytettävikisi
Suuren pä'ivän tuomioon:
7. samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden lähettyvillä olevat (Adman ja Sepoimin ) olevat kaupunkit , jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin , jotka varoittavana esimerkkinä , kärsiessään Iankaikkisen tulen Rankaistusta..
Tämä ei ole henkilö kohtaista , tämä on yleistä mutta valitettavaa ..
>siksi ihmettelen hyökkäystasi<
Teu, pyydän anteeksi jos vastaukseni kuullosti hyökkäykseltä. Olisi pitänyt kirjoittaa minä muodossa, sillä enemmän vastasin itselleni kun toisille.
Kirjoitit että on sanottu, ja siksi ajattelin ettet ota vastaustani henkilökohtaisesti. Koska saamme kaiken uskon määrämme mukaan, niin toisten sanomiset ovat vaikuttaneet myös omaan uskooni, eli ne eivät aina ole raamatun sanomisten kanssa yhdensuuntaisia ja siksi vaikuttavat sisimmässäni.
Vaikka en kipuile sovituksen kanssa, on muita asioita joiden pitäisi ratketa saman uskon vaikutuksesta. Jeesus kantoi myös sairauteni ja kipuni yms. enkä ole saanut vielä kaikkea lihaksi omassakaan elämässä. Siksi en ole sanallakaan arvostelemassa toisia, vaan tarkoitukseni oli sanoa että meille tapahtuu uskomme mukaan.
"tesa"
Joo älä ota kaikkia niin kirjaimelliseti tietenkin annan Jumalan /Jeesuiksen puolesta
anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kaikki Synnit on annetto oo30 pitkänä-
perjantaina Golgatalla se tulee sinun uskoa , ja minunkin pitää uskoa .
Ainahan noita pierniä väärin käsityksiä sattuu, Ehkä kaikki on kuitenkin
mahdollisuuksien mukaan parannettavissa ..
Jatkoa.
Vaihdan vähän aihetta, ja kerron kuulemisesta. "Usko tulee kuulemisesta".
Kuulin monta vuotta Jeesuksen vastaavan fariseuksille ja kirjanopineille kovin sanoin joissa rakkaus näkyi vain totuuden muodossa. Siitä otin itsellenikin luvallisuuden vastata niin että kuulialta lyötiin luut kurkkuun.
Sitten Jumala pysäytti, ja sanoi itselleni: "olet tekopyhä, valkoiseksi kalkittu hauta". Olin pyytänyt ja sitten kun annettiin aloin nurisemaan. Jos tarvitset voimaa pyydä sitä, jos tarvitset viisautta pyydä sitä yms. äläkä pyydä sitä mitä mielestäsi kuullostaa pyhemmältä. Nuhtelu oli niin täynnä rakkautta että niistä tuli raamatun rakkaimpia sanoja.
Silloin ymmärsin ettei Jeesus loukannut ja puhunut rumasti fariseuksille, vaan rakastamalla rakasti. Olihan fariseukset antaneet elämänsä Jumalalle, mutta olivat pahasti eksyksissä.
Kysyinkin Jumalalta: Miksi kuulen väärin ja näen rivienvälistä jotain mitä siellä ei lue? Jumala vastaa: Niin kuin itse toimit ja teet tulee kaikki eteesi, jos tuomitset niin kuulet toisten sanoissa tuomiota jos siunaat niin kuulet toisten sanoissa siunausta. Siksi Olen sanonut:"tehkää toisille niin kun haluatte itsellenne tehtävän".
Koska "usko tulee kuulemisesta, ja kuuleminen tulee Kristuksen sanan kautta", on tärkeää että kuulisimme oikein.
Kuulemamme , jos on Jumalan sanaa , niinkuin tälläisessä
mahdollisuudessa yleensä on, silloin on helppo uskoa että
Sanat jotka sattuvat on Kristuksen tai Jumalan , mutta ne on
Esimerkiksi , Uudestisyntyminen eli Regeneraatioon , niitä
UT:n käsitteitä , jotka selittävät ihm,isen pelastuksen yksin-
omaan JUmalan armon ja PYHÄN HENGEN vaikutukseksi .
Kysymys Uudestisyntymisestä liittyy läheisesti Lutterin , Vanhurskauttamisoppiin .
kristillinen uudestisyntyminen on erotettava Intialaisperäisestä jälleen-
syntymisestä , jolla tarkoitetaan sielun siirtymistä yhdessä ruumillisesta
elämästä toiseen .
Tesalle vastaan. (tesa..9.10.2013 14:58)
[kohtalokkainta on epäillä pelastusvarmuudesta, sillä sen mukana menee nämä muutkin.]
Oikeastaan olen muuten samaa mieltä kanssasi. MUTTA. Epäily pelastusvarmuudesta ei ole ihan samaa kuin sen menettäminen.
Ajattelen itse näin:
Koska epäilen, niin olen vielä hengissä.
Vihollinen kiusaa koko ajan epäilyksillä. Jos vihollinen ei kiusaa, siitä tiedät että olet vihollisen puolella.
Kun epäily loppuu, silloin on todella syytä huoleen.
Onko omatunto lakannut toimimasta?
Olenko nukahtanut ?
Ps. 51:17 Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.
Ps. 34:18 Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.
Jes. 57:15 Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.
Ps. 147:3 Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa.
Jes. 66:2 Minun käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä syntyneet, sanoo Herra. Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.
>Epäily pelastusvarmuudesta ei ole ihan samaa kuin sen menettäminen:. kirj. tyhmeliini<
Olet ihan oikeassa nämä ovat eri asioita, ja kiitän palautteestasi olin huolimattomasti valinnut sanani.
Epäily pelastusvarmuudesta ei vielä ole kohtalokasta, mutta se on jos silloinkaan ei herää huutamaan Jumalaa avuksi. Silloin on vaarana että menettää sen kokonaan.
Vihollinen hyökkää aina sen kohdan kimppuun missä ei ole Kristuksen taisteluvarustusta. Jos kypärä puuttuu, niin kaikki vihollisen nuolet tähdätään suoraan päähän ja se voi koitua kohtalokkaaksi. Onneksi epäilys paljastaa uskovalle mistä kohdasta taisteluvarustus puuttuu tai on huonosti paikallaan.
Raamattu sanoo että uskon kilvellä torjutaan helposti kaikki vihollisen palavat nuolet. Siksi vihollinen lopettaa hyökkäyksen jos se huomaa että kaikki ammukset torjutaan. Samoin on kaikkien sotavarustuksien kohdalla, kun meillä on kypärä tiukasti päässä, niin on ihan turhaa tuhlata ammuksia pelastusvarmuuteen.
Jos vanhurskauden haarniska on kunnolla päällämme niin vihollisen on turhaa syytellä, vanhurskas kyllä tietää onko elänyt oikein. Jos taas elämme väärin, niin syytökset osuu omaan tuntoomme.
Jos pysymme totuudessa niin vyö on tiukasti päällämme, mutta vilpillisyys riisuus sen.
Jos pysymme Jumalan Sanassa ja Hengessä niin miekka on tiukasti kädessämme, mutta rakkaus maailmanhenkeen ja epäuskon sanat riisuus miekkamme.
Kristuksen voiton ylistys pitää alttiuden kengät tiukasti jalassamme, mutta huonouden ja epäonnistumisen ylistys riisuu ne. (En tarkoita synnin tunnustusta, silloin kun julistetaan evankeliumi päälle).
Yhteistä näille kaikille on siinä jos katsomme itseemme niin taisteluvarustuksemme alkaa pudota päältämme, ja jos katsomme Kristuksen kirkkautta niin niitä puetaan päällemme yhä tiukemmin.
Hyvin sanottu. Ainoa mitä lisäisin tähän, että kyllä vihollinen pommittaa koko ajan säännöllisen epäsäännöllisesti, ja juuri silloin kun luulee olevansa kuivilla. Silloin nuoli osuu.
Kiinalainen Sun Tzu (Sunzi) kirjoitti 2300 vuotta sitten kirjan "Sodankäynnin taito".
Sun Tzu opetti: "tunne vihollisesi".
"Valloittaja on aina rauhaa rakastava, - Hän tunkeutuisi mieluimmin rauhallisesti valtioomme."
=> Sielunvihollinen on helppo tunnistaa, jos se tulee pirun näköisenä. Mutta odotapas kun se tulee enkelin hahmossa!
"Puolustukseen pakotettujen täytyy aina olla valmistautuneita, ettei heitä yllätettäisi."
=> Tämä opetus on meille.
"Tavoitteenasi on oltava vallata valtakunta vahingoittumattomana."
=> Sielunvihollinen valtaa ensin seurakunnan johtopaikat ja muuttaa opin. Ja sitten ottaa alamaiset orjikseen.
"Koska veriset taistelut ovat kauhea näytelmä, sen tulee johtaa siihen, että sotaa pidetään suuremmassa arvossa, mutta ei siihen että inhimillisyydestä sota-aseet vähitellen tehdään yhä tylsemmiksi, kunnes taas kerran joku ilmestyy terävin miekoin ja hakkaa kätemme irti ruumiista."
=> Tämä pätee erityisesti nykyajan evankelisluterilaiseen kirkkoon. Sota-aseet tylsytetään rationalismilla ja humanismilla, eli järkeilemällä. Sielunvihollisella on vakaa tarkoitus tappaa meidät - sitä eivät kirkon piispat näköjään ymmärrä.
>vihollinen pommittaa koko ajan säännöllisen epäsäännöllisesti<
Olet ihan oikeassa, aina ei tarvita edes reikiä sotavarusteissamme, mutta silloin ei vihollisesta ole muuta harmia kun väsyttäminen, koska hyökkäykset torjutaan helposti. Väsyttäminen on kuitenkin yksi vihollisen taktiikka joka kohdistetaan erikoisesti valvoviin uskoviin.
Tällä väsytyksellä pidetään suuret Kristuksen soturit työläinä, koska ne eivät saa päivin eikä öin rauhaa hyökkäyksiltä. Ja väsytyksen tarkoitus on estää näitä sotureita levittämästä varmaa voittoa joka saadaan Kristuksessa.
Nämä soturit jotka pitävät sota-asun kunnossa työllistävät vihollisen joukot ja sinä aikana ne on poissa niiden kimpusta jotka eivät viellä osaa pitää varustuksiaan kunnossa. Siksi kokematon taistelija saa vain välillä tuntea hyökkäyksiä koska vihollinen on komennettu kokeneiden Kristuksen sotureiden kimppuun.
Jos vihollinen lähtisi täydellä voimalla tuhoamaan kokemattomia taistelijoita, niin se voittaisi ne helposti, mutta silläaikaa kokeneet tekisivät niin suurta tuhoa vihollisen riveihin että vihollinen olisi helposti voitettu. Siksi molemmat joukot, kokeneet- ja kokemattomat taistelijat työllistävät vihollista ja molempia tarvitaan yhtä paljon. Lopulliseen voittoon tarvitaan nämä molemmat kokeneet ja kokemattomat, sillä kokemattomat ovat viholliselle niin suuri houkutuslintu että se kerran sortuu siirtämään joukkonsa niiden kimppuun.
Näissä hetkissä on tullut kristikuntamme suurimmat voitot, vainojen ja suurten onnettomuuksien aikana. Silloin vihollinen on siirtänyt joukkonsa heikompien kimppuun.
Jatkoa.
Kun me nähdään tämä, niin olemme kiitollisia jokaisesta uskovasta joka uskoo Kristukseen. Olemme kiitollisia siitäkin joka käyttäytyy huonosti ja sotii jopa toisia Kristukseen uskovia vastaan, jopa niistä jotka vääristä motiiveista julistaa evankeliumia, sillä ne työllistävät osan demoneista ja ne ovat silloin poissa valvovien uskovien kimpusta. Paavalikin jossain kirjeessä kiittää myös näistä jotka vääristä motivaatioista julisti Kristusta ja tekivät sillä kiusaa Paavalille.
Jumala kääntää tottelemattomuudenkin voitoksi, siksi voittomme Kristuksessa on varma voittomme. Tämä ei ole hyvä tottelemattomalle, mutta varma voitto sille että kerran vihollinen kukistetaan jalkojemme alle, ja Jumala ja Kristus hallitsee pyhiensä kanssa.
Jatkan vieläkin.
Sellaista uskovaa on vaikea voittaa, joka näkee voiton kaikkialla. Paavali menee jopa niin pitkälle että sanoo: "jos kuolen niin se on hänelle voitto ja jos elän niin se on hyväksi teille".
Kun vihollinen on kimpussani, niin se on hyväksi muille ja silloin kun se on muiden kimpussanne se on hyväksi itselleni. Tämäkin on Paavalin ajatus: Kun hänet oli vangittu Kristuksen nimen tähden, niin hän sanoo sen olevan hyväksi seurakunnalleen.
Kun näkee voiton Kristuksessa kaikkialla, niin alttiuden kengät pysyy tiukasti jalassamme. Silloin mikään ei voi meitä lannistaa. Vihollinen kyllä käyttää väsytystaktiikkaa ja piti Paavaliakin pitkiäkin aikoja vankilassa koetellen onko Paavali tosissaan vai onko alttius ryöstettävissä. Samaan aikaan koettelu maksoi viholliselle sen ettei hän pystynyt tuhoamaan seurakuntaa, koska hänen sotajoukkonsa oli sidottu pitämään Paavali vankilassa.
Oli toisia kertoja joissa vihollinen lähetti vain osan joukoistaan vankilaan ja osan jätti tuhoamaan seurakuntaa, mutta niillä kerroilla ylistys mursi kahleet ja vankilan ovet.