Kuulun harrastajateatteriryhmään, jonka uusimman produktion esitykset ovat tänä syksynä. Näytelmä on ryhmän jäsenten ja ohjaajan itse keksimä.
Tällä kertaa halusin käsitellä oman roolihahmoni kautta poikkeuksellisen raskasta ja haastavaa aihetta, seksuaalista väkivaltaa. Perimmäinen syy on se, että olen jo muutaman vuoden työstänyt historiallisen romaanin käsikirjoitusta, johon kuuluu yhtenä sivujuonena voitetun kansan jäsenten häpäiseminen.
Toinen kässärini raiskatuista henkilöistä sovitettiin siis näytelmämme tarinaan. Ryhmämme kiinnostus aiheeseen oli melko yllättävää. Tosin henkilö on prokkiksessamme irrallaan omasta aikakaudestaan ja kulttuuristaan, mutta kuten valitettavan hyvin tiedetään, hänen kokemansa asia on viime vuosiin asti katsottu osaksi sodankäyntiä niinkin lähellä meitä kukn Bosniassa ja Tshetsheniassa.
Viime viikolla pidetyn ensi-illan jälkeen jotkut katsojat totesivat, että noinkin surullista aihetta oli hyvä pystyä käsittelemään. Sen sijaan vanhempani, jotka ovat käyneet paljon teatterissa ja myös itse harrastaneet näyttelemistä - isäni jopa vuosikausia - paheksuivat sitä, ettöä pääosin lämminhenkiseen tarinaan kuului myös tällainen teema.
Olin tavallaan odottanutkin vanhemmiltani kritiikkiä, mutta muistutin heille, ettei tekstillä ollut mitään tekemistä oman elämäni kanssa. En pysty edes kuvittelemaan, miten käyttäytyisin, jos olisin oikeasti kokenut vastaavaa. Säilyttääkseni etäisyyden aiheeseen halusin ehdottomasti, että henkilöni oli raiskattu sodassa eikä työyhteisössä tai parisuhteessa.
Aluksi sain vanhempieni kommenteista kuvan, etteivät he kestäneet kuulla "pikku tyttönsä" roolihenkilönä puhuvan kyseisestä aiheesta. "Pikku tyttö" on kuitenkin reilusti yli 30-vuotias ja uskaltaa kyllä käsitellä seksuaalistakin vallankäyttöä.
Kysyin: "Minkä takia te luulette Sofi Oksasen kirjoittavan tästä aiheesta?" Vakuutin myös, ettei raiskaus varsinaisesti kiehdo minua vaan aihe kuuluu tulevaan esikoiskirjaani. Vanhemmat totesivatkin, että romaani on eri asia kuin harrastajateatteriryhmä ja että näytelmässä olisi syytä kertoa enemmän henkilön taustasta ja lähtökohdista. He myös ihmettelivät suuresti sitä, että henkilöni on raskaana. On toki olemassa lapsia, jotka ovat saaneet alkunsa väkivallasta, mutta aivan yhtä mahdollista on, että raiskauksen uhri menehtyy, kuten Intiassa on käynyt useita kertoja viime aikoina. :( Myös raskaus kuuluu käsikirjoitukseeni, mutta nimenomaan näytelmäämme se otettiin, jotta henkilölläni olisi myönteisiä asioita odotettavissa.
Olen ennenkin esittänyt dramaattisia rooleja - kerran henkilöni jopa surmattiin. Tämän produktion jälkeen en kuitenkaan todennäköisesti enää ehdota ryhmällemme näin äärimmäisten asioiden käsittelyä.
Tällä kertaa halusin käsitellä oman roolihahmoni kautta poikkeuksellisen raskasta ja haastavaa aihetta, seksuaalista väkivaltaa. Perimmäinen syy on se, että olen jo muutaman vuoden työstänyt historiallisen romaanin käsikirjoitusta, johon kuuluu yhtenä sivujuonena voitetun kansan jäsenten häpäiseminen.
Toinen kässärini raiskatuista henkilöistä sovitettiin siis näytelmämme tarinaan. Ryhmämme kiinnostus aiheeseen oli melko yllättävää. Tosin henkilö on prokkiksessamme irrallaan omasta aikakaudestaan ja kulttuuristaan, mutta kuten valitettavan hyvin tiedetään, hänen kokemansa asia on viime vuosiin asti katsottu osaksi sodankäyntiä niinkin lähellä meitä kukn Bosniassa ja Tshetsheniassa.
Viime viikolla pidetyn ensi-illan jälkeen jotkut katsojat totesivat, että noinkin surullista aihetta oli hyvä pystyä käsittelemään. Sen sijaan vanhempani, jotka ovat käyneet paljon teatterissa ja myös itse harrastaneet näyttelemistä - isäni jopa vuosikausia - paheksuivat sitä, ettöä pääosin lämminhenkiseen tarinaan kuului myös tällainen teema.
Olin tavallaan odottanutkin vanhemmiltani kritiikkiä, mutta muistutin heille, ettei tekstillä ollut mitään tekemistä oman elämäni kanssa. En pysty edes kuvittelemaan, miten käyttäytyisin, jos olisin oikeasti kokenut vastaavaa. Säilyttääkseni etäisyyden aiheeseen halusin ehdottomasti, että henkilöni oli raiskattu sodassa eikä työyhteisössä tai parisuhteessa.
Aluksi sain vanhempieni kommenteista kuvan, etteivät he kestäneet kuulla "pikku tyttönsä" roolihenkilönä puhuvan kyseisestä aiheesta. "Pikku tyttö" on kuitenkin reilusti yli 30-vuotias ja uskaltaa kyllä käsitellä seksuaalistakin vallankäyttöä.
Kysyin: "Minkä takia te luulette Sofi Oksasen kirjoittavan tästä aiheesta?" Vakuutin myös, ettei raiskaus varsinaisesti kiehdo minua vaan aihe kuuluu tulevaan esikoiskirjaani. Vanhemmat totesivatkin, että romaani on eri asia kuin harrastajateatteriryhmä ja että näytelmässä olisi syytä kertoa enemmän henkilön taustasta ja lähtökohdista. He myös ihmettelivät suuresti sitä, että henkilöni on raskaana. On toki olemassa lapsia, jotka ovat saaneet alkunsa väkivallasta, mutta aivan yhtä mahdollista on, että raiskauksen uhri menehtyy, kuten Intiassa on käynyt useita kertoja viime aikoina. :( Myös raskaus kuuluu käsikirjoitukseeni, mutta nimenomaan näytelmäämme se otettiin, jotta henkilölläni olisi myönteisiä asioita odotettavissa.
Olen ennenkin esittänyt dramaattisia rooleja - kerran henkilöni jopa surmattiin. Tämän produktion jälkeen en kuitenkaan todennäköisesti enää ehdota ryhmällemme näin äärimmäisten asioiden käsittelyä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Juttuhan on onnistunut jos se järkyttää osaa katsojista.