tulin järkiini..
oot se aurinko
joka lämmitti
mut ikiroudasta..
mutta nyt on jäätä ja aurinko paistaa
puolipilvisesti meille kummallekin..
kuinka unohdit? vai tiesitkö sinä että
meissä kummassakin on ne kultaiset puolet
ja en minä oikeasti ole niin erilainen kun sinä olet.
eikö me sovittaisi?
nyt mun arpeni vaan ovat sen verran syvät
että en tokene niistä hetkessä
en jaksa menneittä murehtia.. kannattaako sittenkään?
oot se aurinko
joka lämmitti
mut ikiroudasta..
mutta nyt on jäätä ja aurinko paistaa
puolipilvisesti meille kummallekin..
kuinka unohdit? vai tiesitkö sinä että
meissä kummassakin on ne kultaiset puolet
ja en minä oikeasti ole niin erilainen kun sinä olet.
eikö me sovittaisi?
nyt mun arpeni vaan ovat sen verran syvät
että en tokene niistä hetkessä
en jaksa menneittä murehtia.. kannattaako sittenkään?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin.. aika kuluu ja päivät vaihtuu...kuluuhan se aika näinkin...hukkaan.
Tiesin, mutta minä vastaavasti jäädyin ja pelkäsin, että jotain kuoli lopullisesti. Nyt kuitenkin pääosin aurinkoista.
Voi sua, tunnen myötätuntoa kaikkia täällä olevia kohtaan, itse niin herkässä tilassa (pirun ikävä) nyt. Sulle sanon, että kannattaa. mun ei varmaan kannata, jotenkin odotan muka jotain ihmettä.. tai täydellistä mielen hallintaa ... Jo se olisi kun kannalta parasta.
Sanon että ei kannata enää kaiken jälkeen. Suurikaan tunne ei aina riitä.