Heipähei!
Olen 26-vuotias mies ja pää täynnä ajatuksia..
Kaikki alkoi noin kuukausi sitten. Olin 3vko flunssassa/nuhakuumeessa jossa yskitti ja ruumiinlämpö viskeli laidasta laitaan. Reilu viikko sitten tuntui kuin tuo tauti alkaisi helpottamaan ja sitten 3pvä sitten alkoi ilkeät oltavat. Tuntuu kuin en saisi kunnolla henkeä tai siis että se mitä hengitän ei riitä. Tuntemuksiin kuuluu myös tunne että aivan kuin olisi pala kurkussa ja sitä vähän polttelee, tunne ei ole mitenkään sietämätöntä tai kivuliasta, pikemmin vain tosi ilkeää. Rintaa pistää ja puristelee melkein kokoajan mutta sekään kipu ei ole kivuliasta vaan inhottavan tuntuista. Tuntuu kokoajan kuin jokin vähän painaisi rintaa vähän enemmän vasemmalta puolelta kuin keskeltä. Lisäksi eilen oli myös raajojen hikoilua, kuumotusta ja pistelyä. Kävin eilen illalla lääkärissä ja minulta otettiin EKG, jokin entsyymi-verikoe, tulehdusarvot, happisaturaatio, kuunneltiin keuhkot ja sydän: kaikki olivat normaaleja. Eilen nukkumaan käydessäni sydän hakkasi niin voimakkaasti että tuntuisi kuin se pomppisi rinnasta ulos ja muljahteli aika tiuhaan tahtiin. Syketasokin oli n.90 lyönnin luokkaa minuutissa. Lääkkeeksi määrättiin kortisoni nenäsumutetta, perus antibioottikuuri ja limaa irroittavaa lääkettä. Tänään tuntemukset ovat olleet epämiellyttävä tunne rinnassa, ruokaatorvessa pala ja kuumotusta sekä yskimistä.
En tiedä mitä tämä on. Tuntuu todella inhottavalta ja kuolema pelottaa. :(
Olisiko kyseessä ahdistuneisuutta, paniikkihäiriö vai ihan oikeasti vaikka sydänlihastulehdus tai pahimmoillaan sydämen vajaatoiminta tai alkava infarkti. Kivut ja tuntemukset eivät kuitenkaan rajoita normaaleja toimintoja.
Huhtikuussa erosin silloisesta tyttöystävästä ja se oli minulle toooodella rankka ja pitkä huono kokemus ja vaihe elämässä. Löysin uuden tyttöystävän kesällä mutta suhteemme on ollut aika riitaisa ja paikoin puuduttava ja ahdistava riitelyjen takia. Teen myös ruumiillista työtä. Mummoni kuoli viikko sitten vielä tähän kaiken päälle.. Voiko olla oikeasti niin että nämä olisivatkin vain joku paniikkihäiriö tai ahdistuneisuus tästä kaikesta.
En tiedä, auttakaa!
Olen 26-vuotias mies ja pää täynnä ajatuksia..
Kaikki alkoi noin kuukausi sitten. Olin 3vko flunssassa/nuhakuumeessa jossa yskitti ja ruumiinlämpö viskeli laidasta laitaan. Reilu viikko sitten tuntui kuin tuo tauti alkaisi helpottamaan ja sitten 3pvä sitten alkoi ilkeät oltavat. Tuntuu kuin en saisi kunnolla henkeä tai siis että se mitä hengitän ei riitä. Tuntemuksiin kuuluu myös tunne että aivan kuin olisi pala kurkussa ja sitä vähän polttelee, tunne ei ole mitenkään sietämätöntä tai kivuliasta, pikemmin vain tosi ilkeää. Rintaa pistää ja puristelee melkein kokoajan mutta sekään kipu ei ole kivuliasta vaan inhottavan tuntuista. Tuntuu kokoajan kuin jokin vähän painaisi rintaa vähän enemmän vasemmalta puolelta kuin keskeltä. Lisäksi eilen oli myös raajojen hikoilua, kuumotusta ja pistelyä. Kävin eilen illalla lääkärissä ja minulta otettiin EKG, jokin entsyymi-verikoe, tulehdusarvot, happisaturaatio, kuunneltiin keuhkot ja sydän: kaikki olivat normaaleja. Eilen nukkumaan käydessäni sydän hakkasi niin voimakkaasti että tuntuisi kuin se pomppisi rinnasta ulos ja muljahteli aika tiuhaan tahtiin. Syketasokin oli n.90 lyönnin luokkaa minuutissa. Lääkkeeksi määrättiin kortisoni nenäsumutetta, perus antibioottikuuri ja limaa irroittavaa lääkettä. Tänään tuntemukset ovat olleet epämiellyttävä tunne rinnassa, ruokaatorvessa pala ja kuumotusta sekä yskimistä.
En tiedä mitä tämä on. Tuntuu todella inhottavalta ja kuolema pelottaa. :(
Olisiko kyseessä ahdistuneisuutta, paniikkihäiriö vai ihan oikeasti vaikka sydänlihastulehdus tai pahimmoillaan sydämen vajaatoiminta tai alkava infarkti. Kivut ja tuntemukset eivät kuitenkaan rajoita normaaleja toimintoja.
Huhtikuussa erosin silloisesta tyttöystävästä ja se oli minulle toooodella rankka ja pitkä huono kokemus ja vaihe elämässä. Löysin uuden tyttöystävän kesällä mutta suhteemme on ollut aika riitaisa ja paikoin puuduttava ja ahdistava riitelyjen takia. Teen myös ruumiillista työtä. Mummoni kuoli viikko sitten vielä tähän kaiken päälle.. Voiko olla oikeasti niin että nämä olisivatkin vain joku paniikkihäiriö tai ahdistuneisuus tästä kaikesta.
En tiedä, auttakaa!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itse veikkaisin näillä oireilla paniikkihäiriötä. Olen 29-vuotias mies, joka alkoi saada paniikkikohtauksia 27-vuotiaana ja pidemmän sairastelun jälkeen itselläkin jäi sitten jatkuva "karmea" tila päälle. Paniikkihäiriö-diagnoosin sain liian myöhään kun en ollut itse sairaudesta kuullut (n. vuoden ehdin sairaudesta kärsiä tietämättäni).
Noiden viimeksi tehtyjen testien lisäksi sinulta olisi hyvä tutkia ainakin kilpirauhas-arvot ja en tiedä onko tuossa miten laajat verikokeet, mutta mahd kattavat olisi syytä ottaa.. Eli toisinsanoen lääkärin pitäisi nyt sulkea kokeilla muut mahdolliset sairaudet pois ja mikäli mitään ei löydy niin sitten kyseessä on lähes 100-varmasti paniikkihäiriö. Itsellä sairaus alkoi oikeastaan ihan puskista, elin sitä ennen täysin normaalia elämää, kävin töissä, paljon kavereita, ei koskaan aiemmin mitään ihmeempiä mt-puolen ongelmia tai vastaavaa.. Jälkikäteen kuulin, että äidilläni on varsinkin nuorempana ollut samankaltaisia oireita, mutta ne ovat ajan kanssa hävinneet lähes kokonaan (silloin tästä sairaudesta ei tiedetty).
Ilmoittele miten kävi, käyn taas jossain välissä lukemassa ja vastailemassa. Niin ja jos kyseessä on paniikkihäiriö niin tilanteesi on hyvä, kun olet niin tuore tapaus.. Itse menin karmean "suon" pohjalle ja olen sieltä noussut taas suht hyvään kuntoon!
lääkäriaikaa tilailtu mutta vasta kuun lopulle sain. tälläkin hetkellä makaan sängyllä, kädet tärisee ja tuntuu lihasjäykkyyttä. vasemmalle puolelle rintaa pistelee ja välillä tuntuu kuin taju lähtisi. sydänkin hakkailee taas aivan omiaan. päivällä huimasi muutaman kerran mutta muita.tuntemuksia ei ollut. nämä alkoivat illalla. myös näköä sumentaa. vittumaisia oireita kyllä nämä.
Rauhoitu hyvä mies,ei paniikkioireisiin kuole,vaikka fyysisiä sydän oireita muistuttavat.
Helpotusta rintakipuiluun tuo rentoutua harjoitukset ja venyttely niska ja hartiaseudun sekä rintakehän alueen rento auttamiseksi ohjeita googlaamalla löytyy.
Pahoittelen kirjoitusvirheitä, tabletilla ei meinaa onnistua kirjoittaminen eikä linkittäminen.
Lääkäri tutkimuksilla on hyvä sulkea pois kaikki sairaudet joissa on samantapaiset oireet.
Mutta jos rintakivun syynä kyseessä on paniikkioire , silloin tuo rintakehän avaava venytys helpottaa oloa.
Pahoittelen kirjoitusvirheitä, tabletilla ei meinaa onnistua kirjoittaminen eikä linkittäminen.
Lääkäri tutkimuksilla on hyvä sulkea pois kaikki sairaudet joissa on samantapaiset oireet.
Mutta jos rintakivun syynä kyseessä on paniikkioire , silloin tuo rintakehän avaava venytys helpottaa oloa.
....................jatkuu. Lääkärin vast.otolla saat ylläolevilla arvoilla terveen paperit!!
Tunnetko itsesi terveeksi?
^^^^^^vvvvvv
Okei jatketaan pohdintaa:
Käännyt Terveystieteen puoleen ja saat noilla arvoilla tosi sairaan paperit! Jatkuu..............
Lainaus oli Terveystieteen linkistä:
http://maitohappobakteeri.omasivu.fi/
Lääkärillä käyty. Määräsi uuden EKG:n ja antoi lääkitykseksi PARIET 20mg. Kävin tänään verikokeissa ja EKG:ssä. EKG:ssä ei mitään normaalista poikkeavaa muuta kuin syke 102. Verikokeissa otettiin verenkuva (pieni tai suuri, en muista), munuaisarvot, maksa-arvot, kolesteroliarvot, sokeriarvot, kilpirauhaskoe. Reilun viikon päästä sitten saan kuulla tulokset ja pitää kotioloissa mittailla tuota sykettä. Kerron sitten myöhemmin taas lisää.
Lääkkeen perusteella vaikuttaa että lääkäri epäilee vaivan olevan ruokatorvi/vatsaperäistä? Refluksitautiin käytettävä lääke toi Pariet.
Myös embolia kannattaa noilla oireilla sulkea pois. Ei toi mitää paniikkia ole. Pistos rinnassa, pitkittynyt flunssa,hengitysvaikeudet, raajojen pistely ja kuumotus,,sydän tuntemukset?????kaiken tuon olen kokenut, mutta lääkäreiltä en apua silloin saanut ,valitettavasti.
Hengen haukkomisella se minulla alkoi. Valvoin kaksi yötä kun syke oli tappavan kova ja makuulla ei henkeä saanut. Sitten vaimo ajoi vastaanotolle ja siellä taju menivessassa. Onneksi ovi ei ollut lukossa ja vessaan tullut hälyytti apua. Siitä ambulanssilla keskussairaalaan lisähapen kanssa.
Sieltä röntgeniin ja sydänultraan. Lääkäri sanoi että olet tukehtumassa omiin nesteisiisi. Eli sydämen vasen kammio oli laajentunut ja pumppausteho heikentynyt, ef jotain 17%. Kun verellä ei ole muuta pakotietä, se menee pehmytkudokseen, eli keuhkoihin. Siitä tukehtumisen vaara ja tajunnan menetys.
Viikko teholla (maailman ikävin paikka, vessaankin piti olla saattaja). Kun pumppu rauhoittui lääkkeiden kanssa, kärrättiin toiseksi viikoksi osastolle. Diagnoosi: Dilatoiva kardiomyopatia ja kahden ultrauksen jälkeen aiheuttajana sydänlihastulehdus, olin ollut räkätaudissa puoli vuotta, syönyt antibiootteja useamman kuurin jne.
Mutta tässä sitä ollaan, takaisin töissä, tosin osapäiväisenä. Toimeentulon kanssa tiukkaa, mutta eiköhän tästä selvitä. nyt kontrollit kerran vuodessa, viimeksi ef 45% eli ihan kuntoilukuntoinen jo. Tosin väsymys ja muut iskevät äkisti. Läääkityksenä betasalpaaja, nesteenpoisto ja ace-estäjä. Tilanne siis stabiili.