En tiedä mitä voin enää tehdä. Äitini aiheuttaa kaikille perheessämme ahdistusta ja mielipahaa. Hän on jollain asteella varmaan "seonnut" sillä ihan sama mitä sanoo tai tekee mikään ei ole hyvin. Vaikka yrittäisi tehdä mitä tahansa tai piristää jotenkin niin ei kelpaa eikä anna edes mahdollisuutta. Henkistä pahoinpitelyä tulee esiin joka päivä ja fyysistä vain isää kohtaan (harvoin mutta kuitenkin). Ollaan veljeni kanssa mietitty mitä pitäisi tehdä ja kenelle puhua mutta emme tiedä. Veljeni on 25 ja minä olen 17. Tätä on jatkunut reilun kuukauden verran putkeen ja aikaisemmilla kerroilla noin viikon jaksoissa. En tiedä kauan jaksan olla kotona sillä elämä täällä on ihan helvettiä. Pystyykö joku auttamaan? Mitä pitäisi tehdä ja kehen ottaa yhteyttä? Jos äitille yrittää ehdottaa psykologia tai jotain muuta vastaavaa sanoo hän vaan että "en se minä ole joka sitä psykiatria tarvitsee". Eli jonkun pitäisi tulla hänen luokseen tai vielä parempi olisi jos joku tulisi hakemaan äidin pois.
Haluan äitini mielisairaalaan
Väsynyt lapsi
8331
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Heitä äidistäsi ristivyö!
Muuta pois heti, kun täytät 18 v. Mitä se aikuinen veljesi siellä kotinurkissa vielä lymyilee? Ei kun maailmalle...
niimpä aika noloa
Ihmiselle voi tarjota apua, ei pakottaa ottamaan sitä vastaan. Mikäli tavallinen elämä äitinne kanssa on mahdotonta, ja hän ei apua koe tarvitsevansa, teidän tulee alkaa satsaamaan itseenne ja omaan elämäänne. Jos veljesi on 25v, hänen tulee panostaa työhön/opiskeluuun, omiin ihmissuhteisiin ja harrastuksiin. Ei ole tarkoitettukaan, että 25v elää äitinsä kanssa.
Myöskään 17v ei ole enää niin lapsi, etteikö olisi aika siirtyä kohti 18v ikää ja aikuisuutta. Aseta itsellesi tavoite, että vuoden päästä sinulla on opiskelu/työpaikka, asut itsenäisemmin, vaikka opiskelijaasunossa, ja elämäsi tärkeimmät asiat eivät ole äitisi asiat. Ota itsellessi vaikka ilta tai-viikonlopputyö, ja osta itselellesi jotain kivaa, joka piristää.
Joskus aikuistuminen ja vastuu oman elämän rakentamisesta vaatii kipeitäkin ratkaisuja, mutta jos näin on, on parempi aloitaa niiden tekeminen heti, tai ainakin alkaa valmistatua sellaiseen. Jos äitinne käyttäytyy huonosti, on hänen syytä kohdata seuraukset, antakaa hänen olla ja elää yksin, jospa se on se, mitä hän toivoo. Ei ole olemassa äidin velvollisuutta viihtyä täysi-ikäisten lasten kanssa, ja jos mies ei kelpaa, ottakoon eron.
Tarjotkaa äidillenne apua, kertokaa mistä sitä saa myöhemmin, jos apu ei nyt kelpaa. Siirtykää sen jälkeen itse elämässä eteenpäin, se voi olla äidillennekkin parasta terapiaa.
mies. ja sellaane joka laittaa sen kurii
feministi ja todennäköisesti entinen tyttöpainija.
hahaha totta turiset
jos ristivyö ei depsi niin koita takavyötä ja mahdollisimman niskoilleen !