Olen vaikeasta masennuksesta kärsivä nuori nainen. Työttömänä olen ollut nyt jonkin aikaa kun irtisanoin itseni. Tein asiakaspalvelutytötä ja lopulta pää ei vain enään kestänyt ja aloin pelkäämään ihmisiä. Haluan uskoa siihen että vielä tästä paranen ja olen valmis palaamaan töihin, usein sinne kaipaankin.
Mutta nyt on alkanut tuntua siltä että ei ole kuin joko tai, sairasloma tai tukkaputkella töihin. Ja mitään järkeä minun ei ole nyt hakea kokopäiväistä työtä koska tiedän etten tule siellä jaksamaan ja näkyyhän se sitten aina papereista. Arjen normaalit rutiinitkin kun vaativat vielä kovasti ponnisteluja. Ja toisaalta tuntuu että jotenkin katoaa pohja kaikelta, että "ei ole pakko" yrittää tehdä mitään jos lähtisin hakemaan sairaslomaa.
En tiedä mitä tekisin, onko ihan turhaa yrittääkkään? Onko minulla oikeutta yrittää ponnistella eteenpäin ja saanko haaveilla työpaikasta tai opiskelusta?
Olenko liian terve kertomaan että olen masentunut?
Ja suuri kysymys se, että eikö meille "vajaasti käyville" ole minkäänlaista "helpompaa työtä"? Itse uskoisin siihen että minua ainakin auttaisi paranemisessa jos voisin jotain tehdä. Sairaslomien jälkeen minusta on ollut kiva palata töihin, mutta sitä tahtia olen jaksanut aina vain muutaman päivän.
Olen aika huono tuomaan asiaani esille mutta jospa jollekkin asiani hiukan avautuisi.
P.S Keskusteluja lukiessani ihmettelen suuresti sitä asiattomien kommenttien määrää. Joillekkin tämä voi olla ainut kanava purkaa sitä pahaa oloa edes johonkin. Miettikää ihmiset ennen kuin niitä asiattomia kommenttejanne laitatte että näiden kirjoitusten takana on oikeita ihmisiä, oikeita tunteita ja joku voi todella loukkaantua ja ottaa itseensä, muistaa jopa vuosien päästä sen jonkun lauseen jonka joku ajattelemattomuuttaan laittoi. Tietenkin omat mielipiteet saa tuoda julki, mutta olkaa ystävällisiä toisillenne.
Mutta nyt on alkanut tuntua siltä että ei ole kuin joko tai, sairasloma tai tukkaputkella töihin. Ja mitään järkeä minun ei ole nyt hakea kokopäiväistä työtä koska tiedän etten tule siellä jaksamaan ja näkyyhän se sitten aina papereista. Arjen normaalit rutiinitkin kun vaativat vielä kovasti ponnisteluja. Ja toisaalta tuntuu että jotenkin katoaa pohja kaikelta, että "ei ole pakko" yrittää tehdä mitään jos lähtisin hakemaan sairaslomaa.
En tiedä mitä tekisin, onko ihan turhaa yrittääkkään? Onko minulla oikeutta yrittää ponnistella eteenpäin ja saanko haaveilla työpaikasta tai opiskelusta?
Olenko liian terve kertomaan että olen masentunut?
Ja suuri kysymys se, että eikö meille "vajaasti käyville" ole minkäänlaista "helpompaa työtä"? Itse uskoisin siihen että minua ainakin auttaisi paranemisessa jos voisin jotain tehdä. Sairaslomien jälkeen minusta on ollut kiva palata töihin, mutta sitä tahtia olen jaksanut aina vain muutaman päivän.
Olen aika huono tuomaan asiaani esille mutta jospa jollekkin asiani hiukan avautuisi.
P.S Keskusteluja lukiessani ihmettelen suuresti sitä asiattomien kommenttien määrää. Joillekkin tämä voi olla ainut kanava purkaa sitä pahaa oloa edes johonkin. Miettikää ihmiset ennen kuin niitä asiattomia kommenttejanne laitatte että näiden kirjoitusten takana on oikeita ihmisiä, oikeita tunteita ja joku voi todella loukkaantua ja ottaa itseensä, muistaa jopa vuosien päästä sen jonkun lauseen jonka joku ajattelemattomuuttaan laittoi. Tietenkin omat mielipiteet saa tuoda julki, mutta olkaa ystävällisiä toisillenne.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei!
Olen mies ja asiakaspalvelua tein. Tarkemmin myyntiedustajana (ei puhelinmyyjä) vaan business to business ja asiakastapaamisia oli paljon. Menestyin työssäni oikein hyvin ja tiliäkin tuli kohtuullisesti (provisio palkka).
Koin hyvin samanlaisen tilanteen kuin sinulla ja päässäni vain napsahti. Kaikki rupesi menemään alaspäin. Lopetin työt, koska pelkäsin ihmisiä. En uskaltanut mennä edes kauppaan.
Asiani ei liity varsinaisesti kysymykseesi, mutta kirjoitan silti. Itse tein sen virheen, että jäin vain kotiin neljän seinän sisään ja en jaksanut liikkua. En pitänyt ystäviini yhteyttä, en edes perheeseeni. Tuo oli pahin virhe, jonka koskaan tein. Älä tee siis samaa!
Koita etsiä vaikka osa-aikaista työtä eim 20h / vk? Tai oletko harkinnut alan vaihtoa? Jos aspa työ ei ollutkaan juuri sinun juttusi?
Tsemppiä sulle! Kyllä se vielä helpottaa, usko pois! Kunhan et vain tee samoja virheitä kun mitä minä, että rupeat sekoilemaan vielä lääkkeiden kanssa kun lääkärit "laittaa sua kuntoon".