Olen 21v mies. Minulla on kaikki asiat hyvin, on työ ja todella tärkeä ja palkitseva harrastus. Mutta olen aina ollut ja olen edelleen sinkku, vasten tahtoani. Ensisuudelman olen kokenut ja se olikin todella hienoa. Mitään vakavempaa ei silloin tosin päässyt kehittymään, johtuen erilaisista elämätilanteista. Mutta sen tunteen tunteminen antoi minulla toivoa. Rakkauden näkeminen tunnelin päässä oli jotain uskomatonta.
Poikuuteni on vielä tallessa, tosin se ei ole minulle mikään ongelma niin kun monelle muulle miehelle. Tunnen itseni jopa uniikiksi kun tulen menettämään sen jollekin erityiselle tytölle, enkä vain millekään kännisäädölle. Koska ne eivät kiinnosta minua, nimittäin yhden illan jutut. Minua kiehtoo ajatus siitä, että myös se tyttö mahdollisesti tuntisi itsensä uniikiksi, viedessään näin vanhan miehen poikuuden.
Olen todennut, että itsetuntoni on hyvä ja uskallan puhua tytöille. Vaikka olenkin ulkoisesti komea, luonteeni on monelle hyvin vieras. Tästä syystä moni tyttö on varmaan todennutkin, ettei minuun kannata tutustua paremmin. Minusta välillä tuntuu, että kukaan ei ole mun kanssa samalla aaltopituudella. :(
Asioita mitä unelmoin parisuhteessa olevan, on rakkautta, turvaa, huolenpitoa ja syvimpien tuntojen vuodatusta. Tätä molemminpuolin. Kaikki ulkokuori noiden asioiden rinnalla on merkityksetöntä. Elämää suurempia tunteita.
Olisin valmis kääntämään koko maailman, jotta löytäisin sen tytön, jonka kanssa synkkaisi. Tiedän, että fyysinen ja henkinen potentiaalini riittäisi ihan mihin vain tämän asian suhteen. Välillä itken itseni uneen, kun ajattelen, ettei minulle oikeaa tyttöä välttämättä ole olemassa. Se on tosi ikävä fiilis :(
Pelkään todella paljon, että jonain päivänä nuoruus loppuu ja olen koko nuoruuteni käyttänyt vain katsellessa muiden onnea vierestä. Niitä onnen tunteita olisi kuitenkin ollut mahdollista kokea teini iässäkin...
En tiedä pystyykö kukaan minua auttamaan sen kivan ihmisen etsinnässä (vai voiko?), mutta luulen että tähän yksinäisyyden tunteeseen voi olla helpottavia tekijöitä? Kuinka pystyn käsittelemään sen turhautumisen tunteen, kun en löydä sitä aitoa asiaa, vaikka periaatteessa teen kaiken oikein ja olen avoin?
Poikuuteni on vielä tallessa, tosin se ei ole minulle mikään ongelma niin kun monelle muulle miehelle. Tunnen itseni jopa uniikiksi kun tulen menettämään sen jollekin erityiselle tytölle, enkä vain millekään kännisäädölle. Koska ne eivät kiinnosta minua, nimittäin yhden illan jutut. Minua kiehtoo ajatus siitä, että myös se tyttö mahdollisesti tuntisi itsensä uniikiksi, viedessään näin vanhan miehen poikuuden.
Olen todennut, että itsetuntoni on hyvä ja uskallan puhua tytöille. Vaikka olenkin ulkoisesti komea, luonteeni on monelle hyvin vieras. Tästä syystä moni tyttö on varmaan todennutkin, ettei minuun kannata tutustua paremmin. Minusta välillä tuntuu, että kukaan ei ole mun kanssa samalla aaltopituudella. :(
Asioita mitä unelmoin parisuhteessa olevan, on rakkautta, turvaa, huolenpitoa ja syvimpien tuntojen vuodatusta. Tätä molemminpuolin. Kaikki ulkokuori noiden asioiden rinnalla on merkityksetöntä. Elämää suurempia tunteita.
Olisin valmis kääntämään koko maailman, jotta löytäisin sen tytön, jonka kanssa synkkaisi. Tiedän, että fyysinen ja henkinen potentiaalini riittäisi ihan mihin vain tämän asian suhteen. Välillä itken itseni uneen, kun ajattelen, ettei minulle oikeaa tyttöä välttämättä ole olemassa. Se on tosi ikävä fiilis :(
Pelkään todella paljon, että jonain päivänä nuoruus loppuu ja olen koko nuoruuteni käyttänyt vain katsellessa muiden onnea vierestä. Niitä onnen tunteita olisi kuitenkin ollut mahdollista kokea teini iässäkin...
En tiedä pystyykö kukaan minua auttamaan sen kivan ihmisen etsinnässä (vai voiko?), mutta luulen että tähän yksinäisyyden tunteeseen voi olla helpottavia tekijöitä? Kuinka pystyn käsittelemään sen turhautumisen tunteen, kun en löydä sitä aitoa asiaa, vaikka periaatteessa teen kaiken oikein ja olen avoin?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitenkä usein teet aloitteita, ja teetkö niitä paikoissa joissa voi olla sinulle sopiva ihminen (ei siis baaritiskillä)? Onko sinulla ilmoitusta treffipalstoilla joissa suljet kuvauksessasi känniprinsessat pois?
21-vuotias voi asua vielä kotona, joten älä kiirehdi sillä että yht´äkkiä heräät 40-vuotiaana. Vaan silloinkin voi päästä sille kakkoskierrokselle jossa aikuiset ihmiset ovat kokemuksen perusteella voineet todeta ettei ensimmäinen puoliso ollutkaan se oikea. Aikuisena kun voi arvostaa muita asioita kuin nuorena.
Tekstisi oli koskettava... kuvasit suurilta osin minut, paitsi että olen nainen (ikäisesi kuitenkin) eikä minulla vielä ole töitä kun opiskelen. Ihanaa kuulla, että noinkin ajattelevia miehiä on olemassa. En itse ole ikinä ymmärtänyt yhden illan juttuja tai sitä, että muodostetaan intiimejä suhteita useamman kanssa. Elän kai siinä naiivissa harhaluulossa, että jonain päivänä löytyy se yksi oikea jonka kanssa sitten jakaa loppuelämänsä.. Minusta on hienoa, että naimisissa voi sitten muistella miten ensi suudelman tai ekan kerran kävi läpi sen partnerinsa kanssa, eikä tarvitse miettiä että kukakohan se oikea eka oli, ja oliko itse tarpeeksi hyvä jne.
Mutta voin sano sinulle, että on ainakin olemassa myös tuollaisia naisia, joille se eka kerta oikean kanssa olisi uniikki kokemus kun molemmat ovat kokemattomia. Se vaikuttaa niin sadunomaiselta jakaa kaiken vain ja ainoastaan yhden ihmisen kanssa.. :) mutta mistäpä minä tiedän kunnei ole kokemusta, mutta näin kuvittelisin.
En käsitä mikset voisi löytää etsimääsi naista jostain. Etenkin kun sinulla on hyvä työ ja uskallat mennä juttelemaan... Millä tavalla sinun luonteesi sitten eroaa muiden omasta, en käsitä?? Toivot parisuhteelta hyviä asioita, jotka lujittavat sitä ja ainakin itse toivoisin myös tuollaista.
Mutta ei sinulla vielä niin kiire ole noin nuorena miehenä. Toki, kaikki siten miltä itsestäsi tuntuu, mutta jostain luin että miesten "arvo naimamarkkinoilla" kestää paljon pidempään kun naisilla. Itse samassa tilanteessa koen olevan hyvinkin paljon vanhempi ja jäljessä.. Lasken että minulla on aikaa se 7-9 vuotta löytää se oikea, sitten saan olla vanhapiika koko elämäni. :( En tiedä miksen itse kelpaa, saan niin ristiriitaisia kommentteja kavereilta ja perheeltä.. Kaiketi olen ruma/itsepäinen/ei-sosiaalinen/tai jotain muuta vastaavaa.. Enkä tosissaan usko, että minulle ikinä löytyisi mätsäävää paria, vaikka tarve olisi suuri ja haluaisin lapsiakin kovasti. Ja biologinen kello se tikittää vaan.. (Koulussa kun aina valittiin ryhmiin/paritöihin viimeisenä saa nyt vahvasti epäilemään sitä että olen nyt se joka jää ulos.. Kuten aina.) Itken itteni uneen usein, kun ajattelen millasta tuskaa loppuelämä tulee olemaan yksin, etenkin kun ei edes ole mitään positiivisia kokemuksia, joita muistella aikaisimmilta ajoilta... Mutta kai tässä vielä pitää vähän toivoa pitää yllä, kun olisi se sitten kärsimyksensä väärti löytää se oikea.
En kyllä osaa sinua mitenkään auttaa, kunnei ole kokemusta mistään, ajattelin vain jakaa omat ajatukset.. Ja kyllä minä ainakin uskon, että löydät sen oikean, vaikutat kelpo tyypiltä näin ulkoisesti ainakin. Minä ainakin käsittelen turhautumisen tunnetta siten, että ( siis sillon kun onnistun olemaan syyttämättä itteäni) ajattelen että jos kerta parin löytäminen on niin vaikeaa, niin jossain on sitten sellainen ihminen joka mätsää kanssa täysin, mutta joka ei ole vielä löytänyt minua...Tai en oikeen osaa selittää sitä ajatusta, kai se vähän naiiivi on, mut... Ja sitten usein keskityn muihin juttuihin.. yritän rakentaa harrastusten yms kautta mielenkiintoa elämään, jotta voisin sitten kertoa näistä sille jollekin.. (Kun pelkään että olen tylsä ihminen)
Tsemppiä!
Yksin on hienoa elää. Ei tarvii pelätä että kumppani pettää
"Vanhan miehen"? Huoh oikeesti. Ymmärtäisin jos olisit joku 80- vuotias.
Olen 20v nainen ja tekstisi oli kuin omasta päästäni. Minullakin asiat on suht. hyvin mutta sinkku olen ollut aina ja välillä luovun toivosta että koskaan löydän ketään. Olen nimittäin aika ujo...
Löydä soikea!
Mistähän päin Suomea tälläinen nuori mies kirjoittelee?
20 vuotiaana ei kannata valittaa vielä olevansa sinkku. Sitten kun olette lähempänä 40 vuotta niin tulkaa sitten kirjoittelemaan kun olette 18 vuotta olleet sinkkuna. Teillä on varmana paljon tilaisuuksia tutustua vastakkaiseen sukupuoleen kunhan vaan lähdette ulos ja teette kans itse alotteita ettäkä vaan odota että se unelmien pkumppani hyppää syliinne.
Tosin sekään ei takaa että joku teidät haluaa vaikaka tekis kuinka paljon alotteita. On tuurista kiinni että joku alkaa tykkäämään. Minulla sitä tuuria ei ole ollut vaikka kävin paljon ulkona nuorena.