Minun lapsi sijoitettiin kun hän oli alle vuoden ikäinen, jo 3 vuoden iässä lapsi kuulemma alkoi vaatimaan sijaisvanhemmilta että saisi heidän sukunimensä. Kun minulta kysyttiin asiaa sossun kautta, en suostunut ja toinen biologinen vanhempi haki yksinhuoltajuutta että olisi voinut nimen muuttaa ilman minun suostumusta. Lapseni on vihannut minua(muttei tätä toista vanhempaa) käytännössä viimeisen 8-10 vuoden ajan enkä ole voinut nähdä lastani.
Mitä olette siis mieltä, olisiko minun pitänyt/pitäisikö minun suostua tähän nimenmuutokseen ja mikä on mielipiteenne voiko tällainen nimiasia olla todella näin ratkaiseva lapsen elämässä. Minä vahvasti epäilin ja epäilen edelleen että sijaisvanhemmat ja mahd. toinen biologinen vanhempi olisi tämän takana.
Koska oikein muuta ratkaisua tilanteen laukaisemiseksi ei ole, niin on kait pakko suostua sukunimenvaihdokseen, jos edes pienissä unissa toivoisi että lapseni ottaisi edes aikuisena yhteyttä minuun. Kyllähän tämä pikkaiselta "raiskaukselta" minua kohtaan tuntuu.
Mitä olette siis mieltä, olisiko minun pitänyt/pitäisikö minun suostua tähän nimenmuutokseen ja mikä on mielipiteenne voiko tällainen nimiasia olla todella näin ratkaiseva lapsen elämässä. Minä vahvasti epäilin ja epäilen edelleen että sijaisvanhemmat ja mahd. toinen biologinen vanhempi olisi tämän takana.
Koska oikein muuta ratkaisua tilanteen laukaisemiseksi ei ole, niin on kait pakko suostua sukunimenvaihdokseen, jos edes pienissä unissa toivoisi että lapseni ottaisi edes aikuisena yhteyttä minuun. Kyllähän tämä pikkaiselta "raiskaukselta" minua kohtaan tuntuu.
Vastaukset 21
Vanhimmat
kuullostaa jotenkin oudolta että kolme vuotias osaisi vaatia tuollaista. minä en suostuisi ainakaan.
Tässä jotain hämärää , ei kolme vuotiaat ymmärä sukunimestä yhtään mitään hyvä kun etunimensä tietävät
Lapsen kiintymysjälkeä ei voi hangata pois Riitta Jalosen kirja puhuu vahvasta kiintymyksestä.
Lue Yle uutinen 30.8.2013.
http://yle.fi/uutiset/lapsen_kiintymysjalkea_ei_voi_hangata_pois/6805673
-------
Lapsen ja vanhemman kiintymyssude eri ikäkausina. Tämä linkki on vavuvaikäiseen, yläpalkista voit valita lapsen iän, jota klikkaamalla saat haluamaasi tietoa,
Linkki on MLL:n Vanhempainnettiin.
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/vanhemmuus_ja_kasvatus/lapsen_ja_vanhemman_varhainen_vu/kiintymista/
----------
Tilanne on ollut todella piinaava minulle koko ajan, kuten avausviestissä kerroin en ole voinut nähdä lastani 8 vuoteen ja olen liki 100% varma että lapseni vihaa minua eniten tässä maailmassa. Tilanne on erittäin vaikea ja piinallinen juuri siksi että en ole tehnyt lapselleni ikinään mitään pahaa, aivan saman kuin toinenkin biologinen vanhempi, eli suostunut sijoitukseen, ja on pitänyt tuhansia kertoja kysyä seiniltä kotona turhaan että "miksi"? Lapseni ainakin kuulostaa erittäin voimakastahtoiselta, mm. kun kerran soitin sijaisperheeseen, hän otti luurin sijaisvanhemmaltaan ja huusi minulle "soitan poliisit" ja jatkettuamme keskustelua sijaisvanhemman kanssa lapsen huutaessa ja raivotessa takana kuulin mm. sanoneen "tapan itteni/tapan sen".
Mutta siis suurin kysymys on se että voiko lapsi todella vihata toista biologista vanhempaansa siksi ettei hän suostu muuttamaan hänen sukunimeään samaksi kuin sijaisperheellä on? Jossain vaiheessa kyllä mainitsin sijaisperheelle että mites olisi adoptio, silloin nimi muutettaisiin, mutta ei se heille käynyt. Olisivathan he menettäneet sen rahan mitä kuukausittain saavat sijaisvanhempina toimimisesta. Itse rehellisesti en usko että tässä on kyse pelkästä sukunimiasiasta, kyllä vahva tunne on että lapseni on aivopesty ja pahasti minua vastaan.
Et ole saanut tavata lastasi kahdeksaan vuoteen ja lapsesi pelkää sinua niin paljon että haluaa tappaa joko sinut tai itsensä? Ja sinä et ole tehnyt mitään pahaa? Haiskahtaa joko provolta tai pedofiililtä. Kun kerran toinen vanhempi on saanut lasta tavata eikä lapsi tunnu häntä pelkäävän... vai olisitkohan sittenkin ihan vaan harvinaisen turha provo?
Eikö sinua yhtään hävetä...syyttelet täällä minua pedofiiliksi vaikka aiemmissa viesteissä kerroin mistä on kysymys. Viestisi sairaalloisuudesta johtuen toivoisin sinulle zulija samanlaista kärsimystä ja tilannetta johon et voi vaikuttaa laillisin keinoin. Enkä tiedä onko kysymys pelosta vai inhosta ja miten se on syntynyt, sen syyn kun tietäisi niin olisi jo paljon helpompaa. Arvasin tosin ettei tänne kirjoittamalla mitään apua saa, vaan lisää sontaa niskaan jo ennaltaankin vaikeaan tilanteeseen.
Miksi lapsi on otettu alle 1v:nä huostaan?
Kyseenalaistan vähän kyllä tuon, ettei tunne sukunimeään muka 3v, meidän muksut osasi kyllä etu- toiset ja sukunimensä tuossa iässä. Ja sisaruksiensa nimet myös. (Ja joo, en jaksa nyt sitä, että sijarit huutelee, EN ole sijari, vaan ihan normaali äiti joka elää normaalia perhe-elämää.)
Eron jälkeen sekä minun että toisen biologisen vanhemman elämä meni vähän raiteiltaan. Lapsi jäi aluksi äitinsä luokse, mutta vain kuukauden kuluttua sijoitettiin väliaikaisesti ja siitä muutaman kuukauden kuluttua kysyttiin suostutaanko pysyvämpään sijoitukseen. Molemmat suostuttiin, itse ajattelin että se on lapselle paras siinä tilanteessa, mutta kyllä minä oletin että voin lastani kuitenkin nähdä.
Mutta kai siihen joku syy on että et ole saanut tavata lasta kahdeksaan vuoteen?
Jos lapsi ei halua tavata niin pitäisikö vaatia väkisin tapaamaan? Lasta kuitenkin kuunnellaan ensiksi, ja se on lapsen tapaamisoikeus, eikä vanhemman tapaamisoikeus. Syitä en tiedä muita kuin sen etten ole suostunut tuohon nimenmuutokseen. Lapsi esiintyy kaikkialla(myös koulussa) sijaisperheen sukunimellä. Muita syitä en yksinkertaisesti tiedä, ja siksi tämä niin vaikeaa onkin.
Jotenkin tuntuu, että lapsesi on saattanut ensin vaikka vahingossa opetella sanomaan nimekseen sen minkä useimmiten kuulee, eli sijaisperheen nimen.
Häneltä on voitu kysyä haluaako hän sen nimekseen, johon pieni saattaa hyvinkin vastata "joo". Tästä alkanut sitten isompi härdelli, johon lapsella ei ole ollut osaa eikä arpaa.
Kyllähän toki 3 vuotias osaa nimensä sanoa, mutta se, että vaatisi tiettyä sukunimeä esim. sillä perusteella kun muullakin perheellä se on on ihan naurettavaa.
Jos siitä on loukkaannuttu ja lapsen kuullen moitittu sinua, lapsi on saattanut alkaa alkuun vierastaa sinua.
Tuo kohtaus sitten myöhemmin tuntuu siltä, ettei lapsi tiedä miten sinuun suhtautua.
Häntä saattaa loukata se, ettet ole vaatinut niitä tapaamisia.
Jos sekin on lapselle kerrottu niin, että sinä et halua häntä tavata.
Tai sitten sinusta on tehty lapsen silmissä niin mahdoton ja itsekäs (et anna sukunimeä vaihtaa), että hän ei nyt voi sietää sinua.
Siis kirjotin tehty, koska epäilen lapsi voi muuten tällaisia mielikuvia muodostaa.
Voisitko jossain vaiheessa yrittää uudelleen yhteyttä lapseesi.
Tiedän kokemuksesta, että tällainen saattaa jättää pysyvän kuilun.
Itse en enää pidä vanhempiini mitään yhteyttä, koska koin ettei heitä elämäni kiinnosta.
Älä herranen aika suostu! Kyllä sinua revitään suuntaan jos toiseenkin. Tiedän kokemuksesta. Ei lapsi osaa itse päättää. Kyllä hänelle on sanat suuhun pistetty. Tiedän kokemuksesta. Jaksamista.
Ihmettelen kyllä, että miksei (jo iso) lapsi saa nimeään vaihtaa, jos haluaa? Mitä siinä häviää ja kuka? Jos lapsi myöhemmin haluaa, hän saa nimensä vaihtaa takaisin. Kyllä se nimiasia voi olla ratkaiseva asia lapsen elämässä, haluaa kuulua perheeseen. Itse en ole sijaislapsi, mutta todella onnellinen, kun vihdoin isäni nimen vaihdoin pois päälle 20-vuotiaana. Minulla on ollut tosi huonot välit isääni ja en kokenut nimeä omakseni.
Kai nyt iso lapsi saakin nimen vaihtaa, mutta kyse ei ollut ihan siitä, jos luit tarkemmin nuo alkuvaiheet.
Lapsen oikeudet sijaishuollossa ja oikeudet tavata läheisiään.
Tässä lisätietoa käytännöistä.
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/sijaishuolto/hoitojakasvatus/lapsenoikeudet/
-------------
Päivityksenä, että juuri huomasin että sijaisperhe oli ilmoittanut lapseni omalla sukunimellään riparille, eli se siitäkin kastetilaisuudesta...kastan sinut(nimi) isän pojan ja pyhän hengen nimeen.
Mun mielipide on, että jos vanhemmalle jätetään sijaishuollon aikana niinkin vähän oikeuksia kuin mm. oikeus päättää nimestä, niin se oikeus pitää olla.
Suomen lastensuojelulain puitteissa huostaanoton pitää olla väliaikainen ratkaisu, adoptiotahan tässä ei ole ja yleensä lapsi joka tapauksessa haluaa onkia juurensa myöhemmin. Joka tapauksessa sossun pitäisi myös pyrkiä perheen jälleenyhdistämiseen kaikin tavoin.
Minä en itse suostuisi nimen muutokseen, antaisin lapselle silti luvan käyttää muodollisesti sijaisperheen nimeä, jos haluaa. Ehkä käytännössä helpompaa. Itse koen, että välittäisin lapselleni viestin, etten pidä sukunimeäni minään, jos antaisin sen vaihtaa...ja ei ne geenit nimeä vaihtamalla muutu.
Saanko kysyä mitä tarkoitat tuolla että antaisit "muodollisesti" käyttää sijaisperheen nimeä...missä tilanteissa tarkoitat tuota "muodollisesti"
1. lapsen nimeä ei vaihdeta, vaikka sijarit haluaisi, eri asia on adoptio.
2. mikset ole saanut tavata lastasi ? edes valvotusti?
Aloittajan lapsi on siis nykyään rippikouluikäinen?
"Asiantuntijat" ovat julkisuudessa sanoneet että pienenkin lapsen mielipide pitäisi ottaa huomioon lasta koskevissa asioissa. Siis tälläisiä tapauksia löytyy moisten lausumien takaa. Pitihän se arvata.
Pieni lapsi nyt puhuu kaikenlaista. Kysyppä lapselta "onko sulla kultaa taskussa", hän todennäköisesti vastaa "joo". Ei ihme että lapsesi vihaa sinua kun on elänyt pienestä pitäen aivopesun keskellä.
Mitä hyötyä siitä suostumuksesta olisi? Ketään ei saa puolelleen mielistelyllä. Yksinkertaisesti vain et ole mukana sukunimenvaihdoksessa. Voihan se tietysti käydä niinkin että sossu tekee asian puolestasi ja ylitsesi sinulta mitään kysymättä, sossulla on ihmeellinen kyky yllättää. Mutta sillehän ei voi mitään.