vinkkejä kaipaan

Eikö hänellä ole vielä yhtään sanaa?
Keskittyykö kuuntelemaan kun luet lasten kuvakirjoja hänelle?
Mitä hän laittaa suuhun ulkona?
Syökö kiviä ja risuja ulkona ja kukkamultaa ruukusta sisällä?
Vai tarkoitatko suuhun laittamisella että jäystää lelujaan vähän niinkuin tavan vuoksi?
Yöheräilyyn voi olla monia syitä. Paljonko lapsi nukkuu päivällä?

Herääkö hän myös, jos annat hänen nukkua koko yön vieressäsi? Jotkut vain kaipaavat enemmän läheisyyttä ja toisaalta nukkuvathan aikuisetkin yleensä mieluiten jonkun kanssa. Voisiko hänen sänkynsä olla aivan sinun sänkysi vieressä niin, että voisit rauhoitella häntä yöllä omasta sängystäsi käsin?

Meillä melkein samanikäinen poika. Nukkumiseen en osaa sanoa mitään, meillä nukuttu aina hyvin ja omassa huoneessa. Onhan se raskasta, mutta jos veisit aina vaan takaisin omaan sänkyyn?odotat vaikka vieressä että nukahtaa vai herääkö hetken päästä uudestaan?

Meidän pojalla on vain pari sanaa ja syö sisällä lelujaan välillä, ulkona ei kyllä enään syö esim hiekkaa,lehtiä jne....

Itse en ole tuosta puheesta huolissaan kun myös ymmärtää puhetta niin hyvin. Tykkää kirjoista ja osaa näyttää niistä hienosti asioita.

Sanoja ei ole. Puhuu kyllä paljon,mutta omalla kielellään.
Nukkuisi vieressäni koko yön,mutta heräisi silloinkin kerran,ei vaan huuda.. Nukkuu päivisin 1h päikkärit ja öisin 12h,paitsi kun herää huutamaan ja kömpii viereen.
Keskittyy kirjoihin ja osaa osoittaa kysymäni asiat,
Suuhun laittaa kivet,roskat.. Kotona maistelee leluja...
Itse alan olemaan todella väsynyt,koska en osaa nukkua vierekkäin,koska lapi potkii,pyörii,hyörii..ja siinä menevät omat unet...

Meidän kakkonen tulee nyt ihan kohta 2v ja kulkee vieläkin melkein joka yö meidän viereen aamuyöstä. Jossain vaiheessa yritettiin opettaa jatkamaan unia omassa sängyssä, mutta kun meillä vuorotöiden sekamelskassa on muuten niin vaikea ottaa päiväunia tai muuten itse tasata yöllisiä univajeita enää, ollaan sitte katottu, että helpompi antaa olla. Nyt kun pimeä aika on taas tullut, on neiti välillä posotellut aamuun asti omassa sängyssä. Yövalo pitää olla päällä nukahtaessa, mutta käyn myöhemmin sen sammuttamassa ja jätän käytävän valon kajastamaan huoneeseen. JOs yövalo unohtuu päälle, havahtuu yöllä siihen kirkkauteen ja köpsii meidän viereen. Onneksi se itken sängyssä ja odotan, että äiti hakee-vaihe alkaa olla jo ohi :D

Jos itse ole väsynyt nii koita keksiä sellainen ratkaisu, että kunhan kaikki saa hyvät yöunet nyt pariksi kuukaudeksi ja sitten kun paukkuja taas on, alat isommille opettamisille. Jos itse et osaa väsymyksestäsi huolimatta nukkua lapsen vieressä, tuo vaikka patja lattialle. Joku tuttu harrasti sängynaluslaatikkoa, joka vedettiin auki aina, kun pienet ihmiset oli läheisyyttä vailla ;)

Samassa huoneessa toki on sänky ollut,mutta silti kömpii viereen eikä rauhoitu ennen kun saa siinä nukkua.
En tiedä onko iltanukutuksessani sitten se virhe.. Nukutan hänet nimittäin omaan snkyyn,en jätä yksin nukahtamaan. Sitäkin olen kokeillut mutta ei pysy sängyssä.
Läheisyyttä saa paljon päivisin,koska olen vielä kotona hänen kanssaan.

Kokeilepa nukuttaa omaan sänkyyn niin että istut tuolilla lapsen sängyn vieressä tai patjalla lattialla vieressä.

Alle kaksivuotias on vielä pieni, meillä nukkuu juuri 3v. täyttänyt omassa sängyssään sivuvaunussa meidän sängyn vieressä. Aluksi nukutettiin niin että itse pötkötin vieressä, siitä pikkuhiljaa tuolille lapsen sängyn viereen ja tuolia yö yöltä kauemmas kunnes ollaan makuuhuoneen oven ulkopuolella. Lapseen ei oteta kontaktia, ollaan vain läsnä. Ja kannetaan joka kerran takaisin sänkyyn jos yrittää tulla pois. Tuttu SuperNannysta tämä ja voin sanoa että toimii. Lapsi oppi parissa viikossa nukkumaan omassa sängyssä ja kun tuoli saadaan huoneen ulkopuolelle voi pikkuhiljaa siirtyä siihen että lapsen vie vain sänkyy, iltasadut jne rutiinit ja hyvää yötä, pois huoneesta. Meillä auttanut myös se että lapsella unirättinä minun yhden yön päällä ollut yöpaita josta sai nuuskia äidin tuoksua niin ei tule niin ikävä ja uskaltaa nukahtaa.

Tätä ei kannata kovin väsyneenä kokeilla, on raskasta.

Olen sitä mieltä, että jos lapsi hakee läheisyyttä yöaikaan, on hän sen tarpeessa. Tuo on ohimenevä vaihe, loppuu kun lapsi kasvaa vähän. Meillä 3v. tulee vielä toisinaan viereen.

Siis tietenkin nukutan hänet hänen omaan sänkyyn...
mymmeliina2: aloitan tänään kokeilemaan tuota sinun vinkkiäsi,kiitos siitä :)

Hei

Lohdutuksen sana 3 murrosikäisen äitinä (jostain syystä päädyin käymään tässä ketjussa):

Ottakaa rauhallisesti, kaikki tuo on ohimenevää ennemmin tai myöhemmin. Jotta vähintäänkin omat hermot eivät mene, sänky viereen ja roskat suusta pois jos ennättää hätiin. Neuvola seuraa puhetta ja tarttuu asiaan, jos siihen on syytä.

Meillä ei 12 v, 14 v ja 17 v ole enää vuosiin halunneet samaan huoneeseen nukkumaan :) Aikansa nukuttiin kaikki 5 sänkyä vierekkäin ja hyvin nukuttiinkin. Jokainen voi miettiä, haluaako mielummin köhnöttää toisen kyljessä vai yksinään pimeässä takavasemmalla.

Roskiakaan ei ole suussa ja osaavat puhua. Yksi kehitti alussa oman kielensä ja oppi puhumaan 2 vuotiaana. Toinen 2,5 vuotiaana, kolmas aikaisemmin. Nuorimmainen nuoli ja söi kaiken, mikä irti lähti ja estää ei ennättänyt. On hengissä ja tervein koko porukasta. No, ei järkevää, mutta miettiä voi aina:

- mikä on pahin mitä voi tapahtua, jos lapsi tekee tai ei osaa jotain
- jatkaa asioiden kohdalla lauseita: "ei se sitten enää kaksikymppisenä...", tai "kyllä se sitten kaksikymppisenä osaa..."

Esimerkiksi: Ei se sitten enää kaksikymppisenä istu potalla - tai- Kyllä se sitten kaksikymppisenä osaa käyttää haarukkaa ja veistä.

Kun on kolme lasta, "käsiä" ei riittänyt joka paikkaan, joten välillä piti (ja pitää vieläkin) vaan toivoa, että hyvin menee. Ottaa kyllä paljon rennommin monta asiaa.

tsemppiä kaikille pienten lasten äideille, hetki vain ja ovat isoja