Tästä Kiuruveden ehkä suurimmasta ja vauraimmasta maalaiskylästä eli Niemiskylästä on paikallislehdessä vuosien mittaan kerrottu lukuisia siältörikkaita tarinoita. Yleensä nämä tarinat käsittelevät kylän menneisyyttä.
Kummallista Niemiskylässä on viime vuosikymmeninä ollut sen yleisilme, joka auton, ja koulua käydessä linja-auton ikkunasta katsottuna vaikuttaa näihin tarinoihin nähden pahasti ristiriitaiselta. Kalliokylän suunnasta tultaessa tuntui jo 70-luvulla, että ohitamme autiokylän. Ihmisiä ja kotieläimiä ei juuri näy missään.
Milloin ja miten tämä vauras kylä muuttui yleisilmeeltään näin elottomaksi? Miksi tämä muutos Kiuruveden suurimmalla maalaiskylällä tapahtui muita kyliä aikaisemmin?
Kummallista Niemiskylässä on viime vuosikymmeninä ollut sen yleisilme, joka auton, ja koulua käydessä linja-auton ikkunasta katsottuna vaikuttaa näihin tarinoihin nähden pahasti ristiriitaiselta. Kalliokylän suunnasta tultaessa tuntui jo 70-luvulla, että ohitamme autiokylän. Ihmisiä ja kotieläimiä ei juuri näy missään.
Milloin ja miten tämä vauras kylä muuttui yleisilmeeltään näin elottomaksi? Miksi tämä muutos Kiuruveden suurimmalla maalaiskylällä tapahtui muita kyliä aikaisemmin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Milloin lie olet ohi ajanut, kun kyllä minä ainakin joka kerralla olen lehmiä nähnyt molemmin puolin tietä ja ihmisiä kävelee milloin ojanvartta pitkin milloin omilla pihoillaan.
Ne Kalliokyläntien varren talot siirtyi Niemiskylässä sikatalouteen silloin joskus 60-luvun lopulla.
Olis niitä elukoita siellä Hilapparannan maisemissa näkynyt.