Masennus => Kela => Itsemurha?

Minun kohdallani näyttää varmalta että tulen olemaan ikuisesti työkyvytön. Olen nyt 24-vuotias ja olen ollut kohta 2-vuotta Kelan tukien varassa. Sitä ennen varmaan yli 4-vuotta ilman mitään tukia kun ei lääkäri suostunut kirjoittamaan edes b-lausuntoa.

Miten te jaksatte täyttää niitä KELAn kaavakkeita ja hankkia liitteitä? Itsestä tuntuu, että on helpompaa tehdä töitä kuin taistella niiden kanssa. Pelottaa, että sitten kun en enää kykene tekemään ollenkaan töitä, jään asunnottomaksi ja päädyn kadulle, kun en jaksa, pysty enkä kykene täyttämään mitään hiton kaavakkeita.

Kuule "siili9" sitte kannattaa varata Kelasta aika. Tulosta Kelan lomake jossain tai hae paikanpäältä, täytä ne osat johon pystyt ja siellä Kelassa sitte loput. Et ole ollenkaan ainoa, jolla nämä lomakkeiden täyttämiset tökkii.

Mä ainakin varasin ajan ja selitin, jotta ei masentunut tähän yksin pysty. Ollaan siellä välillä vähän ihmeissään, jotta mitäs hittoa, pitääkö ihan töihin ryhtyä, mutta kyllä ne auttaa. Älä ota tästä stressiä, asioilla on tapana selvitä kun vaan kysyy neuvoa.

"Miten te jaksatte täyttää niitä KELAn kaavakkeita ja hankkia liitteitä? Itsestä tuntuu, että on helpompaa tehdä töitä kuin taistella niiden kanssa."

Itselläni on onneksi läheinen joka on auttanut hakemusten täyttämisessä. En itse varmaan olisi edes osannut laittaa mitään kaikkiin kohtiin. Minulla pää ei edes tahdo toimia masennuksen ja ahdistuksen takia tarpeeksi hyvin että sellaisia lomakkeita kykenisin täyttelemään. Jos ei olisi ketään auttamassa näissä asioissa niin siinä tapauksessa jäisi tuet saamatta ja tilanne olisi todella vakava.

Itse olen ollut nyt 5v ilman mitään tukia tai etuuksia. Masennukseni on jo täysin lamaannuttanut toimintakykyni. Minkäänlaisen paperisodan läpikäyminen on jo ajatuksenakin täysin mahdoton itselleni. Sosiaalitoimessahan tuo paperirumba on vielä pahempaa. On hyvin vaikeaa edes käydä missään,
ihan lähikaupasta lähtien. Olen näinä vuosina laihtunut reilut 20kg, ilman mitään liikuntaa. Parhaimmillaan olen ollut lähes täyden viikon syömättä. Lopulta on aina kuitenkin pakko niellä ne viimeiset itsekunnioituksen rippeetkin ja käydä ostamassa se 40sentin nuudelipussi, kun olo käy muuten jo liian huonoksi.

Ennen tätä 5vuoden jaksoa sain työttömyyskorvausta, mutta se lopetettiin kun kieltäydyin kurssille ohjauksesta. Tai en varsinaisesti kieltäytynyt. Olin kurssin aloituspäivänä ja jo viikkoja sitä ennen patistanut itseäni menemään sinne.
Pääsin aina sen kurssin pitopaikan ovelle asti ja seisoin siinä hetken kuunnellen sisältä kuuluvia ääniä. En kuitenkaan uskaltanut vain astua sisään. Muistaakseni sain jo kätenikin oven kahvalle asti, kunnes hermoni vaan repesivät ja juoksin pois sieltä. Järkeviä ja perusteltuja syitä kurssilta kieltäytymisestä en osannut antaa ja tukeni katkaistiin.

Pahinta on kuitenkin jatkuva ahdistus ja ympärivuorokautisesti oman tuskaisen olon kanssa eläminen. En todella tiedä kauanko sitä jaksaa, mutta miten tästä poiskaan pääsisi. Pääkin ajatuksineen on jo niin tukossa, etten pysty suunnittelemaan edes tehokasta ja helppoa itsemurhatapaa. Aina toivon voivani paremmin mutta vuodet vaan vierivät ja koskaan en vaan voi paremmin, päinvastoin.

Tiedän täysin mitä kärsimyksiä olet joutunut käymään läpi. Olen joutunut kokemaan vastaavia ongelmia jo ainakin 7 vuotta ja tuntuu että pahemmaksi vain menee. Kaikenlaista apua olen hakenut mutta mistään ei näytä olevan mitään apua.

Joillekkin ihmisille tämä elämä näyttää olevan pelkkää kurimusta ja ahdistuksen kanssa kärvistelyä vuodesta toiseen. Joskus olen yrittänyt ajatella jopa optimistisesti että kyllä vielä jonain päivänä olen kuin normaalit ihmiset. Vaikea kuitenkaan uskoa siihen kun vuodet vain vierivät ja elämä on samaa paskaa vuodesta toiseen. Yhteiskunta ja normaalit ihmiset eivät ymmärrä meidän kaltaisiamme vaan jättävät heitteille jos ei ole ketään henkilöä joka puolustaisi meitä heikommassa asemassa olevia.

Valitettavasti en voi ees sitä vaihtoehtoa käyttää, kohta kk alle 10senttiä tilillä, käyn työharjoittelussa, kelaan oon toimittanut 64 liitettä, kirjoitin kirjoitelman siitä, miten on pärjännyt syksyllä ja toisen, miks olen edelleen elossa, 3 krt oon soittanut sinne ja sain askaa niskaan vain. Itsemurha kuulostaa hyvältä, mutta en halua jättää 4 v. lasta.
Yksinhuoltajuus, terveydentila, masennus ja rahattomuus ei motivoi ilmaiseen työntekoon, mutta jatkan sitä, koska en pääse töihin terveydentilan, masennuksen, yksinhuoltajuuden ja rahattomuuden takia.

Kiusallanikaan en tappaisi itseäni jonkun kelan tai yhteiskunnan takia.
Ne ei ole sen arvoisia.

Ensinnäkin tuo itsemurha sanonta pitäisi lopettaa palstalla , kosk nuoret lukevat myös näitä palstoja , ja kun joka päivä on joku puhumassa itsemurhasta niin millaisen kuvan saavat nuoret ihmiset aikuisten elämisestä , että jossa saa jotain rahaa niin ei kun vaan itsemurha sitten.
Mitä tulee tilanteesi niin masennus menee aina ohitse ennemmin tai myöhemmin , joten voimat palavat tervehtymisen myötä tavallisesti.
Ha surussa maailmassa pärjää aina jotenkin niin että yrit lopettaa se huolestuneisuus , sillä se vie paljon energiaa ihmiseltä kun murehtii asioita, jotka eivät murehtimalla parane.
Puhu lääkärillesi se mitä mietit ja miten se koskee sinuun , niin tulette jonkinlaiseen päätökseen asian kanssa.
Ja muista ettet ole ainoa jolla on huono olo päällä, ulos ja raittiiseen ilmaansaamaan happea , niin sekin edistää aivojen toimintaa, ja kuten sanottu aikuisten ihmisten tulee ajatella palstalla se että nuoretkin lukevat niitä.