Olin lähes koko kesän osastolla psykoosin takia. Kolme kuukautta jouduin olemaan suljetulla. Miten tästä enää pääsee eteenpäin? Kun pääsin kotiin, aloin masentua. Missään ei tunnu olevan mitään mieltä enää. Kuvittelin psykoosissa olevani suurikin ihminen. Minun oli pelastettava maailma ja laitoin itseni Jumalan paikalle. Kun pääsin noista harhoista, oli hetken hyvä olla. Ajattelin, että nyt olen terve. Ajoin pyörällä ja huolehdin itsestäni. Sitten nuo asiat alkoivat kummitella mielessäni. Nyt olen täysin maassa. Meillä on kolme lasta ja heistäkin pitäisi pystyä huolehtimaan. Se on vaikeaa, kun en jaksa itsekään käydä suihkussa enkä hoitaa arkirutiineja. Masennuksen mukana tuli hirveä ahdistus. Voin aivan fyysiesti huonosti, kun ajattelen omaa surkeuttani. Mieleeni tulee kaikki aiemmat mokani ja märehdin niitä pitkin päivää. Pakenen kaikkea polttamalla tupakkaa ja menemällä aina vaan makaamaan sänkyyn. Mikään ei kiinnosta yhtään. Voinko toipua tästä vielä elävien kirjoihin?
Voiko tästä toipua?
masis.iski
051
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.