Haluaisin keskustella ehkä yleisimmistä syystä aborttiin: pelko. Toki on muitakin syitä vaan tuo on yksi yleisimmistä. Pelkoon ei auta kuitenkaa se että näkee sekä kuulee näitä perhe-elämän varjopuolia mitkä on toki luonnollisia arkeen kuuluvia asioita. Yksi perheellinen äiti meinaa kertoili kuinka joutui taistelemaan äitiydestään oikeudessa asti johtuen katkerasta isoäidiustä (naisen oma äiti) joka piinasi tyttären perhettä alusta alkaen. Nyt on kuulemma ollut rauhallisempaa ja perhe on saanut olla rauhassa ilman piinaa kun yhteen aikaa lastensuojelu ravasi koko ajan heidän luonaa. Katkeruus johtui yksinkertaisesti siitä ettei tytär halunnut tavata äitiään tai antaa lasten nähdä tätä.
Sen enempää tuohon puuttumatta totesi lyhyesti: jos et ole väleissä sukuusi älä saata lasta tähän maailmaan muuten joudut piinan kohteeksi. Adoptioon antokin voi aiheuttaa piinaa mikäli tieto syystä tai toisesta leviää suvun piiriin. Suurin kärsijä tässäkin tapauksessa on jälleen lapsi josta tehdään aikuisten peli nappula syntymästä alkaen pahimmillaan. Abortti voitaisiin mahdollisesti välttää jos jälkikasvu kasvatetaisiin pienestä pitäen rakkaudella ja yhteisöllisellä hengellä jossa pulmat ratkotaisiin yhdessä. Tulevaa äitiä tuetaisiin ja hoivataisiin sekä autetaisiin alkuun, pelko olisi pienempi sekä varmuus synnyttää suurempi.
Tiedän oikeasti tapauksia jossa abortti on tehty kostoksi huonosta lapsuudesta ja haluttu evätä isovanhemmuus (satuttaa tätä kautta eniten vanhempiaan joille enemistölle isovanhemuus on iso asia).
Toivoisin puolin ja toisin keskustelua tälle aiheelle, onko ruohonjuuri tasolla eli lapsuuden aikaisilla kokemuksilla ja kasvatuksella osa syynsä tai negatiivisilla näkemyksillä abortteihin? Okei on äitejä jotka on tästä huolimatta synnytäneet ja hoivaneet lapsensa mutta kertoilin nyt omaa havaintoa asiaa. Tuo yhden äitin kommentti meinaa oli melko painava ettei lasta kannata tehdä jos vähänkää on pelkoa suvun kiusasta. Herkässä mielentilassa erityisesti.
Sen enempää tuohon puuttumatta totesi lyhyesti: jos et ole väleissä sukuusi älä saata lasta tähän maailmaan muuten joudut piinan kohteeksi. Adoptioon antokin voi aiheuttaa piinaa mikäli tieto syystä tai toisesta leviää suvun piiriin. Suurin kärsijä tässäkin tapauksessa on jälleen lapsi josta tehdään aikuisten peli nappula syntymästä alkaen pahimmillaan. Abortti voitaisiin mahdollisesti välttää jos jälkikasvu kasvatetaisiin pienestä pitäen rakkaudella ja yhteisöllisellä hengellä jossa pulmat ratkotaisiin yhdessä. Tulevaa äitiä tuetaisiin ja hoivataisiin sekä autetaisiin alkuun, pelko olisi pienempi sekä varmuus synnyttää suurempi.
Tiedän oikeasti tapauksia jossa abortti on tehty kostoksi huonosta lapsuudesta ja haluttu evätä isovanhemmuus (satuttaa tätä kautta eniten vanhempiaan joille enemistölle isovanhemuus on iso asia).
Toivoisin puolin ja toisin keskustelua tälle aiheelle, onko ruohonjuuri tasolla eli lapsuuden aikaisilla kokemuksilla ja kasvatuksella osa syynsä tai negatiivisilla näkemyksillä abortteihin? Okei on äitejä jotka on tästä huolimatta synnytäneet ja hoivaneet lapsensa mutta kertoilin nyt omaa havaintoa asiaa. Tuo yhden äitin kommentti meinaa oli melko painava ettei lasta kannata tehdä jos vähänkää on pelkoa suvun kiusasta. Herkässä mielentilassa erityisesti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kovin kehittymätön tuollainen onkin äidiksi itsekään, joka tekee "kostoksi" abortin. Eli minusta pelkästään positiivinen asia, ettei hän niitä pelinappuloita teekään tunteettomaan peliinsä. Tuollaisen ihmisen kannattasi oman itsensä avaamisen takia mennä terapiaan ja kelaamaan lapsuudenkokemuksensa ja tunnelukot, mitä on syntynyt. Siitä aukeaisi kukkaan tuo ihminen, kun ei tarvi pidätellä enää tuskaa. Hän nauttisi itsekin elämästään ennen kuin on liika myöhäistä enää isovanhempienkaan seuraa havitella. Eivät he elä ikuisesti. Aikuisen ihmisen ei tule enää syyttää muita omasta tilastaan vaan on vastuullinen hakemaan apua itselleen.
Tuntuu hirveeltä, että jotkut oikeasti miettii päivät, miten saisi jotain pahaa aikaiseksi toisille. Ajatelkaas millaista sellaisen ihmisen olo on ja millainen olo muilla on tollaisen ihmisen lähellä? Olen nähnyt ihmisiä, joiden silmistä paistaa silkka pahuus ja ilkeys. Silmät on sielun peili, vaikka suu hymyilee. Tällaiset ihmiset jää yksin, sillä ihmiset tuntee olonsa pahaksi. Niinpä ainut joka siitä pahuudesta eniten kärsii on tämä onneton ihminen itse.