Miellen tulee monet lapset, jotka eivät sitä päivää voi viettää, eikä koulusssa tai tarhassa tehtyjä kortteja voi isälleen antaa.
Mieleen tulee myös ne lapset, jotka itku kurkussa miettii, että isä viettää isänpäivää toisessa asunnossa vieraiden lasten kera, eikä omien. Kovin pienikin lapsi ymmärtää, että se on hyvin väärin. Oma isä ja vieraat lapst.. se ei mene lapsen päähän, että muut ovat tärkeimmät kuin hän itse.
Olemme mekin sen saaneet kokea, itku siinä on kaikille tullut, ja vino pino isänpäiväkortteja kaapissa, avaamattomina kun ei ole sitä isää ollut kenelle sen antaa. Mutta siitä on aikaa, nyt ei tarvi kortteja tehdä kun sitä isää ei ole lastemme elämässä ollut. Onneksi vieraat lapset ovat voineet sen kakun syödä ja viettää isänpäivää, meidän lasten isän kanssa.
Mieleen tulee myös ne lapset, jotka itku kurkussa miettii, että isä viettää isänpäivää toisessa asunnossa vieraiden lasten kera, eikä omien. Kovin pienikin lapsi ymmärtää, että se on hyvin väärin. Oma isä ja vieraat lapst.. se ei mene lapsen päähän, että muut ovat tärkeimmät kuin hän itse.
Olemme mekin sen saaneet kokea, itku siinä on kaikille tullut, ja vino pino isänpäiväkortteja kaapissa, avaamattomina kun ei ole sitä isää ollut kenelle sen antaa. Mutta siitä on aikaa, nyt ei tarvi kortteja tehdä kun sitä isää ei ole lastemme elämässä ollut. Onneksi vieraat lapset ovat voineet sen kakun syödä ja viettää isänpäivää, meidän lasten isän kanssa.
Vastaukset 35
Vanhimmat
No kato perhana, niinpäs onkin :)
Lisbeth ja isänpäiväkortit, osa 7654.
Takuuvarma jatko-osa, joka vuosi :)
Miehelleni ei ole enää viimevuosina tuotu isäinpäiväkorttia joka tehty koulussa, lapsi aina ihan nolona kun ei taaskaan korttia mukana kun äiti ei ole asiasta maininnut tai korttia antanut mukaan, toki siis teemme kortin täällä.
Miehen ex antaa lapsen tekemän kortin aina joko isoisälle tai kulloiselleen kumppanille joka esitelty isäpuolena.
Että näin, isiä varmasti olisi kelle voi kortin antaa mutta eipä ne aina päädy oikeaan osoitteeseen.
Miksi lapsi pakotetaan tekemään sellaiselle isälle kortti joka ei asu hänen kotonaan? Miksi lasten pitää viettää oman isän päivää paikassa ojossa on täysin vieras ihminen, eikä oma äiti?
Ei meillä ole koskaan annettu yhtään krottia isänpäivänä sen jälkeen kun mies kotoaanm uutti. Sehän on aivan hullua! Eihän se oel enää semmoinen isä jota kannattaa onnitella, mistä semmoista isää onnitella?
Siitäkö että jätti lapset äidin huomaan ja itse elää vieraan naisen kanssa ja elää helppoa elämää? Se ei ole onnittelun paikka, ei todellakaan.
Meillä on kasa kortteja kaapissa, siellä ne on, joskus katsellaan, mutta ei tulisi mieleenkään että ne olisi annettu isälle, joka ei asu kotona.
Nyt kun lapset ovat aikuisia, ymmärtävät itsekin että isä on vieras ihminen, joka ei heistä välittänyt. Eivät hekään välitä, eikä veiläkään muista isää .
Lapselle tosiaan julmaa, kun "iskä" uhkaa heittää lahjan roskiin manaten "mitä v...a tällä teen". Pakkohan se oli viedä itku kurkussa isoisälle! Jolle toki kelpasi.
Täältä ei lähde enää yhtään lahjaa tai korttia.
Kolahti ilmeisesti...
Nin lapsi-parkaan tuollainen isän käytös kyllä kolahtaa :(
Ei taida uudet suhteet ajatella nenäänsä pidemmälle, miltä miehestä tuntuu, kun lapset ei muista isänpäivänä. Ihmetellä täytyy, miksi ihmeessä miehet antavat naistensa pompotella itseään ja häiriköidä lasten ja isän tapaamista.
Surullista ettei uusilla suhteilla ole älliä eikä inhimillisyyttä.
Mutta surullista myös jos mihehet antavat sen tapahtua, peläten ettei ole senj älkeen sukanpesijää ja siivoojaa.
Ai, sellainenko sinä lissu olit exällesi kodinhoitaja, et muuta, jynssäsit vaan sukkia ja kluutasit nurkkia.
No en hyvät hyssykät sentään. Meillä on yhteiset lapset ja meillä oli suuri rakkausliitto. Lapset oli rakkauslapsia, ei kummankaan entisistä suteista olevia, ihan oli yhteiset. Vallan ihanat.
Sitä ihmettelemmekin miten joku naikkonen voi olla kateellinen ja katkera lapsiperheelle, että haluaa rikkoa sen ja jätättää lapset isättömiksi?? Röytyy olla päässä vikaa ja paljon.
Kun meidän perhe hajoitettiin, eivät lapsetkaan enää siää tavanneet kun naikkoset niin päättivät miehen puolesta että he tai lapset, tottakai mies vahtoi lapset lapsettomiin naikkosiin, sehän oli selvä.
Meillä oli ihana mies ja isä, yhdessä hoidille kodin ja lapset kunnes katkera suttura huomasi että ahaa mikä ihana mies, ja päätti hajoittaa perheemme.
Semmoinen suttura ei ole minkään arvoinen, onneksi ei olla koskaan sutturaa nähty. Emme ole edes menneet katsomaan ja tiedustelemaan hänen tietojaan eikä sutturat ole tulleet meille, kun mies ei hyväksynyt että tulisi meitä haukkumaan.
Ja sun miehellä ei ole mitään osuutta asiassa?
Mistä se nainen nyt mukamas on katkera ja kade ?
Kuinka se nyt lapsien vika voi olla, et ne vaihdettiin, siis keneen ja kuka vaihdettiin, ehkä kuitenkin sinut vaihdettiin uuteen naiseen, kun mieheltäsi oli jo rakkaus loppunut sinuun.
Miehesi ja se nainen olivat rakastuneita ja sinähän se kade ja katkera olet ja ihan syytät lapsiasi ja sitä naista, vaikka suurin syyllinen olet sinä ja miehesi ja eritoten miehesi.
Ehkä se olit sinä joka päätit et sellaasta isää ei sitte mennä katsomaan joka sinut jätti, ja kuiteskin olitte jo harkinta ajalla, sillon saa jo mennä toisen kanssa yhteen, koska eropaprut on jo jätetty käräjäoikeuteen, päätös oli tehty ainakin miehesi oli sen jo päättänyt, et ero on selvä.
Kyllä se miehesikin oli huomannut, että on ihana nainen ja rakastui siihen, ei kai kukaan ole kymmentä vuotta yhdessä jollei ole yhteiset jutut ja rakkaus.
Sinä et vaan halua hyväksyä sitä, että olit korvattavissa toiseen ja et rakkaus oli miehesi puolelta loppu.
Sääli vaan lapsiasi, kun myrkytit niiden mielen ja estit menemästä isälleen ja keksit kaikkia tarinoita lapsille ja syytät niiden isää ja sen rakasta kaikesta, itse olet täydellinen , mutta älykkäät lapset kyllä huomaa, et sinä olet kamala ihminen ja joskus jättää sinut ja haukkuvat pystyyn, voi olla et niin on jo käynyt, mutta sinä elät yksin jossakin illuusiossa entisessä elämässä mielenterveytes menettäneenä.
Ex miehsi ei ollut kunnolla tosissaan perheen kanssa koska itse miehenä ei semmoista naista olisi joka minut olisi pystynyt napaamaan koska haluan lapsellemme perheen jossa asuu isä ja äiti eikä kukaan muu. Itsellä ei olisi koskaan tullut mieleenkään vaihtaa naista kun lapsikin on ja semmoinen mies ei ole ollut tosiaan tai on vain kyllästynyt perhe-elä'mään tai joku ikäriisi menossa.
Hip hei... miten niin minä myrkytin lasten mielet? Juurihan sanoit ettei ollu vieraan räkätin syy että perheemme erosi, miski se nyt olisikin mun vika?
En ole koskaan estänyt lapsia ja isää tapaamasta, se naakka esti ja häiriköi, eikä mies halunnut että se naakka näkisi meidän lapsia, kun naakat ovat huonoa seuraa meille.
Kyllä meille se oli paras asia mitä voi olla, ettei lapset ole nähneet sitä akkaa eikä se ole meille tullut, emmehän mekään ole menneet sitä kuulustelemaan mksi rikkoi perheemme. Ei kiinnosta moinen suttura.
No sitä odotan koska lapset huomaa... vielä ainakin aikuiset lapset ovat sitä mieltä että syy oli sen sutturan, joka rikkoi perheemme, eikä siksi halua että se naikkonen tulee meille. Eivät halua nähdä sitö, ja sanovat aina että olen maailman paras äiti.
Se on sulle aika katkera pala, kun aina jaksat ihmetellä etten olsii paras äiti, mutta siitä viis, tärkein on se mitä lapset ajattelee, ja he ajattelevat niin että olen se maailman paras äiti, ja isä on se joka hylkäsi meidät.
No kiire on mielenterveys menettää, enpä oo kovin nuori kun on aikuiset lapset ja lastenlapset... jos se ei tähän menneessä oo menny ei se enää menekkään.
Olemme erittäin fiksua porukka, minä ja lapset ja lastenlapset, myös anoppi appi ym sukuliset ja ystävät. Olemme onne perhe koko sakki.
Mutta tosi asia on se, että perheenrikkoja ei ole oiekutettu mihinkään meidän elämään ikinä, ei ikinä, siitä me ja lapset pidämme huolen ettei pääse meidän kotiimme ja lsten kotiin ikinä. Tksi lapsintai aikanaan sanoikin, että toivottavsti se naakka ei ikinä hajoita enempää eikä vie mummoja ja vaareja pois meiltä. Nio ei ole vienyt vielä.
Miten mies joka on ollut perheessä iät ja ajat ja on aikuiset lapset, ei ollut tosissaan? Ei kai semmoinen mies lapsia halua jos ei ole tosissaan? Se on vaan puoluste sille, että uudet suhteet ei ole vastuussa mihinkään vaikka rikkoo ja repii toisten perheet.
Kyllä meillä oli selvä se että ulkopuolinen suttura rikkoi perheemme, ei me muuten oltais niin kauan ikäväoitu ja kaivattu miestä aikanaan. Mutta miehelle on helppo lähtä, tietää että äiti hoitaa eikä koskaan hylkää lapsiaan.
Mä luulen että mies kaipaa lapsiaan, mutta ei kehtaa tulla, koska häntä hävettää oma moka ja se että lapsetnsa hylkäsi kun luuli että palata voi koska vaan ja hyväksymme sutturan perheeseemme... hahaa.. eihän se niin mene, ei perheestä lähdetä lomalle eikä lapsia vaihdeta, ei se vaan mene niin.
Meillä oli onnellinen perhe, mutta jollekin se oli liikaa, sillä kun sutturalla ei ollut itsellään mitään, ei muillakaan saanut olla. Ja näitä on paljon, mutta heitä jotka siitä puhuvat ja usklataa puhua, on vähän.Koska ainahan se on exän ja lasten vika jos perhe hajoo... sehän on täälläkin tullut selväksi.
Mekin halusimme lapsillemme äidin ja isän, kokonaisen pehreen joka minulla on aina ollut, mutta sekun ei ole yksin toisen päätettävissä. Mulla ei koskaan ole ollut kummankaan vanhemman puolelta ketään toista ja jos olisi ollut, en ikinä olisi halunnut olla tekemisissä semmosen kanssa, enkä halunnut että omatkaanlapset joutuisivat huonolle teille. Onneksie ivät, sillä siitä pidin huolen ihan yksin, enkä antanut kenenkään tulla sotkemaan elämäämme, eihän se olisi edes laillista. Kenenkään yksityiselämääe i saa tulla pilaamaan.
Siten että jätti sinut. Ja sinun uhkailujen ja hulluuden alla oli pakotettu jättämään lapsetkin. Jos rakastaa, niin siihen ei voi kukaan tulla väliin ja rikkomaan liittoa. Eli tuhannen kerran sinulle lissu, miehesi ei enään välittänyt sinusta puupennin vertaa, koska halusi jatkaa elämäänsä toisen naisen kanssa.
Turhaan suollat tuota soopaa "rakkaudesta ja onnellisuudesta" meille, koska me ymmärrämme kyllä ettei sitä ollut kun sinut kerran jätettiin. Älä valehtele meille, meihin ei uppoa jatkuvat valheesi. Olet valehdellut niin kauna, että itsekkin jo uskot tarinaasi.
No en nii. Ilmeisesti sinäkin olet perheenrikkoja, kun uskot tuommoseen ettei kukaan voi rikkoa mitään!
Kyllä voi, ja sinä jos kuka sen tiedät.
En, mieheni oli eronnut edellisestä puolisostaan jo muutaman vuoden aiemmin. Joten en ole rikkonut mitään keneltäkään. Älä suolla noita valheitasi jatkuvasti tänne, me ei niihin uskota. Ei täällä olla niin tyhmiä, että sun sadut uskottasiin. Osataan ajatella ihan itse ja osataan lukea rivien välistä se mitä teidän liitossa on tapahtunut. Lue uudelleen se "lissun tarina", kertoo susta kaiken.
Suuria valehtelijoita olette, valehtelet jopa ittelesi ja petät itseäsi.
Miksi lukisin? Minä tiedän oman tarina, ei kukaan muu.
Itsepetosta tuo sun "tietosi", sairaan mielen luomaa harhaa. Kyllä me tiedämme miten sun tarina on mennyt. Kyllä ne sadat valitusviestisi on sen tuonut ilmi.
Kiva kun olet noin kovasti ottanut selvää jaluet täkreitä asioita ja totuuksia. Fanitus on sulla kyllä todellista. Kiitos siitä. Töstä on hyvä jatkaa ja kirjoittaa.
Mikä fanitus? En ole sellaista sinuun huomannut keneltäkään. Sua kyllä inhotaa täällä todella paljon.
Lissu valehtelee senkin itselleen ja kääntää kuvotuksen ja inhon fanitukseksi, eikä edes häpee ,kyl voi ihminen olla sairas
Miksi pitäisi hävetä sitä että on hyvä äiti? En ymmärrä. Kyllä meillä mies häpee ja on aihettakin ei kukaan normaali ihminen hylkää ja vaihda omia lapsiaan ihmiseen joka perheen rikkoo.
Sinustako se on aivan ok, että joku suttura sotkee lapsiperheen ja käskee miestä hylkääämään omat lapset?
No sulle on meille ei.
Ei meitä hävetä olla onnellisia ei yhtään.
Silloin olisi hävettänyt, jos olisin antanut lapset miehelle ja kaikille sutturoille, ja hylännyt omat lapset, mutta niin en tehnyt, sillä en halunnut että kukaan pilaa lapseni. Onneksi en, nyto vat maailman ihanimmat lapset, kun ei ole heidän koskaan tarvinnut kärsiä isänsä sutturoista, ja saaneet ihanan lapsuuden.
Sinua vaan harmittaa ettet itse keksinyt sitä, ja sun lapset ovat nmenneet pilalle? Eikö ole näin?
Niin et antanut lapsia sutturoille, vaan halusit itse pilata kakarasi.
Olet lissu maailman pas-kin mutsi, itsekäs, kade ja katkera.
Minun lapseni ei ole mennyt mitenkään pilalle ja niillä on myös rakastava isä, jota sun lapsilla ei ole, kun pilasit välit lapsiltasi isään.
Voi ihme että olet meille kateellinen.
Mikä tuossa edellä(kään) oli fanitusta?
Mitä varten ne lapset ei pääse sinne isän kotiin viemään niitä isänpäiväkorttejaan?
Järkyttävää. Minun lapset onneksi viettävät isänpäivänsä isänsä luona. Ja meille sitten taas tulee sinä viikonloppuna miehen lapset. Mun isää, lasteni isoisää siis, käydään porukalla tervehtimässä isänpäivänaattona.
Ai sinne missä on niitä sutturoita? Mitä varten niitä pitää mennä katsomaan jotka haukkuu lapset ja kiusaa heitä? Mihin ne lapset tarvii niitä isän sutturoita?
Ei meillä koskaan lapsia pakotettu isän luokse pienenmä menemään js siellä oli niitä sutturoita hyi sentään. Me ei haluttu niitä elämäämme.
Lapseni olisivat menneet pilalle jos olisivat joutuneet semmoisten perheenrikkojien käsiin yäk.
Mies itsekin ymärsi että hänen sutturat on huonoa ja etovaa seuraa meille.
Todella säälittävän sairasta. Menisit Lissu hoitoon jo, olisi lapsillasi helpompaa ja sullekin.
Tai tietysti voisit tehdä kaikille palveluksen ja vain kadota.
Minun lapsillani on ollut helppoa, olemme olleet vapaita ex miehen ex isän suturoista aina. Se on vaanpistettävä järeästi stoppi kaikelle, mikä hankaloittaa ja tekee elämsätä lisää kurjaa. Me sanoimme miehelle että meille ei suturoilla ole asiaa, ja niin sanoi anoppikin, hänestä oli järkyttävää nähdä miten ihminen pystyy tuhoamaan toisten perheen.
Lapset ovat onnellisia kun eivät tarvinnet pakosti nähsä isäns sutturoita,, emmehän mekään mene sitä sen naakan kotiin katsomaan, miksi sen pitäisi meille tulla??
Kaikki pääsee helpomalla, kun kieltää semoiset ihmiset elämästä jotka tuovat vain surua ja hakloita asioita.
Lapsetkin ovat erittäin onnellisia ja sanovatkin että olen maailman paras äiti!
Muiden snomisista viis veisaaamme,
Jos suttura hajoitti perheemme, hänellä ei ole koskaan ollut mitään oikeutta rikkoa lisää, siitä me koko suku pidimme kiinni, eikä kukaan ole päästänyt miehen sutturoita kotiinsa. Nauramme koko suvun voimin.
Mielenvikaista.....
Buhahaa, vai on sun pikkuserkkusi äiteekin sitä mieltä, että lapset ei tarvii enään isäänsä mielisairas äitee riittää, noin niitä ku-sipäitä ihmisiä tulee, kun sukulaisiaan nai....
Jos vielä joskus miehen saat, niin katso vähän kauempaa, kun suvusta.
Itsekin joudun seuraamaan vierestä surullista isää, joka ei pääse viettämään edes isänpäivää lastensa kanssa.
Kortti sentään onneksi yleensä tulee. Lasten mukana jälkijunassa. Mutta sehän siinä onkin se pääasia. kortti.
Äiti ei ole päässy yli kaikesta. Kun tää valtava katkeruus on lähteny pyörimää sieltä toisesta suunnasta niin sitä ei osaa enää pysäyttää ja se on surullista. No katotaan. Kyllä ne lapset kasvaa ja alkaa ajatella omilla aivoillaan niin kyllä sitte on mamma ihmeissään ku lapset kyselee et miksi näin tehtiin.
Tämä on niin totta. Tiedän parikin tuttavaperhettä, joissa on käynyt näin. Perheen äiti ja isä ovat eronneet, ja äiti on katkeruuttaan hankaloittanut isää ja lapsia säilyttämästä tuttavalliset ja läheiset välit. Äiti oli niin katkera kun isä löysi uuden, että muutti kauemmas, vei lapset mukanaan ja kielsi yhteydenpidon. Siis vain omista itsekkäistä syistä. Lapsille äiti selitti, ettei isää enää kiinnosta. Se ei pitänyt paikkaansa, isä teki kaikkensa pitääkseen yhteyttä lapsiin, mutta kun äiti omisti elämänsä sen estämiselle, niin välit viilenivät.
Vanhemmalla iällä lapset halusivat ottaa selvää totuudesta. Ja kappas, kävikin ilmi, että isä olisi ollut valmis ja halukas pitämään lapsia luonaan 50%, ja mielellään enemmänkin jos mahdollista. Isä oli varannut lukuisia kertoja ajan sosiaalitoimistoon asian tiimoilta, ja palkannut jopa asianajajan. Mutta oikeuteen meneminen olisi ollut pitkä ja kivinen tie, ja ennenkaikkea kallis. Eikä mitään takeita ollut, että mitään muutosta tulisi. Lapsetkin jo vierastivat isää, jota eivät paljoa olleet nähneet. Isä joutui tekemään elämänsä raskaimman päätöksen; luovuttamaan, ja toivomaan, että jonain päivänä, kun lapset vapautuisivat äidin vallan alta, hän voisi olla taas isä.
Lapset suuttuivat äidilleen, joka myönsi kyllä kaiken. Myönsi, että hän ei halunnut enää antaa lapsia isälle, koska oli niin vihainen siitä, että isä löysikin jonkun uuden. Lasten ja äidin välit viilenivät, ja lapset alkoivat hitaasti mutta varmasti rakentaa uudelleen suhdetta isäänsä ja tämän uuteen vaimoon. Välit äidin kanssa eivät olleet enää koskaan ennallaan, niin paljon vahinkoa lapsuuden isättömyys teki.