Joudun jokainen aamu pakottamaan itseni sängystä ylös, aina en edes keksi syytä miksi ylipäänsä tarvitsisi nousta. En käy koulussa enkä töissä, ainakaan vielä.Usein käy mielessä että mitä järkeä tässä elämässä on kun kukaan ei välitä?Ketään ei kiinnosta.Miksi mua itseäni pitäisi kiinnostaa oma elämä kun ei se ketään muutakaan kiinnosta?Tänä aamuna taas mietin että kuka mua oikeasti jäisi kaipaamaan jos mua ei enään olisikaan täällä?Vanhempiin välit katkennut, en jaksanut sitä jatkuvaa haukkumista enkä sitä että minulle sanottiin että ''Ei susta koskaan mitään tule, täys luuseri olet'' Niin olenkin.Nyt olen myöntänyt sen itsellenikin.Mitä järkeä on elää vain itsensä takia?Mitä järkeä käydä kouluja tai tehdä töitä vain itsensä vuoksi?Vaikka kävisin töissä ja saisin palkan niin onnea en voi kuitenkaan rahalla ostaa,enkä ystäviä. Ennen ajattelin että yksinäisyys on hyvästä. Nyt olen huomannut että se tappaa hitaasti mutta varmasti. Tänään päätin sulkea puhelimen koska siihen ei ole kukaan soittanut 3viikkoon.Itse olen 3viikon aikana soittanut kerran veljelleni, mutta hänelläkin kiireitä tuntuu riittävän.En näe enään mitään järkeä pitää puhelinta päällä. Haluisko kukaan jutella?
Jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa
TYTTÖ17w
10302
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=ZXHqzSfwClE
Tiedän miltä susta tuntuu, mäkin oon ollut joskus yksinäinen. Tiedän kuitenkin myös sen, että vaikka elämässä menisi kuinka huonosti, niin aina siihen tulee joku ratkaisu, koskaan ei saa luovuttaa! Mun tilanne vaikutti joskus ihan toivottomalta, koska mä olin vielä tosi ujo, enkä uskaltanut mennä juttelemaan kellekään. Kannattaa vaan mennä juttelemaan muille ja olla oma itsensä!
Siinä missä odotat että joku olisi ystävä sinulle voit sinä olla ihan yhtä tärkeä jollekulle toiselle. Se että vanhempasi tai kuka tahansa haukkuu sinua on kyse loppujen lopuksi vain heidän mielipiteistään. Joku toinen voi olla eri mieltä. Mieti kuitenkin onko heidän mielipiteissään joltakin kannalta jotakin tolkkua, vai ovatko he vain ilkeitä.
Töissä käyminen itsessään voi olla kivaa ajanvietettä, vaikka sitä tehdäänkin siksi että saisi rahaa maksaa joillekin toisille töissäkäyville siitä että he järjestävät sinulle mahdollisuuden saada ruokaa, asunnon tai valmistavat vaatteita.
Ei tähän väliin enempää, töitäkin pitää tehdä.
Töissä käyminen on monelle myös sosiaalisten kontaktein vuoksi tärkeää ja pitäähän elämässä olla ohjelmaa. Jos saa työn jonka hallitsee ja pitää, niin on ihan mukavaa tehdä töitä.
Sinulle on iskostettu väärä itsetunto. Älä jää vanhempien valheiden orjaksi.
Tee sitä mikä tuntuu olet vielä nuori mene rohkeasti eteen päin älä anna epäilysi sinua kiusata pieni askel. Mieti mitä haluaisit kokeile ja anna elämän viedä.
Välillä itsellänikin tuntuu samalta, mutta minulla sentään vanhemmat (vielä) välittävät, on ihan hyvät välit joten saan olla kiitollinen ainakin sen osalta. Tuntuisi varmaan 10 kertaa pahemmalta jos ei vanhemmilta saisi tukea.
Mustakin tuntui jossain vaiheessa että on ihan mukavaa olla yksin, mutta ei se pidemmän päälle oo.
Esim. nykyään oon huomannut etten jaa vanhempienikaan kanssa enää mitään, kun ei minulla koulussakaan ole kavereita joille jutella niin vanhemmille ennen sentään juttelin. Nykyään en kerro päivän tapahtumista enkä mistään ongelmistani. Olen alkanut sulkeutua vaan omaan huoneeseeni ja istun koneella, vaikka ennen olin paljon enemmän vanhempieni seurassa olohuoneessa jne.
Tuntuu ihan kamalalta kun on ihan yksin omien ajatustensa ja asioidensa kanssa, vaikka ympärillä onkin ihmisiä. Nytkin on eräs ongelma jonka kanssa olen itsenäisesti koittanut kamppailla, kunnes taas tajusin ettei minun tarvitse hoitaa asiaa yksin, sitten vasta kun menetän vanhempani joskus tulevaisuudessa (toivottavasti en vielä pitkään aikaan).
Tuohon opiskeluun ja töihin liittyen vähän samat tunnelmat kuin sulla aloittaja, olen kylläkin lukiossa mutta pelkään että jään tyhjän päälle kun lukio on ohi.
Tulipas avautuminen
Joo, kyllä.
Eilen oli uskomattoman hyvä päivä sitten viikkoon. Annoin vaan ''mennä'' enkä keskittynyt miettimään sitä , miten kauheaa ,tylsää ja yksinäistä tämä elämä on. Eilen kävin lääkärissä koska epäilin ahdistuneisuus häiriötä itselläni. Sitä se olikin. Lääkäri sanoi ettei kirjoita mitään lääkkeitä koska olen vielä niin nuori ja lääkäri totesi kertomusteni perusteella että: ''Sun ajattelutapa vaikuttaa sun mieleen negatiivisesti, jos sä ajattelet aina negatiivisesti, sulle tapahtuu vaan negatiivisia asioita'' en tiiä mitä mulle tapahtu tuon lääkäri reissun jälkeen, mut sen jälkeen musta on tuntunu ensimmäisä kertaa moneen viikkoon että MÄ ELÄN ja ihan ku oisin jotenkin valaistunut ja tajunnut että tosiaan, MINÄ olen oman onneni seppä. Kaikki tää on mun omissa käsissä. Tajusin vihdoin että kaikki huonot ajatukset minusta itsestäni on oman pääni kehittelemiä ja muiden syöttämiä VALHEITA!
Olen nuori ja kaunis ja mulla on vielä koko elämä edessä. Nyt vaan pitäs löytää ittesä. Ja ehkäpä niitä kavereitakin vois ruveta ettimään. Tää elämä on ihanaa kun ei ajattele sen paskuutta!
Oikeassa olet ja kuten tuossa ylläolevassa biisissäkin sanotaan, kyllä kavereita aina saa.
Kuulut Nuorisotakuun piiriin joten on uskomatonta, että olet sekä koulutuksen että työn ulkopuolella. Jos asut pienellä paikkakunnalla niin palvelut ovat tietysti rajatut, mutta ota yhteyttä TE-toimistosi nuorten asiantuntijaan, hänen tehtävänsä on alkaa etsiä sinulle työ-, työkokeilu- tai koulutuspaikkaa.
Voit myös tsekata löytyykö kotikunnastasi etsivän nuorisotyön yhteystietoja, heihin on helppo olla yhteydessä koska tulevat tarvittaessa vaikka kotiisi saakka juttelemaan kanssasi.