Olen ollut jo kaksi vuotta masentunut aika vakvasti. Koitan salata sitä koulussa ja kotona(olen 12, älkää haukkuko mua iän takii), mutta en enää jaksa. Juttelin kerran yhden aikuisen kanssa tosi avoimesti näistä, ja hän sanoi, että lääkkeitä olisi reseptillä mahdollista saada. Hän oli ainoa ystäväni, mutta nyt kun hän kuoli kesällä, en kestä enää. En isältäni voi kysyä, hän ei ole koskaan kotona. Äitini kuoli Pari vuotta sitten, Ja asun perjaatteessa Isoveljen(17) kanssa. Hän on tosin aika hiljainen ja harvoin kotona, joten en tiedä mitä tekisin, kenelle puhuisin. Eli, kysyn täällä, koska haluan pysyä anonyyminä. Mistä/miten voin saada reseptin? saanko sen jos olen yksin, annetaanko apteekissa näin nuorelle?
Miten saa reseptin masennuslääkkeisiin?
-- -..-- - - -, .-.-
350
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Auttaa sinua varmasti. Oliko tuo vasta menehtynyt tukesi sinulle kovinkin läheinen. Voi myös olla että et ole masentunut, vaan suret vain äitiäsi ja tätä toista henkilöä.
Kannattaa hommata koulun miekkarille (mielenterveydenhoitaja) aika, se oikeesti helpottaa. Se ei tarkota että oisit joku hullu, ja sen kautta voisit saada apua ongelmiin. Ei se sua heitä suoraan osastoviitoselle, vaan saattaa ehdottaa etsivän nuorisotyön porukkaan, missä on kaikkea kivaa harrasteltavaa. Itellä on kokemusta mutta äiti ei oo kuollu ymsyms, mutta isäni kans on aika paskat suhteet. Mutta jos ei etsivät kiinnosta, kai ne keksii jotain muuta että ajatukset menee muualle. Ite kulen musiikkiterapiassa, eli kuunnellaan ja tehään musiikkia ja puhutaan kaikkea syvällistä. Mulle ehottivat lääkkeitä, mutta en ottanu. Toivottavasti sait jotain ajatuksia tästä :) mutta toivon parasta sun puolesta täältä kainuun korvesta!
Reseptin lääkkeeseen voi saada vain ja ainoastaan lääkäriltä. Ne kyllä suorastaan tyrkyttää niitä kun masennuksesta kertoo.
Älä kuitenkaan kuvittele, että lääkkeet olisivat helppo pakokeino. Sivuoireet ovat joillekin tosi rajuja, lopetusoireet pahempia. Kaikille ei näitä tule, mutta älä väitä etten varoittanut. Toisekseen, masennuslääkkeet eivät paranna masennusta. Ne parhaimmillaan lievittävät oireita niin, että pääsee pahimman jakson yli. Ne ovat ensiapua.
Jos masennuksesta mielii päästä eroon, ongelmat täytyy kohdata. Keskusteluapua suosittelen kaikille lämpimästi, monet saavat lohtua myös toimintaterapioista, itse kävin jonkin aikaa ratsastusterapiassa. Auttoi tosissaan kun sai tehdä jotain käsillään ja lisäksi ratsastus vaati niin paljon keskittymistä, että pääsi sitä kautta pakenemaan kaikkea normielämän kuraa. Puhumattakaan niistä myönteisistä kokemuksista.
Itse olen sairastanut masennusta nyt seitsemisen vuotta ja tuntuu lopultakin siltä, että voisi olla vielä toivoa elää ihan normaalia elämään. Lääkkeitä en ole käyttänyt yli vuoteen, en koe niitä enää tarvitsevani. Pitkässä juoksussa lääkkeet pikemminkin vaikeuttavat paranemista, turtuus ei ole hyvä juttu kun menee hyvin, silloin kun menee huonosti se tietenkin on. Olen nyt valmistumassa lukiosta, keväällä aion hakea yliopistoon ja olen myös aikeissa päästä sinne. Kykenen työntekoon ja nauttimaan asioiden tekemisestä ja kokemisesta. En vietä enää iltapäiviäni sängyssä synkistellen.
Joten hoidon piiriin hakeutuminen kannattaa, silläkin uhalla, että vanhemmat (tai se veli) saavat tietää. Minunkin vanhempani saivat lopulta, olihan se vähän kiusallista, mutta he kunnioittavat yksityisyyttäni, eivätkä kysele turhia. Halin saan aina kun sitä tarvitsen.
Hoitoon päädyin alunperin peruskoulussa koulupsykologille, mutta kyseinen kaveri oli aika huono. Lukion psykologi oli paljon parempi ja kun oireet pahenivat, hän ohjasi minut kunnalliselle puolelle. Siellä kökin aikani nuorisopolilla ja mielialahäiriöpoliklinikalla (täysi-ikäistyttyäni) ja nyt käyn ihan oikeassa psykoterapiassa.
Toivottavasti joku sai lohtua tästä kirjoituksesta ;)