Metsämansikoita

METSÄMANSIKOITA
---------------

Olin tapani mukaan pyöräilemässä sellasta 30-40 km:n lenkkiä. Olin varautunut kuumaan ilmaan ja auringonpaahteeseen reilulla annoksella aurinkovoidetta - mutta myös uikkareilla ja pyyhkeellä. Tarkoitus oli käydä joko Isojärven yleisellä uimarannalla, tai sitten sukulaisten mökkirannassa.

Ajelin Karijärven kallioisen uimarannan ohi. Siellä oli taas melkoisesti väkeä. Hiljensin vauhtia sen verran, että ehdin vilkaista
minkäsorttista porukkaa järvessä polskutteli. Tavallista on, että tytöt esittelee uimahyppyjä aina kun on sopivaa yleisöä... mutta nyt ei ollu ketään sellasta, että ois kannattanu pysähtyä. Niinpä jatkoin matkaa Isojärven suuntaan.

Kylläpä osasi olla kuuma ilma vielä hetki aikaisemmin. Mutta kun aurinko meni pilveen, alkoi tuulla. Ja ilma viileni kertaheitolla. No sehän passas mulle. Isot ylämäet sun muut pyöräilijöiden kiusaksi luodut esteet ylitin silti rauhalliseen tahtiin. Soratie pölysi ihan sairaasti aina kun auto meni ohi. Ja niitä kyllä riitti! Niinpä olisi suorastaan pakko käydä järvessä huuhtomassa kaksi senttiä paksu pölykerros pois... Enhän koskaan liiottele...

Pian pääsin kääntymään pienemmälle tielle, jolla ei autojakaan paljon liikkunut. Tie oli kuoppaisempi, mutta se oli pieni paha pölyyn verrattuna. Ja kuopat sentään pystyi jotenkuten kiertämään. Noin parisataa metriä ennen sukulaisten mökkiä näin tienvarressa jotain mielenkiintoista... Tyttö. Punertavat hiukset. Muodot kohdallaan...
- Hei! Janika hihkaisi.
- Terve! Painoin mittarista start/stoppia ja pysähdyin.
- Ei ollakaan nähty vähään aikaan.
- Joo... viimeks... *heh* Provinssissa.
Voi eikö se toisiaan muista...
- Ai nii oliki. Mää vaan... niinku mä näin susta unta ja mä muistin että seki oli unta.
Hetkinen, ajattelin. Tää juttu haiskahtaa keskikaljalle... mutta mitäpä tuosta.
Janika ojensi kätensä mua kohti:
- Otakko mansikkaa?
- Noo... miksei... Kiitti.
Nyt selvisi miksi neiti oli kyykkinyt tien varressa. Keräsi tietysti metsämansikoita! Mansikat maistui vieläpä poikkeuksellisen mansikkaiselta - tilanteesta johtuen.
Janika vilkaisi pussia pyöräni jopparilla.
- Ooksää käyny uimassa?
- Ei. En vielä, mutta tarkotus olis...
Hetkeäkään miettimättä tyttö ehdotti:
- Tuu tuonne. Siellä on saunaki lämmin.
- No... jaaa... ketä siellä on? Tunnenko mä?
- Ei siellä oo enää ketää. Kaikki lähti vähä aikaa sitte. Mä vaan jäin syömään näitä mansikoita.
- Joo... voisinhan mä sitte tulla.
- Kiva! Mutta helevetti kun juomia ei oo enää yhtää.
- Aijaa. Harmi tosiaan. Nyt ois kyllä menny litra kokista.
Niin mä sitten talutin pyöräni mökin nurkalle, ja seurasin Janikaa terassille. Siellä oli pullo poikineen. Kaikki tyhjiä. Paitsi yksi avaamaton Pepsipullo tuolin alla. Janika iski silmänsä siihen.
- Hei tässä sitä nyt ois sulle.
- Niinku tilauksesta! En viitsiny huomauttaa, että Coca-Cola ois parempaa urheilujuomana. Kyllä tässä seurassa Pepsikin kelpasi.

Hetkisen kuluttua Janika ehdotti uimista. Niinpä kävin hakemassa tarvittavat varusteet pyöräni tarakalta.
- Mä tuun sun seuraks, vaikka oonki tänään jo pari kertaa käyny, Janika huuteli saunan portailta. Siellä se alkoi muitta mutkitta riisua paitaansa. - Tuu tänne vaihtaa vaatteet.
Ainavain parempaa, ajattelin. Eikä siinä muu auttanu ku mennä mukaan. Mutta vaikka mielikuvitus laukkasi, ja odotukset olivat mitä olivat, Janika käänsi selkänsä siinä vaiheessa kun se vaihto rintsikat bikineihin. Ihan kiva selkä sillä oli, mutta olisin tietysti paljon mieluummin halunnut nähdä etupuolen. Kun tuli housujen vuoro, tyttö katosi saunaan sanoen:
- Ai joo, mä meen tänne että sä saat rauhassa pistää uikkarit jalkaas.
Mä olin tietysti vain katsellut Janikan strippaamista, eikä mun riisuutumisesta tullut mitään. Tempaisin housut pois ja uikkarit päälle lähes ennätysajassa. Hetken päästä Janikakin tuli saunasta pienissä sinisissä bikineissään ujosti hymyillen. Lähdin kävelemään edeltä rantaan.

Vesi ei ollu mitenkään liian kylmää, joten pääsin varsin nopeasti "turvallisen" syvälle. Janika kierteli mua kuin hai laivaa. Ehkä se luuli että mä saattasin hukkua millä hetkellä hyvänsä. Meikäläisen uimataitohan todellakin on vähän niin ja näin. Varsinkin tälläsessä tilanteessa ois saattanu helposti tulla hörpänneeksi vettä keuhkojen täydeltä. Mutta pidinhän toki varani.

No, vesi oli pitemmän päälle sen verran kylmää, että pian oli pakko nousta pois vedestä. Istuin laiturille. Janika hivuttautui vierelle. Vesi valui noroina pitkin tytön sileää ihoa. Melkein teki mieli nuolaista...

- Ei täällä tarkene olla. Mä meen saunaan... tuukko sä?
Eikä taaskaan ollu muuta vaihtoehtoa. Aurinko oli edelleen pilvessä ja viima sai ihon kananlihalle.
Saunan eteisessä Janika yllättäen riisui bikininsä, ja katsoi mua "sillai kivasti".
- Housut pooois..., kuului käsky.
Lievästi vaivautuneena riisuin uikkarit ja ripustin naulaan. Vehkeeni nimittäin alkoi toipua kylmästä kylvystä... Varovasti vilkaisin Janikan rintoja... Kuitenkin päätin selviytyä kunnialla lauteille vilkuilematta sen enempää.
Tietysti Janika tuli aivan mun viereen.
- Ota ihan rennosti vaan, typy sanoi seinään nojaten.
Juu, ota tässä ny rennosti... Käytännössä se tarkotti sitä että sain katsella niin paljon kuin sielu sietää. Ja niin meikäpoika tekikin. Olin nimittäin unohtanu täysin tsekata oliko "pakkasefekti" tehnyt kepposet.

Sauna ei enää ollut kunnon löylyille optimaalisessa lämpötilassa, mutta eipä sinne löylyttelemään mentykään...

Siinä jonkun aikaa istuskeltuani sexyn likan sexyjä rintoja tsiigaillen, alkoi oma "efektini" olla huipussaan. Kun sitten tohdin katsoa Janikaa silmiin, olin "myyty mies". Hitaasti liikuimme yhä lähemmäs toisiamme. Huulet kohtasivat. Janikan suu maistui mansikalta.
Pian olimme tiiviisti yhteen kietoutuneina. Janikan rinnat painautuivat vartaloani vasten. Siinä samalla sain todeta tytön nännien olevan iskussa. Kun halaus hetkeksi hellitti, hyväilin Janikan rintoja hellästi.
- Ime niitä hyvä mies! sanoi Jasu tyypilliseen tapaansa: turhia hienostelematta.
Tein työtä käskettyä. Kunnes tuli seuraava komento:
- Näytäs vähän mitä sulta löytyy... Janika tarttui kaluuni, ja ei olisi paljoa tarvittu kun "ilotulitus" olis ollut valmis - ja saunan seinät sotkussa. Mutta viettelijättäreni osasi lopettaa juuri oikeaan aikaan. Sitten oli taas mun vuoro.

Otin Janikan takaapäin - erään editoidun kuvan inspiroimana ;)
Katsoin ensin pakaroita ja muistelin mielessäni sitä kuvaa, johon olin tämän neidon muotoja maalaillut. Sitten taas tajusin missä mennään, ja aloitin hommat. Hetken sitä kesti kunnes Janika halusi vaihtaa asentoa. Ja pitihän se arvata että typy halusi "ratsaille". Ei auttanu muu kun meikäläisen kellahtaa selälleen ja antautua Janikan mielihaluille. No eipä siinäkään juuri valittamista ollut. Katsekontaktihan on tärkeä osa onnistunutta ja nautinnollista yhdyntää. Mun katseeni vaan tahtoi laskea tytön pomppivien rintojen tasalle. Niistä saikin mukavasti lisää kiihoketta ja eipä aikaakaan kun pyssyni laukesi. Janika ei ilmeisesti ollut saavuttanut huippua, ja sekös harmitti mua.
- Se on tää eka kerta vähän tällanen, koetin selittää.
- Häh? Oliko tää sun eka kertas?!
- Juu... eka kerta sun kans.
- Nii... tietysti.
- Täytyy tässä nyt kysyä vielä että oisikko tehny tän aikasemmin, jos sulla ois ollu mahdollisuus?
Janika hymyili hetken ja kuiskasi sitten:
- Arvaa onko ollu monta kertaa lähellä...
Sitten rupesin muistelemaan.
- Ai niin sillon ysin keväällä sen juhlan jälkee! Ja sillonkinko ku mä luulin ihan vahingoksi sitä sun juttuas?
- Joo... Ja muistakko vielä kasilla... sen retken... Ois muuten jääty kiinni. Opehan tuli kattomaan.
- Oisikko sillonki?!
Mutta Janika vain hymyili.

Siinä silmänräpäyksessä mulle tuli sellanen hiki, ettei ois Erkkikään 60-asteisessa saunassa niin kovasti hionnu. Ei suinkaan noista äskeisistä paljastuksista, vaan kun tajusin, että ehkäisy unohtui täysin!
- Voi suuri ja mahtava Neuvostoliitto! Voi Venäjä! Mitenkä tässä nyt käy ku me ilman kortsua...?
- Elä hermostu. Tehään vaikka sama uudestaan eikä oo mitään hätää.
- Miten nii?
- Otin pillerit ihan tätä mökkireissua varten ja niiku huomasit, ei menny ihan hukkaan. Arvaa oliko täällä tympeää ku kaikki muut nai. Toiset järvessä ja toiset saunassa, ja mä vaan istun terassilla. Olihan se Jukka siinä mun kans, mutta se oli niin kännissä ettei sillä varmaan ois ees seisonu! Muutenki aika kusipää jätkä se on.
Sain vähän lisää itseluottamusta.
- No elä ny enää sillä päätäs vaivaa. Mennään tekemään temput nyt tuonne järveen nii et oo jääny mistään paitsi.
- Ton mä halusinki kuulla!

Niin me juostiin ilkosillaan viileään järveen. Pian ilman täytti taas kiima ja veden loiske. Kylmässä vedessä Janikan nännit kovettuivat kivikoviksi. Saman kohtalon koki vehkeeni... tosin pienellä viiveellä. Tällä kertaa katseeni pysyi suht kiinteästi tytön silmissä, koska rinnatkin vilahtelivat vain silloin tällöin veden pinnan yläpuolella. Ja jos ei ole vartalossa mitään valittamista, niin ei ole kasvoissakaan. Alaluokilta tuttu lievä pyöreys poskipäissä ja kaikesta huolimatta melko viaton (lolitamainen) katse ovat Janikan tavaramerkkejä. Rinnat ovat jo täysissä mitoissaan reilun kokoiset, mutta ei tippaakaan liian isot. Sopivan pyöreät ja kiinteät. Eipä ihme, että olin yhtäkkiä ihastunut tähän uskomattomaan pakkaukseen. Itse asiassahan en koskaan oo tykänny kovin isorintaisista tytöistä tai naisista... paitsi ehkä joskus heikkoina hetkinäni. Mutta nyt oli taas asiat mallillaan.

Tikka rummutti jossain puunrunkoa ja pääskyset lentelivät matalalla. Ketään ihmisiä ei näkynyt eikä kuulunut olevan lähistöllä. Rakastelutuokio järvessä kesti pidempään kuin saunassa, ja vakaa aikomukseni oli tuottaa Janikalle ainutlaatuinen nautinto. Huomasin tytön ilmeistä kun huippu alkoi lähestyä. Toki sen tunsi vehkeissäänkin, mutta romantiikka ennen kaikkea! Viimeiset työnnöt painoin pitkään ja hartaasti. Voimakkaasti mutta hellästi.
- aaaaaahhh.... aaAAAHH! Janikan nautinnon äänet kaikuivat hiljaisella järvellä. Sorsaemo lähti kiireesti viemään poikuettaan niemen toiselle puolelle. Korvissani alkoi sihistä samaan aikaan kun sain edellistäkin tyhjentävämmmän orgasmin. Sihinä voimistui - alkoi sataa vettä. Sade oli pehmeää ja sihinä kuului tuhansien pienten vesipisaroiden osuessa vedenpintaan. Aktin päätti märkä suudelma (sananmukaisesti!).

Nousimme vedestä ja siirryimme saunan portaille, katoksen alle pyyhkeisiin verhoutuneina. Tikka lenteli hätääntyneen näköisenä ympäriinsä. Pääskysiä ei enää näkynyt.

Puin päälleni, kuten myös Janika, ja istuin odottamaan sateen taukoamista. Siinä muistin myös vilkaista kännykkää.
1 viesti saapunut.
- Atte täällä kyselöö lähenkö huomenna Alavudelle. Jos vaikka näkyis "hylkeitä"... Jooo. Saa nähä.
- Pyöräileksää paljonki?
- Noo, sellaset 30 km päivässä. Joskus vähemmän, joskus enemmän. Hetken hiljaisuus. Näppäilin vastausviestiä.
- Hitsi. Pitäsköhän munki alkaa pyöräillä...
- Ihan miltä tuntuu..., sanoin ja pistin viestin menemään.

Joo, ilman
muuta lähen!
Jos vaikka
törmättäis
taas kaupungin
kovimpiin
tyyppeihin...

Juteltiin siinä vielä puolisen tuntia niitä näitä, ja sitten kun sade lakkasi ja aurinkokin kurkisteli pilvien välistä, ilmoitin jatkavani matkaa.
- Onko sulla mun numero?! Janika kysyi kun asettelin muovipussia jopparille.
- On mulla ainaki joku sun numero, mutta taitaa olla vanhentunu.
Niin me vaihettiin numeroita ja yllätys yllätys: kumpikaan ei ollu vaihtanu liittymää 9:n luokkaretken jälkeen!

Viimein pääsin lähtemään. Kiersin toisen kautta pois. Yleisellä uimarannalla ei ollut ketään. Ei tietenkään heti sateen jälkeen. Karijärven uimaranta ei ollut paluureitin varrella, eikä Hokkalassakaan tullu poikettua. Mitäpä mä sieltä. Pikkulikkoja bikineissään vai. Ei kiitos. Se elämä on nyt taakse jäänyttä...