Minulla on ollut vuosia oireita jotka voisivat sopia tiettyihin sairauksiin, joitakin tutkimuksia on tehty mutta mielessäni on että jotain on yhä vialla ja syytä ei ole löydetty. Olen jo aikuinen nainen. Lähes päivittäin mietin tauteja ja oireita. En ole kuitenkaan siinä mielessä luulotautinen että en uskoisi olevani terve jos olisi tutkittu kunnolla. Olen vain tuntenut oloni niin oudoksi ja väsyneeksi useita vuosia.
Nytkin olen useina iltoina tutkinut netistä sairauden kuvauksia ja alkanut pelätä että sairastan jotain vaikeasti hoidettavaa vakavaa sairautta. Väsyttää ja ahdistaa tällainen etten voi kokea itseäni terveeksi ja normaaliksi naiseksi. Tuntuu ettei kukaan ymmärrä tai koe samoja tunteita.
Nytkin olen useina iltoina tutkinut netistä sairauden kuvauksia ja alkanut pelätä että sairastan jotain vaikeasti hoidettavaa vakavaa sairautta. Väsyttää ja ahdistaa tällainen etten voi kokea itseäni terveeksi ja normaaliksi naiseksi. Tuntuu ettei kukaan ymmärrä tai koe samoja tunteita.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Älä loukkaannu ja varmaan koet, että et tullut kuulluksi, mutta jo tuollainen jatkuva huoli ja epäily uuvuttaa ja väsyttää. Oletko selvittänyt, mitä eniten pelkäisit jos todella sairastuisit: yksinäisyyttä, etä joudut johonkin laitokseen, itsemääräämisen menetystä, kuolemaa ? Jos väsymys olisi aiheutunut jostain vakavasta elimellisestä sairaudesta, niin se olisi kyllä jo puhjennut?
Muistatko miten tuo sairauden pelko alkoi? Liittyykö siihen jokin läheisen menetys, oleko itse aiheuttanut elämälläsi jotain, että voisit sairastua?
Ihan rehellisiesti ottaen, uskon että sinua vaivaa jokin psyykkinen ongelma: oko se turvattomuus? En takoita että olet mieleltäsi sairas.
Varmaan tuo huoli on todellinen painajainen sinulle.
On ihan normaalia olla kiinnostunut ja huolissaan omasta terveydestään. Turha huoli voi alkaa väsyttämään, jos koko ajan epäilee, että jokin olisi pielessä. Jos sinut on tutkittu eikä mitään fyysistä vikaa tai sairautta ole löytynyt, syy lienee psyykkinen. Siihen voisit ehkä kysyä keskusteluapua joltain taitavalta terapeutilta. Uskoisin, että tilanteeseesi saatte osaavan terapeutin kanssa apua yhdessä.
Sama tässä rahikaisellakin. Joku päivä sitten alkoi päivittäinen kova, vasemman aivopuoliskon päänsärky. Päivällä pälähti mieleen työkaverin yllättäen puhjenneet vastaavanlaiset oireet.
Rtg paljasti hänellä greipinkokoisen aivokasvaimen. Sitä ei voitu leikata. Urheilullinen kaveri poistui ajasta ankarien kipulääkkeiden turvin. Levossa ollessa voin lievittää päänsäryn kuten aamullakin, ilman lääkkeitä.
Puuhatessa se ei käy, koska tuo vaatii hyvää keskittymistilaa.
Tällaisista kirjoituksista ei pidä pelästyä kenenkään. Minäkin lähden arjentullen tilaamaan aikaa yksityiselle lääkärille. Joulun alla oli tajuttomuuskohtaus, onneksi tuolilla istuessa. Liikenteessä kokonaan "näytönhäviäminen" ei jättäisi reaktioaikaa onnettomuudelta välttämiseen.
Sinä vasenpuolirepsuu olet kyllä lääkärin tarpeessa, jos on tuollaisia oireita.