Miten sairautenne on vaikuttanut itsetuntoonne ja itseluottamukseenne?
Itselläni on vaikeahoitoinen ohimolohkoepilepsia ja olen huomannut että olen tullut kyynisemmäksi. Tyypillinen esimerkki liittyy viimeöiseen kohtaukseen ja vaikeaan aamuun. Sen jälkeen nukuin kunnolla ja kun kaikki on sujunut siitä lähtien hyvin, se on ollut outoa. Samanlaisia kokemuksia on silloin, kun olen kohtauksen jälkeen jatkanut töitä. On tunne, että kohta taas tulee kunnon kohtaus tai jotain muuta kamalaa, koska arkielämäkään ei voi sujua "liian" hyvin eli ilman edes pieniä unohduksia tai mokia.
Itseluottamus on kärsinyt eniten muistin huononemisesta. Olen myös kokenut, että epilepsiasta on vaikea kertoa ulkopuolisille vanhojen ennakkoluulojen takia. Kohtauspelko esimerkiksi julkisilla paikoilla tai töissä on vaikuttanut myös itseluottamukseen. Joskus sain kohtauksen työhaastattelussa, ja se jos mikä oli kamalaa.
Itselläni on vaikeahoitoinen ohimolohkoepilepsia ja olen huomannut että olen tullut kyynisemmäksi. Tyypillinen esimerkki liittyy viimeöiseen kohtaukseen ja vaikeaan aamuun. Sen jälkeen nukuin kunnolla ja kun kaikki on sujunut siitä lähtien hyvin, se on ollut outoa. Samanlaisia kokemuksia on silloin, kun olen kohtauksen jälkeen jatkanut töitä. On tunne, että kohta taas tulee kunnon kohtaus tai jotain muuta kamalaa, koska arkielämäkään ei voi sujua "liian" hyvin eli ilman edes pieniä unohduksia tai mokia.
Itseluottamus on kärsinyt eniten muistin huononemisesta. Olen myös kokenut, että epilepsiasta on vaikea kertoa ulkopuolisille vanhojen ennakkoluulojen takia. Kohtauspelko esimerkiksi julkisilla paikoilla tai töissä on vaikuttanut myös itseluottamukseen. Joskus sain kohtauksen työhaastattelussa, ja se jos mikä oli kamalaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itsekin saanut kohtauksen mm. kelan vastaanotolla. Heräsin ambulanssista ja kyllä hävetti, vaikka se ei oma vika ollutkaan. Duunissa sain joskus kohtauksen. Ensimmäisen kohtauksen vielä ymmärsi, mutta toisen kohtauksen jälkeen sanoi että "Et sinä voi kyllä olla täällä jos saat noita kohtauksia" Onhan se tietysti kiusallista työnantajallekin.
Työhaastatteluissa myös vaikea kertoa asiasta. Hain joskus jotain iltasiivoushommaa opiskelujen ohelle, niin eivät uskaltaneet palkata kun mainitsin epilepsiasta. Jatkossa mietin että kannattaako asiasta kertoa ollenkaan.
Jos saisi vain jotain kevyttä työtä mikä ei edellytä ylitöitä tai vuorotöitä. 9-17 olisi sellainen työ mikä itselle sopii, koska tarvitsen 8h yöunet.