Unessani oli eteisen lattialla iso ruskea kirjekuori. Siinä oli sinun nimesi päällä, mutta tiesin sen olevan osoitettu minulle.
Olet saanut maani kallistumaan, tämän planeetan akselin vinoon. Loputon aurinko paistaa sen sydänseuduille ja se polttaa, polttaa. Mutta maa kaipaa sadettakin. Läsnäoloa ja kosketusta. Jotain josta se voi elpyä ja kaukana toisella puolella, siellä missä ovat vain varjot, pelko kerryttää ikiroutaa.
Haluaisin kiirehtiä, mutta pelkään ottaa askeltakaan. Mennyt kantaa tätä viittaa, takertuu kaksin käsin sen reunaan ja kuiskii kaikki ne ilot, pettymykset, unelmat, riemut, rakkaudet, särkymiset. Ilman sinua olen epäilevä ja teräväreunainen. Kanssasi menetän muotoni ja vain olen. Se on mukava olotila.
Olet saanut maani kallistumaan, tämän planeetan akselin vinoon. Loputon aurinko paistaa sen sydänseuduille ja se polttaa, polttaa. Mutta maa kaipaa sadettakin. Läsnäoloa ja kosketusta. Jotain josta se voi elpyä ja kaukana toisella puolella, siellä missä ovat vain varjot, pelko kerryttää ikiroutaa.
Haluaisin kiirehtiä, mutta pelkään ottaa askeltakaan. Mennyt kantaa tätä viittaa, takertuu kaksin käsin sen reunaan ja kuiskii kaikki ne ilot, pettymykset, unelmat, riemut, rakkaudet, särkymiset. Ilman sinua olen epäilevä ja teräväreunainen. Kanssasi menetän muotoni ja vain olen. Se on mukava olotila.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Maalailevaa tekstiä, kaunista.
Jos joskus aiot kirjoittaa kirjan (vai oletkohan jo kirjoittanut) älä kuitenkaan kirjoita koko kirjaa samalla tyylillä. Luin vasta kirjan, jossa oli paljon tuon tyyppistä tekstiä, ja vaikka se olikin hienoa, niin aika työlästä kun joutui koko ajan keskittymään niin kovin.
Kiitos, mutta jos kirjoitan niin kirjoitan sillä tyylillä, joka minusta syntyy. En menisi sanomaan taidemaalarillekaan, että kaunis taulu, mutta piirtäisitkö ensi kerralla tikku-ukkoja?
No niin tietenkin. Muttta ajttelin vain, että saisit laajemman lukijakunnan :D
Lukeminenkin on kyky jota voi harjoittaa. ;-) Yhtälailla sitä ihminen kehittyy lukijana mitä haasteellisempia kirjoja lukee. Sama pätee elokuviinkin.
Totta tuokin.
Olen lukenut paljon, mutta kirjan haasteellisuudessa pidän enemmän sisällön haasteellisuudesta ja semmoiosen kirjoittamattoman löytämisestä, kuin verbaalisesta ilotulituksesta. Tuo mainitsemani kirja oli muuten sikäli hauska, että sen olivat kirjoittaneet mies ja nainen yhdessä. Miehen osuudet olivat mukavaa, rentoa luettavaa aiheen ajoittaisesta kamaluudesta huolimatta, mutta naisen osuudet eivät oikein menneet rentouttavasta arjesta irrottavasta viihteestä, kun sanakikkailu melkein kadotti sisällön ;).
Mutta kyllähän se konteksti vähän myös määrää muodon. Kun kirjoitan lyhyesti - kuten vaikka tänne - niin kirjoitan proosarunoja tai sen tyylisesti, mutta en kyllä jaksaisi venyttää sitä 300 sivulle.
Ja tottahan se on että aika moni ns. pinnalla oleva nykykirjailija täällä Suomessa etenkin keskittyy enemmän siihen muotoon kuin sisältöön.