juontaa juurensa psykiatrian puolella langettaa ihmisille diagnooseja? Aina sanotaan, että kun on vaikeaa elämässä pitäisi hakea apua.
No, apua kun lähtee hakemaan tilanne johtaa:
- lääkityksiin
- testeihin ja diagnooseihin, jotka tulevaisuudessa vaikeuttavat esim työpaikan saamista tai opsikelupaikan saamista.
Tilannehan on aivan järjetön, vai onko joku muu toista mieltä?
Lisäksi diagnoosien jälkeen monet eivät tunnista itseään papereille kirjoitetuista teksteistä. Kun tätä ihmettelee saakin kuulla olevansa sairaudentunnoton mikä onkin psykiatrian puolella todella pahaenteinen asia.
Nyt kun psykiatri minut eläkeelle olisi halunnut bipo II vuoksi, enkä halunut eläkkeelle vaan töihin takaisin, sain kuulla olevani maanisessa tilassa jota hän perusteli sillä että olen parhaillaan (tai tuolloin viime kesänä) ylioptimisti.
Hän painotti minulle, että olen sairaudentunnoton enkä pärjää töissä kahta kuukautta kauempaa.
No töissä olen ollut kohta 1,5 vuotta eikä ainuttakaan poissaoloa.
Lisäksi hän sanoi, että työurani päättyy viimeistään siinä vaiheessa, kun tulee tth työhöntulotarkastus ja tuolla selviää romahtamiseni ja dignoosini.. joten eläkkeelle jääminen olisi ollut ainoa vaihtoehto.
Minun bipolaarini johtavat seikat: lapsesta saakka vähäuninen, ahkera suorittaja, yli siisti, huolellinen ja tarkka siitä miltä näytän.
Minulla EI ole koskaan ollut pettämistä, ei ajatustenjuoksua, ei taloudellisia huolia.
Nyt haluaisin jo unohtaa kaikki mielenterveyteen liittyvät asiat, en jaksa tätä ikuista olet sairas koko ikäsi teemaa.
No, apua kun lähtee hakemaan tilanne johtaa:
- lääkityksiin
- testeihin ja diagnooseihin, jotka tulevaisuudessa vaikeuttavat esim työpaikan saamista tai opsikelupaikan saamista.
Tilannehan on aivan järjetön, vai onko joku muu toista mieltä?
Lisäksi diagnoosien jälkeen monet eivät tunnista itseään papereille kirjoitetuista teksteistä. Kun tätä ihmettelee saakin kuulla olevansa sairaudentunnoton mikä onkin psykiatrian puolella todella pahaenteinen asia.
Nyt kun psykiatri minut eläkeelle olisi halunnut bipo II vuoksi, enkä halunut eläkkeelle vaan töihin takaisin, sain kuulla olevani maanisessa tilassa jota hän perusteli sillä että olen parhaillaan (tai tuolloin viime kesänä) ylioptimisti.
Hän painotti minulle, että olen sairaudentunnoton enkä pärjää töissä kahta kuukautta kauempaa.
No töissä olen ollut kohta 1,5 vuotta eikä ainuttakaan poissaoloa.
Lisäksi hän sanoi, että työurani päättyy viimeistään siinä vaiheessa, kun tulee tth työhöntulotarkastus ja tuolla selviää romahtamiseni ja dignoosini.. joten eläkkeelle jääminen olisi ollut ainoa vaihtoehto.
Minun bipolaarini johtavat seikat: lapsesta saakka vähäuninen, ahkera suorittaja, yli siisti, huolellinen ja tarkka siitä miltä näytän.
Minulla EI ole koskaan ollut pettämistä, ei ajatustenjuoksua, ei taloudellisia huolia.
Nyt haluaisin jo unohtaa kaikki mielenterveyteen liittyvät asiat, en jaksa tätä ikuista olet sairas koko ikäsi teemaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ihminen on oman elämänsä asiantuntija
On hienoa jotta olet kunnossa ja kykenet olemaan töissä. Jotkut kumminkin hyötyvät diagnoosista, varsinkin, jos sattuu saamaan oikean diagnoosin. Itsellä on bipo ja sitä ei ole koskaan saatu niin hyvään jamaan, että voisin mennä töihin.
Vasta kun mulle löytyi oikea diagnoosi, sain oikeat lääkkeet, enkä enää yritä saada itseäni koko ajan hengiltä. Mahtavaa että voit hyvin, mulle se ei ole enää 15 vuoden sairastamisen jälkeen mahdollista, mutta piristi iltaa lukea sun menestystarinasi.