Olen nuori lukiolainen. Lukio taitaa nyt jäädä kesken vaikka olenkin jo kolmatta vuotta käymässä... En vain jaksa enää. Turhauttavaa. Tunnen oloni tosi yksinäiseksi ja usein. On mulla luokkakavereita, mutta ystävyys on vähän teennäistä. Minä olen vähän ulkopuolinen, kun muut tuntuvat naureskelevan aika teennäisesti jutuilleni. Ja olen tavallaan pilannut välitkin yhteen näistä luokkakavereistanu. Meillä on ollut juttua, mutta tein hänelle vähän kusiset kerran. Saan siis syyttää itseäni.
No, koulussa on siis kyllä kenen kanssa hengailla. Ja asun luokkakaverini kanssa hänen kämppiksenään. Tullaan pääosin toimeen ja meillä on ihan kivaakin. Mutta hän osaa olla totaalinen kusipää minua kohtaan. Halveksii, vähättelee. Haistattelee.. Nauraa mulle.
Hän taitaa nauttia siitä, kun olen allapäin, sillä silloin hän itse alkaa kovaa hehkuttamaan omaa fiilistään. Olen tavallaan riippuvainen tästä ihmisestä, kuljen hänen kyydillään kouluun ja asun hänen nurkissaan. En siis halua joutua huonoihin väleihin hänen kanssaan.. En vaan jaksaisi mielistellä. Ja turhauttaa, kun en tajua, miksi hän on juuri minulle sellainen. Mitä olen tehnyt? Muilla tälläisiä kokemuksia?
Olen lapsuuteni ja nuoruuteni ajan menettänyt kaikki parhaat kaverini ja sydänystäväni samaan tapaan; olen muuttanut pois ja he ovat unohtaneet minut, vaikka olen pitänyt yhteyttä. Tämä on ollut raastavaa ja masentanut minua. Tuntuu, että minä olen aina ollut se ihminen, joka jää "roikkumaan", ja olen se, joka hylätään. Että minusta ei ole koskaan erityisemmin pidetty. Lapsena kyllä ympärilläni oli paljon kavereita, myöhemmin ystävien saaminen on vaikeutunut.
Tykkään bailata ja käydä baareissa. Ehkä vähän liikaakin. Se menee liian usein siihen, että vedän hullut koomat enkä muista mitään. Ja samalla menee vähät rahat. Olen usein riippuvainen kämppikseni kyydeistä ja seurasta baarissa, jos hän ei ole kanssani, minun pitää kyselle vaikka kuinka monelta, että kuka lähtisi baariin.
Ja hei, en minä nyt mikään juoppo ole! Kaikki kaverini juovat samaan malliin. Se baarissa käyminen on lähinnä sosiaalista toimintaa, ihmisiin tutustumista ja ehkä seuranhakua. Joskus vaan ilta päättyy itkuun ja itsesääliin. Aamulla hedarissa kun herään, mietin välillä "miksi piti taas juoda rahat vain kömpiäkseen yksin sänkyyn, itkeä itsensä sammuksiin?" Minua paljon varoitellaan, ettei kannattaisi ryypätä, kun molemmat vanhemmat ovat alkoholisteja.
Se vituttaa eniten, että monet ihmiset tuntuvat kiinnostuvan minusta ulkonäköni ja habituksen perusteella, he tulevat juttelemaan baarissa ja netissä. Mutta jotenkin ne keskustelut aina kuihtuvat, ja ihmisten kiinnostus minua kohtaan lopahtaa. Mietin, olenko tosiaan niin tylsä ja ärsyttävä persoona, ettei kukaan halua olla kanssani?? Tuntuuko kenestäkään muusta tältä?
Ja viimeisimmät suhteet ja säädötkin ovat olleet lähinnä täyttä paskaa; olen joko pilannut jutun tai se on vaan loppunut kesken. Tai minun tunteilla on leikitty. En jaksaisi enää. Parisuhdetaitonikin punnittiin vuoden kestäneessä suhteessa, ja se oli helvettiä, pelkkää tappelua. En enää halua seurustella, mutten myöskään kestäisi olla yksin.
Eli olen aika masentunut, syrjäytyvä, yhteiskunnan pyörästä hyvää kyytiä putoava, laiska, yksinäiseksi itseni tunteva, pennitön ja onneton, alkoholiin menevä nuori, joka ei lisäksi osaa hoitaa asoitaan eikä saa mitään hommia valmiiksi. Kannan myös huolta säälittävistä, juopoista ja mielenterveysongelmaisista ja oikeasti yksinäisistä vanhemmistani, vaikka tiedänkin, etten voi heitä auttaa. Ei voi muuta sanoa, kun että voi vittu tätä elämää. Melkein tekisi mieli vaan lopettaa tää
No, koulussa on siis kyllä kenen kanssa hengailla. Ja asun luokkakaverini kanssa hänen kämppiksenään. Tullaan pääosin toimeen ja meillä on ihan kivaakin. Mutta hän osaa olla totaalinen kusipää minua kohtaan. Halveksii, vähättelee. Haistattelee.. Nauraa mulle.
Hän taitaa nauttia siitä, kun olen allapäin, sillä silloin hän itse alkaa kovaa hehkuttamaan omaa fiilistään. Olen tavallaan riippuvainen tästä ihmisestä, kuljen hänen kyydillään kouluun ja asun hänen nurkissaan. En siis halua joutua huonoihin väleihin hänen kanssaan.. En vaan jaksaisi mielistellä. Ja turhauttaa, kun en tajua, miksi hän on juuri minulle sellainen. Mitä olen tehnyt? Muilla tälläisiä kokemuksia?
Olen lapsuuteni ja nuoruuteni ajan menettänyt kaikki parhaat kaverini ja sydänystäväni samaan tapaan; olen muuttanut pois ja he ovat unohtaneet minut, vaikka olen pitänyt yhteyttä. Tämä on ollut raastavaa ja masentanut minua. Tuntuu, että minä olen aina ollut se ihminen, joka jää "roikkumaan", ja olen se, joka hylätään. Että minusta ei ole koskaan erityisemmin pidetty. Lapsena kyllä ympärilläni oli paljon kavereita, myöhemmin ystävien saaminen on vaikeutunut.
Tykkään bailata ja käydä baareissa. Ehkä vähän liikaakin. Se menee liian usein siihen, että vedän hullut koomat enkä muista mitään. Ja samalla menee vähät rahat. Olen usein riippuvainen kämppikseni kyydeistä ja seurasta baarissa, jos hän ei ole kanssani, minun pitää kyselle vaikka kuinka monelta, että kuka lähtisi baariin.
Ja hei, en minä nyt mikään juoppo ole! Kaikki kaverini juovat samaan malliin. Se baarissa käyminen on lähinnä sosiaalista toimintaa, ihmisiin tutustumista ja ehkä seuranhakua. Joskus vaan ilta päättyy itkuun ja itsesääliin. Aamulla hedarissa kun herään, mietin välillä "miksi piti taas juoda rahat vain kömpiäkseen yksin sänkyyn, itkeä itsensä sammuksiin?" Minua paljon varoitellaan, ettei kannattaisi ryypätä, kun molemmat vanhemmat ovat alkoholisteja.
Se vituttaa eniten, että monet ihmiset tuntuvat kiinnostuvan minusta ulkonäköni ja habituksen perusteella, he tulevat juttelemaan baarissa ja netissä. Mutta jotenkin ne keskustelut aina kuihtuvat, ja ihmisten kiinnostus minua kohtaan lopahtaa. Mietin, olenko tosiaan niin tylsä ja ärsyttävä persoona, ettei kukaan halua olla kanssani?? Tuntuuko kenestäkään muusta tältä?
Ja viimeisimmät suhteet ja säädötkin ovat olleet lähinnä täyttä paskaa; olen joko pilannut jutun tai se on vaan loppunut kesken. Tai minun tunteilla on leikitty. En jaksaisi enää. Parisuhdetaitonikin punnittiin vuoden kestäneessä suhteessa, ja se oli helvettiä, pelkkää tappelua. En enää halua seurustella, mutten myöskään kestäisi olla yksin.
Eli olen aika masentunut, syrjäytyvä, yhteiskunnan pyörästä hyvää kyytiä putoava, laiska, yksinäiseksi itseni tunteva, pennitön ja onneton, alkoholiin menevä nuori, joka ei lisäksi osaa hoitaa asoitaan eikä saa mitään hommia valmiiksi. Kannan myös huolta säälittävistä, juopoista ja mielenterveysongelmaisista ja oikeasti yksinäisistä vanhemmistani, vaikka tiedänkin, etten voi heitä auttaa. Ei voi muuta sanoa, kun että voi vittu tätä elämää. Melkein tekisi mieli vaan lopettaa tää
Vastaukset 6
Vanhimmat
Yritä käydä lukio loppuun, koska on jo kolmas vuosi menossa. Itse olin melko samanlaisessa tilanteessa, kun olin lukiossa. Ja kävin sen väkisten loppuun. Voin sanoa, että kyllä kannatti. Olen iloinen, etten jättänyt sitä kesken niiden ärsyttävien ihmisten vuoksi. Kamala kämppis sulla :(
Muutot ovat ikäviä.Jää aina kaipaamaan niitä ihmisiä siellä entisellä paikkakunnalla.Olen myös muuttanut paljon ja samalla menettänyt ystäviä. Aluksi ollaan pidetty yhteyttä ja tavattukin, mutta sitten kaikki on jäänyt. Ymmärrän kyllä, kuulostaa niin tutulta.
Stemppiä sulle! Älä luovuta.
Toivottavasti tästä viestistä on edes jotain "apua".Mun ei pitäisi yrittää neuvoa muita, kun en osaa :)
käy lukio loppuun, ota hatkat kämpästä ja muuta yksinään... kaikkia ei voi maailmassa mielyttää varsinkaan jos sinua kohtaa käyttäydytään tuolla tavalla niin tarvihteeko ees... kaikki tarvitsevat jonkun tukea ja juttu seuraa mutta sellaista jossa huomaat että sinun mielipiteelläsi on arvoa ja se myös kerrotaan ja että sinua oikeasti kuunnellaan, itse turhauduin tyhjän päiväsiin mielistelijöihin ja p:n jauhajiin jotka loppujen lopuksi puukkotti selkään kun oli tilaisuus ja sen takia jätin itse monet kaverit, itse en kyllä pelännyt yksinään olo koska olin jo turtunut siihen... asuin vuokralla yksinään opintotuella ja opintolainalla ja hyvin meni, käteen jäi kuussa kyllä niin minimaallinen määrä rahaa mutta entäs sitten, yleensä join sen mitä jäi käteen ja kertaakaan en sitä katunut olisin jäänyt niin monesta hyvästä illasta paitsi jos olisin ruvennut pihistelemään baari illoista vaikka yksinään kotoa heräsinkin niin siihen tottui ja itse olan kyllä hedarissa niin kärttyisä että ihan hyvä toisen kannalta että olen ollut yksinään. olen aina ollut maksukykyinen ja luottotiedot kunnossa koska pihistelin sitten joissakin muissa asioissa.... Ei pidä pelätä pientä riskin ottoa elämässä kuhan pitää järjen mukana, elämällä on paljon tarjottavaa kuhan vaan tarttuu siihen, elämä ei ole helppoa mutta ei siinä olisikaan mittään jännää ilman pieniä vastoin käymisiä, ole oman elämäsi herra ja älä takerru niihin jotka ei sinua ansaitse, mieti itse mitä elämältä haluat ja mikä tekee sinut onnelliseksi niin tee niin! Älä masennu ja mieti yksinään huonoja asioita vaan jaa ne jonkun kanssa ja jutttele, älä itse anna periksi jos mielenkiinto lopahtaa omalta kohaltasi vaan jatka eteen päin että kaikki ei tapahdu hetkessä vaan vie aikansa mutta se on sen vaivan arvosta koska tiedät tehneesi parhaasi ja et luovuttanut joten voit olla tyytyväinen itseesi. Mieti kaikkia hyviä asioita mitä on tapahtunut, ja mitä viellä voisi tapahtua ja mitä voisit viellä tehdä.. aseta itsellesi joku tavoite mitä olet aina halunnut ja mieti miten saat sen ja rupea tavoittelemaan sitä!
Voimia ja usko itseesi ja rakasta itseäsi!
Jeep.
Mutkin kaverit hylkäsi ihan omalla kateudellaan ja paskanpuhumisellaan, ei ollut tilaa muuttua, yhä koetetaan samalla asenteella suhtautua ym. Se on jännä miten kukaan ei todella välitä, ei vaikka mikä olisi.
Se on niin että kavaria et pysty muuttamaan mutta itsesi voit.Seuraavan kerran kun ovaat Alkon korkin niin katselehan vähän ympärillesi sitä ennen jos kaverit valittelee käytöksestäsi niin on aika korjata sitä on ikävää aina joutua holhoomaan kaveria bile iltana se alkaa tympimään ja silloin saat palautetta joka ei satu itseäsi miellyttämään.Käy koulu loppuun ja korjaa asennettasi kavereihin.
Sulla on hyvä sydän, koska kannat huolta juopoista.
Toivottavasti ite pääset eroon(ainaki osittain) alkoholista.
En oo mikään neuvomaan sua, mutta pijän peukkuja pystyssä sulle =)
Ihmiset syrjäyttää, se on aina tiedetty ja on fakta.
Hei Ohikulkija!
Myötätuntoa. Olet joutunut elämässäsi kokemaan paljon raskasta. Olen samaa mieltä: sinulla on hyvä sydän kun kannat huolta vanhemmistasi, vaikka olet varmasti lapsena ja nuorena jäänyt paljon vaille etkä ole saanut sellaista hoivaa, mitä olisit tarvinnut.
Mutta sinulla on ollut paljon voimavaroja: olet jaksanut käydä lukiota, vaikka samalla kannat huolta vanhemmistasi, joilla on paljon ongelmia. Nyt toivotan sulle tsemppiä, luen tekstistäsi, että olet kaunis ja huomaan, että osaat analysoida. Lisäksi osaat aktiivisesti hakea ihmissuhteita ja viihdyt toisten ihmisten parissa.
Älä luovuta, sinussa on kaikki mahdollisuudet onnelliseen elämään. Tarvitset tueksesi jonkun aikuisen. Onko sinulla sellaista aikuista, jolle sinun ei tarvitse esittää mitään? Sellaista, jonka kanssa voisit pohtia elämääsi, esimerkiksi asumistasi ja raha-asioitasi?
Olet saanut täältäkin paljon kannustusta, mikä on oikein hyvä. Minä toivotan siunausta elämääsi!
Päivi-pappi Hämeestä