Mikä riivaa suomalaisia ulkomailla ollessaan ?
Olen joskus tavannut niinsanottuja mannmiehiäni
esim aasiassa,ja kun tulee selväksi että minäkin
puhun suomea niin heti menee suu tukkoon ?
Mielelläni puhuisin muutaman sanan
äidinkieltäni,kun olen jo kolmekymmentä vuotta
asunut ulkomailla ja vain hyvin harvoin käyn
Suomessa. Kaikki muut eurooppalaiset kyllä
mielellään juttelevat ja ahnaasti käyttävät
antamiani tietoja hyväkseen.On käynyt niinkin
että olen heitä sitten myöhemminkin tavannut ja
kiitosta on tullut.
Olen joskus tavannut niinsanottuja mannmiehiäni
esim aasiassa,ja kun tulee selväksi että minäkin
puhun suomea niin heti menee suu tukkoon ?
Mielelläni puhuisin muutaman sanan
äidinkieltäni,kun olen jo kolmekymmentä vuotta
asunut ulkomailla ja vain hyvin harvoin käyn
Suomessa. Kaikki muut eurooppalaiset kyllä
mielellään juttelevat ja ahnaasti käyttävät
antamiani tietoja hyväkseen.On käynyt niinkin
että olen heitä sitten myöhemminkin tavannut ja
kiitosta on tullut.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Hyvin monella suomalaisella on hieman
erakkoluonne, ujostuttaa jutella vieraiden
ihmisten kanssa. Olet tainnut olla hiukan liian
kauan ulkomailla, kun olet tuon kansamme
ominaispiirteen jo kerinnyt unohtamaan. :)
Mahtasko vika olla Sinussa ittessäsi? En minäkään
tahdo kaikkien kälkättävien - itteänsä tykö
tyrkyttävien lipevien tyyppien kanssa olla
tekemisissä varsinkaan ulkomailla - missä voi
kohdata muitakin kuin Suomea puhuvia.
Aina pitäs miettiä mahtaaks vika olla ittessä
eikä heti syytellä navan ympärillä pyörivää
maailmaa....eli pysähdy hetkeksi.
kävin moikkaan suomalaisia sveitsissä asuvia
tuttuja ja nämä "varoitti"kaupassakin,että älä
katso tuonnepäin,siellä on suomalainen
myyjä...!!!!he kun eivät halunneet olla
tekemisissä suomalaisen "rahvaan"kanssa ollenkaan.
minä olin hämmästynyt,koska omiin tapoihini
kuuluu vaihtaa ystävällisesti jokunen sana
maanmiesten kanssa(ei tuppautua)He kuulemma
puhuvatkin keskenään saksaa,kun suomalaisia
kuulostaa lähellä olevan.se olikin viimeinen
vierailu siinä paikassa.Minusta suomessa olevat
suomalaiset vaikuttaa fiksummalle kuin "maansa
myyneet".mikä lie...itsetunnon puute...vai..??!!
kun täytyy niin pirun herraskaista esittää.....
musta on ihan paivanselva juttu etta vaihdan
suomeen heti, kun huomaan etta toinen osapuoli on
suomalainen.. olen monta kertaa aloittanut
englanniksi ja jatkanut suomeksi ja tuppisuuna en
kylla ole pysynyt... tietty on eri asia jos
tyrkyttaa itseaan, ujot suomalaiset saattavat
vaikka pelastya!
Miksi suomalainen kulkee reissuissa usein
suomelaisten kanssa eika hakeudu ulkomaalaisten
seuraan ja kielilla puhumaan?!?
terveisia muuten aurinkoisesta Roomasta!
Alkuperäiseen viestiin viitaten, niin kyllä
suomalaiset lähinnä ryhmässä kulkevat ja itsekin
mielelläni vaihdan kuulumisia suomenkielellä -
mutta en ryhdy välittömästi sen suurempaa
ystävyyttä rakentelemaan eli pelkästään se, että
joku on suomalainen ulkomailla ei riitä siteeksi
ystävyydelle. Haluan valita ystäväpiirini sekä
seurani muulla perusteella.
Jos riesaa syntyy, kun maanmiehet roikkuvat
perässä / odottelemassa opastusta vaikka minne
eli pyrin kohteliaasti välttämään tällaisia
ihmisiä. Sveitsin kokemuksiin viitaten - olipas
pöllöjä ... miksei voisi jutella ohimennen
suomeksi suomalaiselle ...???
Olemme ulkomailla kuin venäläiset täällä suomessa
ennen.
Muistan kerrankin ulkomailla Tahitilla tapasimme
suomalaisia ,mutta juttuseuraa heistä ei saanut.
Asenteesta päätellen Reino taitaa olla
länsirannikon ihmisiä, ettei ihan turusta?
Olen ollut Saksassa töissä mm. ravintolassa
tarjoilijana. Paikka oli pieni, eikä turisteja
paljoakaan näkynyt. Erään kerran sinne eksyi
suomalainen perhe. Toinen tarjoilija kävi
kysymässä pöydästä mitä he haluavat tilata, mutta
kielet menivät ristiin. Perhe ei puhunut saksaa,
eikä ranskaa, joita kollegani puhui, kolleegani
ei puhunut englantia, EIKÄ SUOMEA:). Hän kutsui
minut apuun puhumaan englantia. Kun menin
lähemmäksi, tajusin heidän olevan Suomesta, joten
ystävällisesti kysyin, mitä he haluaisivat.
Hämmästys oli suuri. Kuitenkin he vaikuttivat
hieman loukkaantuneelle ja mietin miksi.
Tulin siihen tulokseen, että heitä harmitti
enemmän oma epäonnistuminen tilauksen teossa, kun
se että he olisivat olleet iloisia
suomenkielisestä palvelusta. Suomalainen on
yleensä liian arka puhumaan vieraita kieliä,
vaikka taitoa kyllä olisi, ja jos jokin menee
vikaa, on se paha paikka. Itsellänikin on sama
juttu ruotsin kanssa...
Tämän jälkeen minut haettiin aina paikalle, jos
pöydästä kuului outoa mongerrusta... :)
Asuttuani 6 vuotta Thaimaassa, en voi kyllä
täysin allekirjoittaa kirjoitustasi. Yleensä
tilanne on se että ihmiset juttelevat mielellään
sellaisten ihmisten kanssa, jotka miellyttävät
heitä itseään, niin ulkoasun kuin kieliasunkin
puolesta. Siis kun ihmiset puhuvat suomea, niin
sekö on jo valmis kutsu "juttelemaan" ja "kysymään
neuvoja", ei ole. Omat kokemukseni suomalaisista
ulkomailla ovat kaksijakoiset, suurin osa
suomalaisista olisi kyllä halukkaita juttelemaan,
mutta en nyt tiedä haluanko itse olla suupalttina
suomalaisten tuulipukuturistien kanssa, ei sillä
väliä oikeastaan mistä maasta he ovat. En koskaan
pahemmin hyökännyt juttelemaan saksalaisten
olutsieppojenkaan kanssa... Mutta yleiskuva
suomalaisista on positiivisen juttelevainen. Se on
sitten ihan itsestä kiinni, miten haluat muiden
suhtautuvan itseesi
Hei,
samaa olen miettinyt miksi pitää olla töykeä jos
ei puhu kunnolla kieliä tai joku tarjoaa apuaan?
Kieliapua olen antanut(saksalaiset vanhukset)
ollessani Thaimaassa ja miksi en auttaisi?
Suurin syy lienee siinä että olemme eläneet liian
kauan suljetun talouden kehdossa ja ryssävihassa.
Olemme eurooppalaisista kaukana niin
sivistyksestä kuin muustakin.Kuitenkin olemme
EU:n jäseniä.
Jokaisella kansallahan on omat tapansa,mutta
matkailusta saa paljon nautittavamman kun osaa
käyttäytyä ja "rupatella" eli se small talk.
Ei siinä tarvitse olla ylimakea tai esittää
parempaa kuin on.
Neuvoksi kaikille jotka maailmalla matkaavat:"Ole
avoin ( ei tarkoita humalassa olemista ) ja
hymyile joskus,unohda asemasi sillä jos olet
vieraassa maassa saat normaalina turistina paljon
enemmän mukavia kokemuksia kun et pingota.
voisikohan se johtua siitä, että ulkomailla on
mielellään ikään kuin seikkailemassa, ei ole
tarvetta jutella muiden suomalaisten kanssa,
koska heitä tapaa täällä kotimaassakin. kun
kokee, ettei muita suomalaisia ole
lähimaillakaan, on ikään kuin enempi ulkomamilla.
en minä tosin puhettani siihen lopettaisi, jos
joku alkaisi puhua minulle suomea. mutta
tarkoitan sitä, että jos kuulen jossain suomen
kieltä, en juokse ääntä kohden, ei ole tarvetta.
Ei suomalaiset ole ainoita, jotka haluavat
kaihtaa maanmiehiään ulkomailla! Viime kesänä
tuttavallani oli italialaisia tuttaviaan
vierailulla Suomessa. Ja kyllä heidän kanssaan
liikuessa kävi selväksi, että muut saman
kansalaisuuden edustajat eivät olleet heille
mieluista nähtävää! Voi sitä kiemurtelua, kun
Porvoon-laivalla eräs seurue ilmeni
italialaiseksi ja kun Heurekan Verne-teatterissa
soi Laura Paussini!!! Olin hyvin yllättynyt,
pidetäänhän italialaisia hyvin sosialisina
ihmisinä.
Luulenpa, että molemmissa tapauksissa on kyse
jonkinlaisesta irtiotosta. Suomalaisten kanssa
saa olla ihan tarpeeksi tekemisissä Suomessa ja
italialaiset saavat kuunnella italialaisten
pälpätystä kotimaassaan, eivätkä siksi
innostuneet asiasta "eksoottisessa" Suomessa...?!
Itse asun ulkomailla ja alku oli melko takkuista,
kun en kieltä puhunut, eikä tuttuja ollut. Olisin
mielelläni vaihtanut muutaman sanan paikallisten
suomalaisten opiskelijoiden kanssa, he kun olivat
asuneet paikkakunnalla jo pitempään. Mutta heille
oli tervehtiminenkin ylivoimaista. Tähän olen
törmännyt aikaisemminkin. Esimerkiksi lautalla
Suomesta Saksaan. Toiset suomalaiset eivät ole
tuntevinaankaan muita suomalaisia. Nähtävästi
sitä kuvitellaan olevansa parempaa ja niin
eurooppalaista, ettei oman maan asukit enää
kelpaa edes juttukaveriksi. Itseäni tämä kyllä
lähinnä naurattaa.
Tiedän tunteen, kun muuttaa ulkomaille, eikä
tunne ketään. Siksipä olenkin itse asiasta aivan
toista mieltä. Jos tapaan ulkomailla toisen
suomalaisen, olen valmis juttelemaan ja jopa
auttamaan maanmiestäni, minusta se kuuluu
yleissivistykseen.
Niinpä. Miksi lähteä jonnekin kauas, jotta saisi
puheskella tuttua äidinkieltä?
Kun lähdetään turisteiksi ulkomaille, on
tarkoitus tutustua paikalliseen kulttuuriin,
uusiin kokemuksiin etc. (ainakin minä teen
matkoja tätä tarkoitusta varten).
Jos haluaa puhua vieraitten ihmisten kanssa
äidinkielellä eri ympäristössä, voihan mennä
vaikka paikalliseen kylpylään :-)
Olen asunut ulkomailla. Tiedän, että silloin kun
tapaa suomalaisia, on ihan kiva jutella
vaihteeksi äidinkielellä.
Kaikki kommentit luettuani olen aivan sekaisin.
Asia on nähkääs niin, että olen lähdössä päivä
Tukholmassa risteilylle, ja jos jostain
käsittämättömästä syystä törmään laivalla, tai
jopa itse Tukholmassa suomalaiseen - Mitä ihmettä
minä teen?!!! Puhunko vai juoksenko karkuun?
Nimimerkki: Epätietoinen
Kiva että menet naapurimaamme pääkaupunkiin
lomallle, tai työ matkalle kuinka vaan. Varmaa on
että siellä tapaat suomalaisiakin. Ole oma itsesi
ja harrasta kaikkien halukkaiden kanssa "small
talkia," minustakin se on sivistyneen ihmisen
käytöstä että puhuu vaikkapa ihan vähän
suomalaistenkin kanssa. Yhden päivän aikana
tuskin mitään pakottavaa tarvetta muuten
tulisikaan tuppautua kenenkään puheille. Hiukan
avarmpia näköaloja toivon kaikille ulkomaille
meneville.:)
Tottahan toki suurin osa ihmisistä lähtee
ulkomaille tutustumaan vieraisiin kulttuureihin
ja kokeilemaan onneaan vieraan kielen
puhumisessa. Mutta ei se silti tarkoita sitä,
että tarvitsisi "koppavaksi" heittäytyä...
En nyt tarkoita sitä, että pitäisi heti juosta
kaikkien suomalaisten perässä suomea puhumassa,
mutta mielestäni on silkkaa kohteliaisuutta
vastata, kun minulle puhutaan -oli se sitten
suomea tai vaikka saksaa.
Kohteliaisuutta on myös tarjota apuaan
kielitaidottomammalle, joka sitten joko ottaa
avun vastaan tai ei. Tyrkytyksestähän kukaan
tuskin pitää (eikös tämä "minä itse" -vaihe ala
jo aika pienenä, eli kaikki me haluamme yrittää
osata ensin itse ;)
Ensimmäiseen viestiin palatakseni: Itse
keskustelisin ainakin mielelläni sellaisen
henkilön kanssa, joka on asunut pitkään poissa
Suomesta! Olisi varmaankin mielenkiintoista
kuulla, miten Suomi on kyseisen henkilön mielestä
muuttunut vuosien varrella.
siinä pelkona lähinnä perskärpäsen saamisesta
lyhyellä lomareissulla. Joillakin kun on tapana
takertua pienimmästäkin ystävällisyyden
osoituksesta. Kun halutaan olla kohteliaita, on
näistä henkilöistä sitten varsin vaikea päästä
eroon.
Eivät kaikki juttelemaan tulevat tällaisia
ihmisiä tietenkään ole, mutta mistä sitä
etukäteen tietää.
Itse olen asunut ulkomailla myos parisen kymmenta
vuotta, ja minun kokemukseni on ihan
painvastainen. Aina kun suomalaisia tapaan ovat
he heti innoissaan minun kanssani juttelemassa.
Ehkapa syy voilla olla miten suomalaisia lahestyt
ja missa heidat tapaat. Itse tiedan kokemuksesta,
etta joskus ihan vasyy suomen puhumiseen ja
heidan nakemiseensa jos kyse on tyypillisesta
turistimaasta. Varsinkin jos luvattomassa
ymparistossa sen suomalaisen tapaa...
Siinahan se ero sitten onkin. Hyvin
ymmarrettavasti turistina ulkomailla haluaa
perehtya (ainakin toivon mukaan) kohdemaan
kulttuuriin ja ihmisiin, ja tuolloin vastaan
kaveleva suomalainen ei kiinnosta (painvastoin).
Hyva niin...
Mutta aivan eri asia (yleensa) onkin jos jo kauan
poissa kotimaastaan oleva suomalainen tapaa toisen
suomalaisen. Tassa tapauksessa, kuten mina itsekin
ulkomailla asuvana, muutaman suomen sanan
vaihtaminen ja pelkastaaan oman kansallisuutensa
tunnistaminen on mita suurin ilo.
Terveisia siis kaikille ulkomailla elaville
Suomalaisille! Hymyillaan kun tavataan!
Itse olin onnekas, olin Indonesiassa viime vuonna
ja sain tavata reilu 20 suomalaista siellä
vakituisesti asuvaa ja työskentelevää ihmistä.
Kyllä siinä puhuttiin kaikesta muustakin kuin
siitä asiasta, jota varten menin heitä tapaamaan.
Nautin suunnattomasti itse saadessani heitlä
paljon arvokasta tietoa ja kokemuskia maasta,
joka minulle oli silloin vielä melko uusi
tuttavuus ja he olivat (useimmat) selvästi
hyvillään, kun saivat keskustella suomeksi
mukavan neutraalista asiasta ja rauhassa
(haastattelut kestivät usein tunnista
puoleentoista).
On meitä onneksi moneen lähtön.
Me olemme juntteja
Olin vuoden päivät kanadassa ja kyllä se vaan
niin on, että kun siellä ollessaa jotenkin
sulautui porukkaan ja alkoi tuntua kotoisalta
niin ei sitä vaan tullut pysähdyttyä maanmiehen
kanssa juttelemaan...
EHKÄ syynä oli noiden suomalaisten valkoinen T-
paita jossa oli isoin kissan kokoisin kirjaimin
"SAUNA" ... "SUOMI-FINLAND" ... "Leijona-vaakuna"
ja sitten nuhjuiset shortsit ja lenkkarit
puoliksi jalassa... niin ja sitten heillä oli
vielä suu täynnä kadulta halvalla ostettua Pizzaa.
Teki mieli kääntyä pois ja juosta karkuun !!
Itse henkilökohtaisesti olen suunnattoman ylpeä
siitä että olen saanut syntyä Suomeen. Se että
joku käyttää tuulipukua tai suomi paitaa ei tee
siitä millään tavalla huonompaa ihmistä? Ainakaan
minun mielestä.
Sun varmaan pitäis vaihtaa kansalaisuutta jos
kerran niin suuresti häpeät muita suomalaisia?
Muista että tavallisen "raavaan" suomalaisen
kanssa keskustelu voi olla äärimmäisen
nolostuttavaa? No ihan miten vaan "PINNALLISUUS
KUNNIAAN" kun lähdet ulkomaille varaa mukaasi
vain pukuja ym. brassailu kuteita että muut
suomalaiset viitsii tulla juttelemaan sulle...
Halooo?
..on pizzassa? Mukavaa ja kätevää pikaruokaa.
no voi.....Hm....Tosiaan...Mita asialle voi tehdä?
Tätä Täytyy miettiä......
Itse asuin ulkomailla kymmenen vuotta. Silloin
oli suuri ilo tavata maanmiehiä ja vaihtaa
muutama sana äidinkielellä.
Mutta mikäli maksan suren summan lähteäkseni
reissuun, en todellakaan kaipaa kotomaan
seuralaisia, haluan tavata paikallisia, tutustua
kulttuuriin ja ehkä jopa vähän pärjätä
paikallisella kielellä. Mikä ei todellakaan
tarkoita että olisin töykeä suomalaisille, en van
kaipaa heidän seuraansa.
Pokemon rulez!!!
Omasta mielestäni suhtaudun tilanteessa kuin
tilanteessa luontevasti suomalaisiin juuriini.
Puhun sitä kieltä, mahdollisesti, jonka
keskustelukumppanini luontevimmaksi kokee ja mikä
keskustelun yleisen sujuvuuden kannalta on
sopivin.
Toki on hauskaa seikkailla ja kokeilla myös
kielitaidon rajoja kussakin maassa puhutuimman
kielen mukaan.
Ei ole ollut vielä tuollaista ongelmaa. Kovin
kohteliaasti on sujunut, jos olen suomalaisia
matkoillani tavannut. Toki kun joukossa on
suomenkieltä taitamattomia, helposti koetaan
epäkohteliaana 'salakieli' eli muille avautumaton
keskustelu. Vähän kuin seläntakana puhuisi,
tavallaan.
Muuten, enpä taida kuulua tuohon 'riivattujen'
joukkoon.
Kyllähän se muutama sana ois ihan mukava vaihtaa,
varsinkin jos sattuu olemaan joku kyseiseen
maahan aikoja sitten muuttanut suomalainen
kyseessä ja voi sitten tosiaan saada hyviä
vinkkejäkin. Mutta minua rasittaa suomalaiset
turistit, jotka esim. suomalaisen matkailuauton
nähdessään, käyttäytyvät kuin parhaimmat tutut,
siis juuri siksi kun ollaan "suomalaisia kaikki".
Tämän takia en hirveästi innostu suomalaisista
ulkomailla, ja olenkin saanut paljon kavereita
(joihin pitänyt jo yhteyttä muutaman vuoden ja
käynyt vierailulla jne) maista , joissa olen
matkustellut. On paljon mielenkiintoisempaa saada
paikallisia kavereita, ja heidän kauttaan täysin
erilainen käsitys yleensä siitä paikasta, missä
lomailee...onko joku samaa mieltä?