Hei, minulla on 3 kk yorkshirenterrieri pentu. Osaa peruskäskyt ja käyttäytyy muuten hyvin, mutta hihnassa kävely on vielä vaikeaa. Koira vetää hihnassa ja aina jos vastaan tulee koiria tai ihmisiä niin alkaa haukkua ja nousee takajaloilleen vasten ihmisiä. Antakaa jotain neuvoja tähän hyvään hihnakäytökseen! :) eli miten koira kävelisi kiltisti vierelläni eikä kiinnittäisi huomiota vastaantulijoihin niin paljon. Kiitos etukäteen! :)
koiranpennun ulkoilutus
koiranpennun omistaja!!
6157
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Puhut koirallesi mahdollisimman paljon. Jo nuorena on se hyvä aloittaa. Annat ohjeita käyttäen erilaisia sävyjä ääneesä ja tehostat niitä sitten tarvittaessa ikäänkuin kädestä pitäen.
Opeta koirallesi tien puolet, oikea ja vasen. Näin sinun on myöhemmin helppoa ilmoittaa koiralle kummalta puolelta haluat hänen ohittavan vastaantulijan. Samalla koira ymmärtää että nyt piti mennä ohi, eikä jäädä "seurustelemaan" ihmisten kanssa.
Oma koirani ymmärtää ja useimmiten jopa noudattaa hyvinkin pitkiä sanallisia ohjeitani. Harvoin kun vetää, niin pyydän "jätä yksi askel väliin, kiitos" ja yleensä se on siinä, jolloin ilmoitan "hyvä, juuri näin, kiitos".
Tärkeää on oma rauhallisuus kaikissa olosuhteissa ja tilanteissa. Ennakoi, ja vedä koira huomaamattomasti vierellesi jos epäilet että sanallinen ohjeistus ei riitä. Vastaantulevat koirat voit nimetä ja näin osoittaa että sinä tunnet ja hallitset tilanteet ja tulemalla pyynnöstä vierelle ohituksen ajaksi turvaat olemassa olon. Kerro että nämä koirat ovat kanssa lenkkeilyttämässä "isiään ja äitejään" ja meidän tulee antaa heidän hoitaa tehtävänsä häiritsemättä. Kun koira nousee ihmistä vasten pyydät vain yksinkertaisesti alas, sillä koiran tehtävä on pysyä neljällä tassulla.
Käytä pääasiassa aina samoja ilmaisuja samoissa tilanteissa, mitkä sitten parhaiten suuhusi sopiikin. Näin koira oppii asiat nopeammin ja yhdistää tietyt sanat tiettyyn tilanteeseen. Tärkeää on että jokaiselle asialle olisi omat käskynsä, jotka siis useimmiten on kuiskaamalla esitettyjä pyyntöjä. Ja sitä perkelettä käskyn tehostajanakaan ei tietysti hävetä tarvitse, sillä se on tehoste vailla vertaa kun sitä harvoin käyttää.
Puhumalla koirallesi ulkoillessa mahdollisimman paljon luot siihen samalla hyvän suhteen jonka edut tulet huomaamaan myöhemmin nopeana reagointina toiveisiisi. Joskus lähes ajatustenlukuna.
Ööööh kyllä jatkuvasta pälpätyksestä tulee koiralle ihan puuroa, mikä vaan hankaloittaa koiran sanojen oppimista. Koira kuuntelee vaan äänenpainoa, ihan sama mitä sille sanot ja vielä enemmän se tarkkailee liikehdintääsi ja haistelee tunnetilojasi.
Käskyt yksittäisinä selkeästi erottuvina sanoina. Kun käännytään vasemmalle sanotaan vain "vasen". Ja kehutaan kun koira sitten ekaa kertaa käskystä alkaa mennä vasemmalle. Siihen saakka samaa sanaa vaan toistetaan kävellessä. Koira oppii sen itsestään ajan mittaan. Vaikeampaa on koiran oppia pitkiä lauseita "hei turre seuraavaksi onkin tulossa tuommoinen risteys ja pitäisi äkkiä päättää mentäskö oikeelle vai vasemmalle, vai käännytääk ehkä ympäri, mitäs mieltä olet turre kumpaan suuntaan mennään tehäänkö lyhyt vai pitkä lenkki alkaakohan kohta sataa joo mä tiiän sä et oikeen tykkää sateesta et mennään vaan sittenkin lyhyt lenkki eli vasemmalle joo hienostiii siis tännepäin turre tulehan jo...."
Koirasi on 3kk. Hihnakäytöksen oppimiseen voi mennä kauankin. Kaiken aa ja oo on se kontaktin opetus. Kotona: ota viisi namia, mene koiran lähelle ja palkkaa kun koira katsoo silmiisi. Aluksi vilkaisu riittää. Teet monta kertaa toistoja viiden seteissä. Sitten alat pitkittää aikaa, että koira katsoo silmiisi pitempään ja pitempään. Tavoite on, että koira katsoo silmiisi silloinkin kun syö namiaan. Katkeamaton katsekontakti. Sitten siihen voi alkaa liittää sanaa, jolla saat kutsuttua koiran ottamaan katsekontaktin. Sitten siirryt ulos eri ympäristöihin harjoittelemaan samalla tavalla, ensin kotipihalle. Sitten metsään, kaupan pihalle. Sitten joku ihminen kävelee ohi, sitten koira jne pikkuhiljaa nostaa häiriön määrää. Lopulta sulla on koira, joka ottaa suhun kontaktia tilanteessa kuin tilanteessa, mutta tämä ei käy käden käänteessä. Ota tavoitteeksi että vuoden iässä koira pystyy ohittamaan jo koiratkin tällä tavalla, jos ovat riittävän kaukana.
Mitä ihmisiä vasten hyppäämiseen tulee niin älä päästä koiraa hyppäämään ihmistä vasten....pidä vastusta hihnassa ja heti kun kaikki tassut ovat maassa, päästä etenemään ihmistä kohti. Käytä hyväksi tuttuja, jotka voivat palkata koiran namilla, kun kaikki neljä tassua ovat maassa. Voit opettaa tähänkin oman sanan esim tervehdi, joka tarkoittaa lopulta "mene tuon ihmisen viereen" ja ulkopuolisesta se näyttää juurikin siltä, että koira tervehtii ihmistä vaikka se tekeekin vain tempun ja toisinaan se voi ollakin avoimen kiinnostunut vastaantulijasta.
Avainsana aiheeseen on siis kontakti ja selkeät, lyhyet ja irralliset vihjesanat.
Ihan hyvä että täsmensit tuota edellistä viestiäni. On se kai toki helppoa, ainakin jos sattuu olemaan täti-ihminen, sortua lässyttämään asiattomuuksia. Mutta kuitenkin tarkoitin sitä että puhutaan paljon, mutta asiaa. Eikä hypitä samassa lauseessa asiasta kolmanteentoista ja sitten takaisin siihen kolmanteen.
Tuo esimerkkisi "hei turre..." oli ihan tyyppiesimerkki tilanteesta jota en edes ajatellut ja koska minä en ajattele niin, niin ajattelen tietysti niin, että kukaan muukaan ei ajattelen noin. Kuitenkin tarkemmin miettiessä tiedän kyllä muutaman(kin) rouvashenkilön joiden suuhun voin hyvin kuvitella tuon.
Kuitenkin esimerkin valossa oikea muoto käskyttämiselle on: "Seuraavasta risteyksestä vasemmalle, sen jälkeen ota oikea puoli, ole hyvä". Jos lähellä on toinen tai vielä kolmaskin risteys, niin itse voin antaa koiralle ohjeet jopa kolmanteen saakka. Siis näin: "Menemme suoraan, pidetään oikea puoli, samoin seuraava suoraan, vaihda vasemmalle, viimeinen vasemmalle ja sitten oikealle puolelle". Koira menee kuin kone kunhan kaikki risteykset ovat sille näköetäisyyden päässä toisistaan.
Omaa ääneen ajattelua siis ei kuitenkaan pidä sekoittaa koiralle puhumiseen. Jos sataa, niin et tee koiran mielipiteellä yhtään mitään, vaan kerrot että:"Teemme lyhyen lenkin, mennään tästä kotiin", koira oppii senkin että sateella mennään ehkä vain lyhyt, eikä rieku että miksi emme mene minne minä haluaisin.
Aloittajan yorkki ei ilmeisesti kuulu kyllä näihin, mutta kaikilla koirilla ei vain tuo katsekontakti onnistu. Yleensä kovin riistaverisillä. Mutta tällöin korvat ovat auki puheelle. Mun koira ei vieläkään katso kuin joskus harvoin olan yli vilasten, ei silloinkaan silmiin, mutta taivahan tosi miten se kuuntelee käskyt tarkkaan. Ja jopa tottelee, vaikka viiveellä. Sen vaan näkee korvien asennosta uusissa tilanteissa miten odotellaan menettelytapaohjeita. Ja kun ne on saanut ajoissa, niin ei mieti omavaltaisuuksia.
Tuosta sun namivinkistä tuli mieleen se millä opetin koiralle sanan suoraan merkityksen. Alussa oli kaksi namia, oikea ja vasen. Luvalla sai ottaa sen mille lupa annettu. Väärä yritys estettiin. Sitten lisäsin suoraan-namin keskelle ja sama juttu. Ja kun tuon opetus oli aloitettu, sitä vahvistettiin sitten kaikissa mahdollisissa tilanteissa lenkeillä.
Noniin, näin sitä toisen viestistä sain aiheen täsmentää epäselvyyksiä jotka mahdollisesti siitä tulivat minkä ensin esitin. Kiitos sinulle joobax.
"Ööööh kyllä jatkuvasta pälpätyksestä tulee koiralle ihan puuroa, mikä vaan hankaloittaa koiran sanojen oppimista. Koira kuuntelee vaan äänenpainoa, ihan sama mitä sille sanot ja vielä enemmän se tarkkailee liikehdintääsi ja haistelee tunnetilojasi"
Ei muuten ole noin, itse olen höpöttänyt koiralleni pennusta asti, ja hyvin on oppinut oikeat siis; tänne, tuonne, ei, hae, laitaan (tiellä, kun on muita) jne. Tulee myös pillille hienosti. ELi siis koira on oppinut sieltä höpötyksen seasta oikeat sanat oppimaan. Ja muuten se höpöttäminen eli jutteleminen, auttaa myös ohituksissa.
Mulla on 1,5v jättikokoinen koira, joka kävelee nätisti. Opetin järjestelmällisesti ensi askeleista kulkemaan nätisti. Eli jos hihna kiristyi niin etten pystynyt pitämään sitä pikkurillillä, silloin pysähdyin enkä liikkunut ennen kuin koira oma-aloitteisesti istuutui. Joskus siihen meni kauankin aikaa. Sitten aloin sanomaan rauhallisessa äänellä "oota" kun näin että vauhti alkoi olla liian kovaa ja heti kun reagoi hiljentämällä tai pysätymällä "hyvä" ja nakkia suuhun. Oppi tosi nopeasti kuuntelemaan ja hiljentämään.
Sitten tein ensimmäiset kuukaudet sitä, että aina kun joku tuli vastaan, lapsia, pyöräilijöitä, autoja, koiria, nakkia tuli suuhun juuri kun olivat ohittamassa. Alkoi pian hakemaan kontaktia heti kun näki jonkun tulevan vastaan sillä kohta olisi nakkia tarjolla. Vinkupallokin on ihan hyvä, kun näkee jonkun koiran tulevan vastaan voi vähän vinkauttaa palloa ja välittömästi kun koira on ohittanut, nakata se koiralle. Alkaa silloin kyttäämään jo heti, milloin pallo lentääkään kun havaitsee että koira on tulossa.
Nyt ei ole enää nakkeja käytössä, joskus käytän palloa mukana ja satunnaisesti palkkaan sillä. Kävelee tosi hienosti toisten ohi ja aina jos jotain yllättävää sattuu, hakeutuu viereen kontaktiin. Muista että koiralla ketää 1000-1500 kertaa ennen kuin joku asia jää muistiin niin että se on automaattista toimintaa. Eli sun pitäisi saada tuon verran onnistuneita ja palkattuja tilanteita, jotta koira osaa ne myöhemmin. Siksi pidä nameja mukana.
Koirakouluissa oppii käyttäytymään toisten seurassa ja siellä saat paljon häiriöharjoituksia.
Kyllä aika oikeassa on se joka koiralleen puhuu,puhuuhan koirakin meille kun osaa lukea .Minulla on ollut 1-3 koiraa viimeset 40 vuotta ja aina olen huomannut puheen olevan tärkeä kommunikointiväline.Ei ole tärkeää minkä osan koira ymmärtää koska sehän kiinnostaa vain meitä ei koiraa. lopputulos sensijaan on.