Meneekö näin? Mitä parempi käsis, sitä nopeammin kustantamosta ollaan yhteydessä jos ollaan? Useamman kuukauden kestäneet vastausajat kertovat, että käsikirjoitus on ookoo julkaistavaksi, mutta kustannustoimittajat eivät pissi alleen innostuksesta kuitenkaan.
Mitä nopeampi kyllä vastaus,sitä parempi käsis?
kar4
9201
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä minä olen myös järkeillyt asian näin. Nopea vastaus on joku ehdoton "ei" tai ehdoton "kyllä". Jos kustantaja pitää käsikirjorjoitusta timanttina, miksi se jättäisi vastauksen roikkumaan ja odottamaan, kun joku muu ehtii sen napata todennäköisesti sillä välin. Vertaa jotain highschool tanssiaisia, koulun suosituin poika pyytää tyttöä tanssiaisiin kanssaan, kuka tollo sanoo että katelllaan, kun jonossa on sata muuta ottajaa? Jää takuulla nuolemaan typy näppejään jos liian kauan jahkailee;) Nopeat syövät hitaat...
Toki voi olla että helmi käsis on jäänyt vaikka lukematta tai joku "surkea" tekele ja vastaus venyy ihan vain siksi, etti sitä ole ehditty lukea. Jos useammalle kustantajalle mennyt huikean hyvä kässäri luulisi jonkun vastaavan kohtalaisen nopeasti? Keskinkertaisen hyvät saattavat varmaan jäädä odottelemaan jonnekin ehkä josko laariin ja päätyä kansiin tai jäädä julkaisematta kun parempia pukkaa kustantamoon.
Totta. Etenkin tuo, että kun on lähettänyt usealle kustantajalle niin jos käsis on se "timantti", niin varmasti edes joku niistä ottaisi yhteyttä nopeasti. Mutta jos kaikilla kestää ja kestää, niin vaikka sitten jossain vaiheessa kuukausien kuluttua joku ottaisikin yhteyttä positiivisessa mielessä, niin ei varmaan voi kirjoittajana hyppiä riemusta ihan yhtä korkealle, kuin jos yhteydenotto olisi tullut nopeasti. Tulisi olo, että näköjään ylitin riman juuri ja juuri. Vähän niinkuin pääsykokeissa olisi varasijoilta päässyt sisään...
Tietty esim. meneillään olevat ja pian tulevat kirjamessut vie kustantamojen aikaa tavallista enemmän ym. selityksiä voi aina keksiä, mutta mutta....
No mutta jos saatekirje on ollut surkea tai täysin epäkiinnostava? Enpä usko että jokaisesta kässäristä luetaan heti ekoja sivuja vaan jonon ohi kiilaavat mielenkiintoisella saatteella lähetetyt tuotokset, vai? Siten helmien löytyminen muiden joukosta voi kestää. Itse olen odotellut reilun kuukauden eikä ole tullut vielä yhtään vastausta. Jälkeenpäin tajusin että saatekirjeeni oli umpitylsä. Kirjoitin kyseessä olevan lastenkirja ystävyydestä ja siinä suunnilleen se. En ollut ymmärtänyt systeemiä vielä silloin. Toki tiedän että aika huonosti sitä ymmärrän nytkin, mutta saatteeni perusteella kukaan tuskin käsiksestäni on kiinnostunut. Toki ymmärrän senkin että käsikirjoitukseni voi myös olla kustantamosta ihan sontaa, mutta en usko kenenkään sitä toteavan kuin vasta sitten kun jännittävällä saatteella varustetut kirjoitukset on kahlattu läpi.
Toki mikään tästä ei pidä paikkaansa jos kaikki kässärit luetaan parin viikon sisällä niiden saapumisesta mutta sitä en usko. Kyllä ne paskojen käsikirjoitusten hylkäyskirjeetkin tulisivat superpikana koska miksi niitä viivyttäisi turhaan kuukausia?
Jatkan vielä, että lähetin haukotuttavan saatteeni aivan identtisenä jokaiselle kustantamolle...
Olen monestakin lähteestä ymmärtänyt, ettei sillä saatteella niin suurta väliä ole. Käsikirjoitus ja tekti puhuvat puolestaan. Muutenkin olen ymmärtänyt, että liian pitkää saatetta ei kannata vaivautua laatimaan. Jossain artikkelissa mainittiin, että saatteet ovat järjestään parempai kuin itse käsikirjoitukset. Näinhän sen ei pitäisi olla.
Toki kannattaa varmistaa, ettei saatteessa ainakaan vilise kirjoitusvirheitä, mutta tuskin kustantamot ensin perkaavat joukosta ne mielenkiintoiset saatteet ja lukevat niistä ensin ne kaksi ekaa sivua...
Ei sillä saatekirjeellä niin suurta merkitystä varmastikaan ole, paitsi jos se on liian pitkä ja täynnä kirjoitusvirheitä. Eli olen jälleen samaa mieltä kuin Masse edellä.
Käsiksien lukemisesta.
Ja minähän olen kaunokirjojen lukija, en raakojen käsiksien lukija missään kirjakustantamossa, mutta laitan tähän nyt tämän, kun tuli mieleeni tätä ketjua lukiessani näin aamutuimaan. Teitähän aivan älytömästi kiinnostaa tietysti.... hmmmm... tottakai. Juu.
Viimeksi kun olin kirjastossa viemässä kirjoja, joita olin lainannut, niin ensimmäiseksi selasin siitä tyrkkypöydältä noin viittä kirjaa, alku – keskikohta – loppu, ja laitoin siisiististi takaisin. En siis lainannut niistä kirjoista ainuttakaan, vaikka olivat ihan tätä viimeistä ilmestynyttä satsia. Suomalaista sekä ulkolaista.
Näin minä valitsen lukemiseni. Kun ei teksti kiinnosta sisällöltään niin ei se vaan kiinnosta.
Tietysti nämä kustantamoiden tekstilukijat etsivät jotakin määrättyä. Luulisin, että heillä on hyvinkin tarkkarajaiset vaatimukset asetettu mitä milloinkin pitää etsiskellä. Vaan luulo ei ole tiedon väärtti, sanoi Mammani aikoinaan.
Ja jos jotakin vertailuastetta sitten minun lukemisilleni kaunokirjoista jäitte nyt tähän tekstini lopuksi ounailemaan, niin kerron, että
viimeksi kaunokirjoista lukemani Zadie Smith Risteymiä täytti täydelleen odotukseni lukuelämyksestä. En pettynyt tähänkään hänen kirjoittamaansa kirjaan (olen lukenut kaikki paitsi yhtä, kun tarkistin tuotantonsa),
Hänen tekstinsä on avartavaa, mielenkiintoista ja yllätyksellistä. Riittävästi käänteitä ja syväluotaavia tuokioita. Henkilöt passelin herkullisia. Eli vielä tarkemmin sanottuna, teksti sisältää yleissivistyksellistä taidolla kasattua fiktiivistä faktatarinointia, joka vie lukijan, siis minut, ihan paikanpäälle äimistelemään elämänmenoa ja joissakin kohdissa voi halutessaan uppota syvälle kirjoittajan oivallisesti vinkkaamiin korkeakirjallisiin polkuihin.
Avot! Sellaisista kaunokirjoista mie tykkään, mutta niitä ei ole sitten kuitenkaan kovin montaa vuodessa. Olisiko Teillä vinkata joitakin nyt tämän vuoden ilmestyneistä kirjoista, jotka olisi hyvä lukea?
En ole vielä ehtinyt lukea Risteymiä, pidin edellisestä, joten taidan hankkia uudenkin Smithin. Kirjavinkkejä täällä saisi olla enemmänkin. Nyt ei tule mieleen mitään tämän syksyn hittiä, joka olisi heti vanginnut huomioni.
Olen myös ajatellut Sacaran tavoin, että kustannustoimittajat selaavat samalla periaatteella kuin kuka tahansa selaa kirjoja, eivät siinä saatekirjeet auta, jos teksti ei kiinnosta. Jokaisella kustantajalla on omanlaisensa profiili, Like ei kustanna samanlaisia kirjoja kuin Otava jne.
Ei ole vinkata mitään. Minulle on käynyt samoin siinä tyrkkypöydän ääressä: ei ole houkutellut lukemaan. Ja siinä ne uutuudet odottavat pitkäänkin, että joku ne lainaisi. Kai vika on sitten minussa: olen jäänyt ajastani jälkeen. Siispä luenkin pääasiallisesti dekkareita, ja sitten niitä lempikirjojani uudelleen ja uudelleen. Marko Kilpi kirjoittaa erinomaisia dekkareita. Taidan arvostaa suomalaisista nykykirjailijoista eniten juuri häntä.