Isäni lannistaa ja haukkuu minua

Mä oon itse käynyt vähän samanlaisen tilanteen läpi. Isä aina vähätteli ja haukkui mua, jopa tosi aroista aiheista mulle, kuten mun kropasta, esim. että mulla on iso perse, oon läski, vammanen yms. Äiti ei mua haukkunu, mutta eipä pahemmin isällekkään sanonu siitä mun alistamisesta. Vanhemmat myös löi mua jos olin tehny jotain pahaa.. olin iha rikki ja äiti ei päästäny mua kuraattorille, pelkäs varmaan että olis sossut ovella.

Mä kehottasin sua menemään terkkarille, oon myöhemmin kuullut että oppilas pystyy käymään esim. kuraattorilla siten, että vanhempien ei tarvitse siitä edes tietää. Itselläni oli vaikeina aikoina onneksi yksi läheinen kaveri, jolle pystyin puhua, muuten elämäni olisi ollut täyttä helvettiä.

Mutta täytyy sanoa vielä pieni lohdutuksen sana, että et ole yksin. Voimia ja kaikkea hyvää sulle! Toivottavasti saat jollekkin asiasta puhuttua ja itkettyä, voin kokemuksesta sanoa että se auttaa!

HETI MENET ULKOPUOLISEN AIKUISEN PUHEILLE!!!!!!!!!! Älä välitä siitä että vanhempasi kieltävät vaan sinun pitää ajatella itseäsi ja puolustaa itseäsi! nyt heti! vanhemmat eivät voi enään tehdä sinulle mitään ku on haettu apua siihen ja jos he tekevät jotain pahempaa yrittääkseen pitää suusi kiinni esim löisi sinua niin sinut saatettaisiin ottaa huostaan. Kukaan ei ansaits tuommoista kohtelua ! PUHU PUHU PUHU luotettaville aikuisille, asiat järjestyy kyllä ! toteuta unelmas ja alota se harrastus ! :) TSEMPPIÄ SINNE :) olen itse 15v tyttö ja isäni sanoo että olen laiska paska ja turha kun en muka osaa mitään, se murskaa unelmani myös. En aijo olla hänen kanssaan tekemisissä jos hän ei pyydä anteeksi ja ryhdistäydy.

No vit*tuako se meiän ongelma on? Harmihan seon. HAnki ittelles se vtun bulimia anoreksia, ja syytä siitä vanhempiasi. Kysy isovanhemmiltasi/wsukulaiselta/kaverilta johon lyúotat ettei kertoisi mihin olet mennyt. Pakkaa kamasi valmiiksi, piilota ulos pusikkoon, kanna mukanasi, odota että molemmat ovat paikalla ja huuda heille nää sanat päin naamaa: Vitun laiskat paskat! Ette te osaa oikeesti muuta kuin kaataa paskaa oman lapsen niskaan! Vittu ettekste yhtää häpee. Jos ootte huomannu oon yrittä'ny itsemurhaa 3 kertaa ja se on kokonaa teiän syytä! Mitä vittuu menitte panee siel jossa paska laval jos ette kerran musta välitä! (isälle) Säki käyt aina panee niit muit huorii siellä vitun pikkutunneil! (äitille) Ja sä! Mitä sä oikee näät ittessäs? Pikku huoran joka käy puskilla?!
Tai: Et sano kellekkään mitään, ees sisaruksilles. Jätät lapun pöydälle tai jonnekkin mistä sen löytää ja kirjotat siihe: Hyvästi! En kestäny enään tätä paskaa. Tiiän että ei teit vähempää kiinnosta, mutta kunluette tätä, niin turha soitella perään sillä ainut mitä musta teille on jäljellä ontää kirje.

Ja kun ne soittaa, niin anna soida äläkä vastaa. 3-5 päivän pääst otat akun irti, niin luulee et sun akku ois loppunu ja oot tiäks delannu. lähe paikkakunnalt ja alota su elämä uusiks. helppoo.

Voisit muuttaa kotoa. Keinoja on monia, jopa itsenäinen asuminen opiskelija-asunnossa koskapa olet fiksu tyttö. Kouluterkkari ja kuraattori on mainittu, mutta pelkäät että kotiin ilmoitetaan eikä mikään parane. Käy sosiaalipuolen lastenvalvojan luona, printtaa aloitus ja anna luettavaksi. Toinen tapa olisi "karata kotoa", pakata mukaan sen verran mitä pariin kassiin mahtuu ja pyytää saada tulla kaverille pariksi yöksi. Kaverisi vanhemmat voisivat ilmoittaa sosiaali/lastensuojelupuolelle, että heillä on 15-vuotias joka ei halua enää mennä kotiin. Sijaiskoti voisi järjestyä.
Mieti, voistko muuttaa asumaan isovanhemmille, lähisukulaiselle, kummien luo tms. mieluiten niin että koulu ei vaihdu. Mutta voithan em. asumisjärjestelyissä vaihtaa paikkakuntaakin ihan reilusti.
Jos mikään em. jutuista ei tunnu sinusta mahdolliselta, käy tai soita perheneuvolassa. Toivottavasti se on suunnilleen samalla suunnalla kuin koulusi. Saat maksuttomana psykologin keskusteluapua täysi-ikäisyyteen asti, eikä siitä ilmoiteta vanhemmille jos itse et halua.
Yritä nähdä itsesi hyvänä ja arvokkaana kaikesta huolimatta! Isääsi on mennyt jokin "riivaaja" noin symbolisesti, liittyen siihen että olet kukoistava etevä nuori ja hän itse vanheneva äijä, ehkä monellakin tapaa elämäänsä pettynyt. Älä anna kenenkään seistä aurinkosi edessä!

Kiitos kaikille! Herkistyin lukiessani vastauksianne ja viestinne kohottivat itsetuntoani roimasti. Nyt tuntuu siltä, että "minähän en luovuta!" Kaikesta huolimatta rakastan vanhempiani, enkä voisi kuvitella muuttavani pois kodistani, jossa minusta kuitenkin pidetään huolta, ruokitaan sun muuta sellaista. Rakkautta ja hellyyttä en kuitenkaan koe saavani ja pelkään että se tulee vaikuttamaan empatiakykyihini tai rakkauselämääni vanhempana. Voisin kuvitella meneväni uudestaan, jonkun kuraattorin tai muun vastaavan aikuisen puheille, kiitos teidän kannustuksen.