Tervehdys foorumin lukijat
Varmaan moni muukin täällä olevan kokee etenkin ison ja korkean veneen peittelyn yhdeksi purjehdusharrastuksen ikävimmistä puolista. Koko talvi pelkoa kestääkö pressut, lumen paino ym..
Itselläni on kannella seisova teline n. 12m pitkässä veneessä. Nykyisten veneiden profiilista johtuen perässä harja tulee todella korkealle. Kaitteet aiheuttavat oman haasteensa.
Olen miettinyt pääni puhki miten peitelyn pystyisi tekemään nopeammin ja huomattavasti pienempiä peitteitä käyttäen. Jos vene on kahden veneen välissä ei UV säteily tavoita kylkiä. Onko kylkien suojaamattomuudelle jotain muuta estettä ?
Vesi lienee suurin uhka valuessaan pieniin väleihin ja siellä laajentuessaan.
Ajatus tasolla olen miettinyt tehdä nykyisestä kannella seisovasta No-tool telineestä kapeamman ja matalemman niin että se yltää juuri mastojalan yli. Keulan kansiluukut suojaisin vain kannelle tulevalla pressulla.
Varsinaisen pressun kiinnittäisin toiselta puolelta alempaan kaidevaijeriin purjerenkaista ja toisella puolella antaisin pressun tulla juuri ja juuri kyljen puolelle. Tämä olisi samalla ns. tuulen puoli jolloin tuuli ei pääse pressun alle. Vaihtoehtoisesti vetäisin life-line tyyppisen vaijerin kanteen kaidetolppien kiinnityskohtia hyödyntäen ja ankkuroisin pressun tähän.
Tällaisia ajatuksia on syntynyt. Onko jollain parempia ideoita tai hyväksi koettuja menetelmiä?
Varmaan moni muukin täällä olevan kokee etenkin ison ja korkean veneen peittelyn yhdeksi purjehdusharrastuksen ikävimmistä puolista. Koko talvi pelkoa kestääkö pressut, lumen paino ym..
Itselläni on kannella seisova teline n. 12m pitkässä veneessä. Nykyisten veneiden profiilista johtuen perässä harja tulee todella korkealle. Kaitteet aiheuttavat oman haasteensa.
Olen miettinyt pääni puhki miten peitelyn pystyisi tekemään nopeammin ja huomattavasti pienempiä peitteitä käyttäen. Jos vene on kahden veneen välissä ei UV säteily tavoita kylkiä. Onko kylkien suojaamattomuudelle jotain muuta estettä ?
Vesi lienee suurin uhka valuessaan pieniin väleihin ja siellä laajentuessaan.
Ajatus tasolla olen miettinyt tehdä nykyisestä kannella seisovasta No-tool telineestä kapeamman ja matalemman niin että se yltää juuri mastojalan yli. Keulan kansiluukut suojaisin vain kannelle tulevalla pressulla.
Varsinaisen pressun kiinnittäisin toiselta puolelta alempaan kaidevaijeriin purjerenkaista ja toisella puolella antaisin pressun tulla juuri ja juuri kyljen puolelle. Tämä olisi samalla ns. tuulen puoli jolloin tuuli ei pääse pressun alle. Vaihtoehtoisesti vetäisin life-line tyyppisen vaijerin kanteen kaidetolppien kiinnityskohtia hyödyntäen ja ankkuroisin pressun tähän.
Tällaisia ajatuksia on syntynyt. Onko jollain parempia ideoita tai hyväksi koettuja menetelmiä?
Vastaukset 16
Vanhimmat
On. Säilytetään vene ylösalaisin. Ei tarvi peitellä ollenkaan. Ensimmäinen ylösalaisinsäilyttäjä kerää ensin muiden naureskelut, sitten ihmettelyt ja lopuksi ihailut. Muutaman vuoden päästä kaikki tekevät niin.
"Onko jollain parempia ideoita tai hyväksi koettuja menetelmiä? "
pressutelineet ovat turhakkeita ja aiheuttavat ongelmia mm. kovassa tuulessa. Riittävä peitto sadaan jos istumalaatikon päällä on harjapuu ja pressu on suoraan kannella. Jos kaidetolpat saa irti, pressuasennus on täydellinen ja kannattaa vetää pressu vesirajaan asti kylkien suojaksi. Jos kaidetolpat jää paikalleen, riittävän iso pressu peittää tarpeeksi kaiteiden kohdalla ja voi leikata erillisen pressupalan jokaisen kaidetolpan kohdalle
Köysien pressukiinikeiden kohdalle pitää laittaa hankausuojat rätistä, jos pressun köydet vetää venee ali.
Jos kannella ei tarvetta tehdä talven aikana hommia, on helpoin tapa rakentaa näin:
Harjaksi kakskakkonen, johon ruuvikiinnityksellä laudat kattotuoleiksi. Lautojen alapäät tukeutuvat parraslistaan (kaidetolpat poistettuna). Harjalle ja parraslistojen kohdalle vanhat räsymatot suojaksi. Päälle puolitoistametriä yli veneen pituuden mittainen pressu. Keulaan puolen neliön ilma-aukko ja perään erillinen, avattava kulkuaukon sulkeva peite. Taakse on jätettävä myös ilmalle kulkuaukko.
Veneen luukut tuuletusasentoon lukittuna. Pressut olen yhdistänyt veneen ali kulkevilla köysillä kireäksi. Talvella on syytä käydä viikonloppuisin tarkistamassa kiinnitykset ja mahdolliset lumikuormat poistamassa.
"Veneen luukut tuuletusasentoon lukittuna"
Ilman kosteus on rannikoseuduilla niin suuri, että kannattaa pitää luukut kiinni, verratkaa esim autoon, ei siellä ole kosteutta koskaan, koska se on tehtaalta tullessaan vesitivis kauttaaltaan.
Luukut kiinni ja suolapussi vielä avuksi on kokemusta parempi ratkaisu kuin jatkuva paino/tuulivoimainen tuuletus. Kostealla ilmalla tuulettaminen on hölmöläisten hommaa.
50 vuoden kokemuksella voin sanoa, että on tyhmää telakoida vene merenrantaan. Minä olen kuljetuttanut veneen joka syksy yli 30 km:n päähän rannasta kuivaan ympäristöön. Ja ei kun luukut raolleen. Ei ole hometta syntynyt vielä tähän ikään mennessä. Suolapussi toimii täysin suljetussa tilassa, mutta ei veneessä, jotka vuotavat vesirajansa yläpuolelta monesta paikasta.
Varmaankin kerroit pikkupaatista. Vähän isomman, esim. 8-14 tn painoisen paatin maantiekuljetus sisämaahan voisi olla kallista ja kuljetusten hyötykin kyseenalaista.
Itse olen telakoinut 50 v kokemuksella aina meren rantaan eikä se ole aiheuttanut homeongelmia. Oman käsitykseni mukaan veneen homehtumisen riski kasvaa, jos veneessä on huono tuuletus ja se on likainen! Tarkoititko "vesirajan yläpuolelta monesta paikasta vuotamisella" veneen ilmanvaihtoa?
Veneeni ovat olleet 31-33 jalkaisia 3-6 tonnia painavia. Kuljetuksen syy ei ole ollut homehtumispelko vaan halu tehdä veneeseen erilaisia huolto- ja varustelutöitä talven aikana. Vene talvehtii omakotitaloni pihassa. Olen kanssasi samaa mieltä homehtumisen syistä eli lika ja kosteus/tuultuksen puute yhdessä syynä.
Mm veneen sisäänkäyntiluukun raoista ja moottorin ilmanottoaukoista pääsee ilman kosteus veneen sisään koko talven ajan. Sen kosteuden poistamiseen ei suolapussi paljon auta.
"Mm veneen sisäänkäyntiluukun raoista ja moottorin ilmanottoaukoista pääsee ilman kosteus veneen sisään koko talven ajan. Sen kosteuden poistamiseen ei suolapussi paljon auta. "
Raot voi tukkia räteillä ja suolapussi toimii ja auttaa, useita desilitroja vettä saa kaataa pois keruukupista kuukauden välein veneen ollessa pukilla talven yli.
"50 vuoden kokemuksella voin sanoa, että on tyhmää telakoida vene merenrantaan. Minä olen kuljetuttanut veneen joka syksy yli 30 km:n päähän rannasta kuivaan ympäristöön."
Mä taas olen havainnut että on fiksua asua meren lähellä eikä 30 km sisämaassa, esim viime yönä muutama kilometri rannikolta oltiin pakkasella monta tuntia kun taas meren lähellä oli pari astetta plussaa. Säästöä syntyy satoja euroja lämmityskuluissa vuosien mittaan.
Jep, ja kosteus sitten pilaa talosi ennenaikojaan, jolloin puhutaankin sadoistatuhansista.
Talvitelakoinnin aikainen uv-säteily on hyvin vähäistä verrattuna kesän purjehdussesonkiin. Jos veneen kylkiä haluaa suojata uv-säteilyltä ja haalistumiselta, se pitää tehdä kesällä veneen seistessä laiturissa!
Itse käytin vuosien ajan talvitelakonnissa yksinkertaista systeemiä: laitoin ladanpalan ruffin katolle, puomin toinen pää siihen ja toinen pää takakaiteeseen kiinnitettyyn lautatukeen (sen verran korotusta harjaan, että lumi valuu pois). Pressu oli vain avotilan peitteenä, keulakansi paljaana. Toimi hyvin, mutta peittämätön kannen osa likaantui ja piti keväisin pestä painepesurilla.
Seuraavassa veneessäni tiikkikansi "pakotti" peittämään koko kannen... (Tikkikannesta on oikeastaan pelkkää harmia.)
Olet oikeassa, tiikkikansi on ongelma. Mulla on tiikit istuinkaukalossa ja kun masto on pystyssä talvet, niin sprayhood ja puomin yli laitettu pressu suojaa ne. Keulaan spinnupuomin päälle pressu. Mielestäni uv on olematon ongelma, pahinta on kosteus, joka tulee jos tiivistät liikaa. Parilla pressulla pärjätään talvi. Lunta on turha pelätä.
Aika tukevan tuntuinen tuli 12-metrisen veneen kannella seisovasta pressutelineestä, jonka tein seuraavasti:
Pystytolpat 45x45 puusta kannelle noin kahden metrin välein. Niiden varaan samasta tavarasta tehty kurkihirsi. Kuormaliinat noin metrin välein ylimpiin kaidevaijereihin kiinni ja kulkemaan kurkihirren ympäri. Yksi kuormaliina keulaan ja perään tukemaan puita veneen pituussuunnassa. Sitloodaan en halunnut pystytolppia, joten tein sitloodan etu- ja takaosaan puiset "kattotuolit" 120 asteen metallikulmilla.
Koko rakennelmaan meni:
11 kpl kuormaliinoja, 3,29€/kpl
20 metriä höylättyä 45x45 mm puuta, 0,55 €/metri
6 kpl 120 asteen metallikulmia, 5,80 €/kpl
4 kpl 20x20 cm vaneripaloja sidoslevyiksi kurkihirren ja pystytolppien liitoksiin
50 kpl 5x50 puuruuveja
8 kpl 300 mm nippusiteitä sitloodan kattotuolien pystypuiden kiinnittämiseksi kaidetolppiin
Koko katoksen kustannus alle 100 euroa.
Mastonjalkaan pystytolppa. A-tolppa sitlooran etu- ja takapäähän. A-tolppien väliin 2x2" kurkihirsi. etummaisesta A-tolpasta köysi mini-maston kautta keulaan. Köysi kiristetään takaa vinsseillä.
Kaidetolpat pois, isot fendarit sivukansille nostamaan pressua.
Pressu kahdesta kappaleesta. Etummainen kolmikulmaiseksi leikattu keulasta mastolle. Taempi, nelikulmainen mastolta perään. Pressuna paksu rekkapeitepressu.
Pressutukseen menee aikaa n. puoli tuntia.
Sisällä kaikki patjat pystyyn, jotta ilma pääsee kiertämään. Purjeet kuohkeaksi kasaksi.
Vene pestään ja kuivataan sisältä.
34-jalkaiseen veneeseen kolme pussia maantiesuolaa, yhtensä n. 5 litraa. Ämpäri alle.
Kaikki kaapit ja lokerot auki.
Jos mahdollista, pieni PC-puhallin kieputtamaan ilmaa veneen sisällä. Virta riittää, jos jättää aurinkopanelin pystyy talveksi. Puhaltimen virtajohtoon vielä jännitevahti.
Ei ongelmia viimeisen 20 vuoden aikana
Kaikki luukut ja räppänät kiinni. Ilmanvaihtoröörien päälle muovikassit
Varmaan et tee pressutusta puolessa tunnissa, et edes tunnissa. tai jos teet, niin sitten teet saman monta kerta talvessa.
Kaikki on niin helppoa.
Minulla on 10 metrinen keskimoottorinen rautapaatti. Kun talvi on tuloillaan niin tarkistan moottorista jäähdytysjärjestelmän pakkasenkeston. Höräytän raakavesipuolelle glykoliseosta 10 litraa. Raakavesipohjahanan jälkeen minulla on hanallinen haaroitus josta saan talviglykolit letkulla raakavesipuolelle vaikka vene on vesillä. Vien patjat ja muun kangastavaran kotiin. Availen laatikot longolleen ja kaikki suljetut luukut annan lämppärin tohottaa pari vuorokautta ja sitten sammutan lämppärin ja suljen luukut ja ovet.
Vene jää jäihin mitenkään peittelemätttä. muutaman kerran käyn talven aikana katsomassa venettä myös sisältä ja samalla mättelen enimmät lumet veneen päältä. Akut jätän ladattuina veneeseen. Yleensä olen laittanut Hondan genun päiväksi lataamaan akkuja kesken talven.
Keväällä tyeen konehuollon ja lähden taas ajelemaan.
Päivittäen tosin vilkaisen venettä moneen kertaan sillä se näkyy kotikeittiön ikkunaan.
Järvellä kun ei kasva näkkiä niin pohjan voi putsata monen vuoden välein. Kirjaan aina keväisen ja syksyisen huippunopeuden ylös. Jos se alkaa hidastumaan niin pohja voi silloin olla kakkainen tai jotain muuta on vinossa.