Olen muuttunut yleistävämmäksi ja ennakkoluuloisemmaksi sitä mukaa mitä kauemmin asun afrikkalaisen mieheni kanssa ja enemmän kuulen muista afrikkalaisista... Ottaa niin päästä se, että minä kotihoidontuestani joudun maksamaan suunnilleen yksin vuokran, ruuat ja lapsen vaatteet ja mies käyttää omat rahansa omiin menoihinsa. Samaa olen kuullut valitettavasti monilta muilta... suututtaa...ja ärsyttää kommentit, että ei saa yleistää...
Afrikkalaiset miehet ja raha
Tytteli
256150
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kyllä ne muutkin osaa käyttää hyväkseen. Oma mieheni on aasiasta, ja maksatutti kaikki minulla siihen asti, kunnes ilmoitin että nyt tämä peli loppui.
Johtuisikohan se siitä, että Afrikassa tai Aasiassa naisilla avioliitossa on harvemmin omaa rahaa käytössä. Kun Suomessa naisella on omaa rahaa, ansiotulo tai lapsen mukanaan tuomat etuudet, nämä veijarit ajattelevat, että naisen kuuluu myös elättää perhe, ja mies voi elää * herran * elämää... Tai ehkä se on sitten jonkinlainen näpäytys suomalaisen naisen itsenäisyydelle ?
Nämä nyt oli sellaisia liikennelakkoaamun sumuisia ajatelmia, mutta voisiko niissä olla itua ?
Mutta kyllä ärsyttää... Minulla on hieman enemmän tuloja koska teen keikkatöitä, joten hänen mielestään se maksaa jolla on isommat tulot. Itse on työtön. mutta kyllä tiedän niitäkin,joilla mies käy töissä ja silti pitää rahat itse. Yksinhuoltajana tulisin paljon paremmin toimeen, samat menot olisi ja isommat tuet.
Luulisi käyvän itsetunnolle olla naisen elätettävänä, mutta eipä näy haittaavan, kuitenkin ollaan olevinaan herra talossa joka määrää kaikesta ja passauttaa itseään... Raivostuttaa että olen suostunutkin maksamaan vuokran yksin ties kuin kauan, nyt se on loppu. Jos joku äijä vielä joskus pyytää rahaa "lainaa", juoksen kyllä hyvän sään aikana pakoon, toivottavasti....
Senkin uhalla, että saan nyt haukut, haluan sanoa mielipiteeni: köyhemmistä maista tulleet miehet ja naiset ovat lähes aina tulleet tänne rahan ja helpomman elämän perässä. Sama näkyy sitten myös parisuhteessa. Käytetään hyväksi niin paljon kuin voidaan, tavalla tai toisella.
näin. Minua vain ihmetyttää, että olkoon ulkolainen tai suomalainen kumppani ei näistä raha-asioista puhuta ennen yhteenmenoa. Ja kyllä kulttuureissa on isoja eroja. Monissa Afrikan maissa miehet todella käyttävät omat rahansa itse ja naiset ruokkivat lapsensa itsekeräämillään roposilla.
Onhan tuo aika selvä asia...
....onneksi ole samanlaisia. Mun mieheni on Nigeriasta, me ei kylläkään asuta Suomessa,mieheni on se jolla on hyvä duuni paikka. Hän myös hoitaa suurimman osan meidän juoksevista asioista ja laskut, kuten vuokran, sähkö ja puhelinlaskut yms. Mä olen tällä hetkellä hoitovapaalla ja kulutan roposeni opintolainan takaisin maksuun ja muihin pienempiin laskuihin....
...kaikki sumplitaan yhessä ja tärkeintä molemmille on että tyttärellämme on hyvää ruokaa ja kaikkea mitä hän tarvitsee. Mielellämme ostelemme enemmin hänelle ihania vaatteita yms kuin itsellemme.
raha oli yksi syy miksi panin oman miehen kanssa välit poikki. kun hän oli työttömänä, minä elätin. mutta kun hän sai työpaikan, ei hän ollutkaan valmis auttamaan taloudellisesti minua. joskus osti riisiä ja kaikki loput rahat meni mukamas velkoihin kavereille...
minun mieheni on myös aasiasta.me maksamme laskut ym yhdessä ja melko tasan,mieheni maksaa enemmän sillä hänellä on suuremmat tulot.
kun mieheni saa palkan,saan pitää siitä suurimman osan.yleensä mieheni antaa sen minun säilytettäväksi.
Jos suomalainen nainen on niin typerä, että menee ulkomaalaisen kanssa tekemään lapsia niin on aivan oikein että nämä maanpetturit joutuvat siitä kärsimään!
eikös olisi kaikista helpointa pitää täysin yhteiset rahat? jokainen pariskunta laittaisi sen lähtökohdaksi jos perheenä haluaa elää. sitten voisi tietysti keskustella rahakäytöstä ja sopia rajat.
tällainen järjestelmä ei tietenkään sovi, jos pari ei luota toisiinsa eikä kunnioita toistensa toiveita, eli jos toinen vaikka tuhlaa mielettömästi.
en tajua, en enää tunne ketään (nuorta) paria, joilla olisi yhteiset rahat! kaikki haluavat olla niin "itsenäisiä". sitten tosiaan tullaan tähän ongelmaan josta Tytteli kirjoitti. kuinka kukaan nainen sietää tuollaista kohtelua?! sietäisitkö Tytteli samanlaista kohtelua suomalaiselta mieheltä?
Tytteli, ja muut, miksette jätä miehiänne, jos yhteiselo ei ole tyydyttävää?
kunhan saan aikaan... Niinpa, miehen mielestä minun rahat on yhteiset, niistä maksetaan perheen menot, ja miehen rahat omaa käyttörahaa, näin kärjistetysti.
Tuon osaa suomalainenkin mies, ja hyvin osaakin, joten kanssasisaria sinulla on joka puolella Suomea.
Ei mun mies ainakaan ottas multa mitaan rahaa vastaan..Enemmankin tyrkyttaa mulle koko ajan rahaa, mutta enhan ma suomalaisena tasa-arvoon tottuneena osaa ottaa vastaan...
Vaimoni kotimaassa rahankäytöstä päättää vaimo, eli tilipussi - ainakin periaatteessa - kannetaan vaimolle. Tosin jotkut miehet käyttävät huomattavan osan palkkapussin sisällöstä jo palkkapäivänä, (mutta löytyy sitä Saksastakin - piti vartavasten säätää laki, että vaimoilla on oikeus nähdä tilinauha).
Kotonani oli yhteinen tili ja äitini päätti hyvin pitkälle, mihin rahat menevät. Isäpuoleni sai/on saanut henkilökohtaiseen käyttöönsä lähinnä metsänmyynnistä (pieni palsta) saamansa rahat ja myös veneestä saamansa myyntivoiton. Muutoin rahat ovat olleet kotonani perheen yhteisiä rahoja.
Meillä kuitenkin käytännössä minä määrittelen, mihin tilini saldo menee. Riitoja raha-asioista ei meillä ole juurikaan ollut, koska omiin harrastuksiini ei ole avioliittoni aikana mennyt yhtään mitään. Kiinteät kulut (lainanlyhennykset ym.) ovat n. 80-90% palkastani. Lisäksi yksi kiinteä kulu on "kuukausiraha" vaimolle. Se, että vaimoni saa päättää, mihin henen tililleen tulevat rahat (mukaanlukien äitiys/kotihoidontuki) menevät auttaa myös asiaa. Viime viikolla mm. tilisiirto 350 € vaimoni kotiin, esimerkki mainitakseni. Näiden tilisiirtojen yhteissumma on 1 500-2 000 € vuosittain. Sitä saa, mitä tilaa on minun mielipiteeni asiasta. Eli tämä rahavirta ei ole meillä aiheuttanut keskustelua lähetyksen ajankohtaa ja lähetystapaa (lähetyskulut vs. lähetyksen nopeus) lukuunottamatta.
Oletko muuten varma, ettei miehesi lähetä rahaa kotimaahansa? Tiedän tapauksia, joissa rahalähetykset on pitänyt tehdä puolisolta salassa, koska puoliso ei ole sellaista hyväksynyt. Kuitti on tietysti hyvä todiste, jos tämä on totuus...
Tämä tulee tietysti aika tuoreelta näkökannalta, sillä olemme oleet mieheni kanssa Suomessa vasta 3 kuukautta. Tänne tullessamme olemme eläneet täysin minun ja vanhempieni rahoilla, mitä pidän ihan luonnollisena. Normaalituloisella kenialaisella kun ei säästöjä juuri ole ja ne eivät meidän mittapuumme mukaan riitä juuri mihinkään anyways. Eli en ole ottanut painetta asiasta ollenkaan.
Nyt syyskuun alusta olemme kummatkin opiskelijoita, minulla on myös osa-aikatyö. Mieheni juuri alkaneet ammattikorkea- kieliopinnoto ovat sen verran intensiivisiä, ettei työnteolle oikein aikaa olisikaan. Lakimuutoksen ansiosta hän lienee kuitenkin oikeutettu opintotukeen ja on jo ilmoittanut, että hänen tukensa on täysin minun (meidän) käytettävissäni. Well, hänen tilinsä on omien internettunnuksieni alla, joten se käynee helposti tuo rahojen jakaminen. Lienee myös syytä mainita, että tällä hetkellä mieheni pesee pyykit, tiskaa, imuroi, vie koirat ulos jne. Siis tekee minunkin osuuteni (mulla voisi asiasta olla huono omatunto, mutta ei... niin kauan kun kestää, niin menkööt). Ilmeisesti näin haluaa kantaa kortensa kekoon kun ei ole vielä taloudellisesti voinut sitä tehdä.
Odotamme esikoistamme ja tarkoitus olisi, että keväällä lasketun ajan koittaessa myös hän hankkisi jonkun osa-aikatyön (ei niin kovin helppoa afrikkalaisen miehen työtä saada...). Eikä kyllä ole tullut mieleenkään, että minä yksin perhettämme pysyvästi elättäisin.
Näistä "hyväksikäyttäjistä"... Itse tapasin mieheni Keniassa, jossa suurella osalla (jos kellään) paikallisista ei ole kokemusta valkoisista naisista, länsimaalaisesta elämäntyylistä ja sosiaaliturvasta. Uskallankin väittää, että mieheni tuli Suomeen kanssani vain ja ainoastaan minun/meidän takiani. Kaikki muu on "bonusta". Vaan vaikuttaisi siltä, että enemmän aikansa täällä viettäneet ja useamman naisen hoiteissa olleet miehet kyllä osaavat meitä ja systeemiä hyödyntää. Ja vielä. Älköön kukaan ottako tätä henkilökohtaisesti (jollei syytä ole), mutta kokemusteni perusteella tietyille naisille se tumma hipiä ja look on pääasia ja tällöinhän ne muut (hyvät ja varsinkin huonot) ominaisuudet voivat jäädä taka-alalle.
Eli näin nyt 4 kk avioelämää kokeneena. Palannen asiaan, jos ukkoni liikaa "stereotypisoituu). Vaan kaikkea hyvää teill! Muistakaa puhua asioista!
Opintotukea ei saa ennen, kuin on ollut Suomessa kaksi (2) vuotta. Integroimisrahaa *) sen sijaan saa - mutta sille on niin tiukat kriteerit, että sitä selvitellessä suomalaisten virkamiesten logiikka alkaa itkettämään. Maahanmuuttajan siis pitäisi opiskella pääsääntöisesti suomenkieltä, jotta sen saisi.
Lisäksi ainakin täällä Kehä III:n ulkopuolella oppilaitoket eivät ota opiskelemaan - edes "International xxx" -linjalle (englanninkielinen koulutusohjelma). Siinäpä sitä ihmetellään, miksi maahanmuuttajat passivoituvat (lue: passivoitetaan). Työvoimatoimisto asialla tässäkin, ainakin niin oppilaitoksista väittävät. Työvoimatoimistossa ko. asiaa (ennen oppilaitoksiin yhteydenottoa) kysyessä tuli yksiselitteisesti "Se ei ole sinua varten." - kuten niin moneen muuhunkin kurssiin. Todella motivoivaa toimintaa.
Ainoa selitys minun mielestäni on se, että maahanmuuttajien integroimista ei ole edes ajateltu Työmininsteriön hallinonalaan kuuluvissa virastoissa (pl. pääkaupunkiseutu).
*) Integroimisrahaan sisältyy vielä toimeentulokriteeri. Eli minun ollessani "liian hyvätuloinen" emme ole siihen oikeutettu. Tähän meni n. 6 kk KELA:n ja työvoimatoimiston välillä pompottelua. Olisivat heti sanoneet, että kyseessä on toimeentulotuki, niin olisi siltäkin säästytty. No, ainakin näkivät, paljonko ansaitsen, kun ne tiedot jokaiseen hakemukseen piti liittää.
Vielä siis odotamme sitä opintotukipäätöstä, mutta... Kelasta ja sen sivuilta saimme sen käsityksen, että elokuun alusta tuo kahden vuoden karenssi on poistunut. Miehelleni jopa tuli esitäytetty hakemus kotiin. Vaan kohtahan selviää.
Tervehdys Rouva Kenia,
Tämä menee otsikon vierestä kyllä... mutta kiinnostaisi tietää, miten käytännön järjestelyt teillä sujuivat naimisiinmenon ja miehen maahantulon osalta.
Järjestelen vastaavia asioista ja olisin kiitollinen vinkeistä / kokemuksista.
Jos haluat, voin myös laittaa e-osoitteen palstalle, jotta voidaan meilailla.
uteliaana kysyn.. 4kk avio-onnea teillä, kauanko ehditte tuntea ennen naimisiin menoa?
3kk sitten muutitte opiskelemaan Suomeen. sanoit Rouva Kenya että->
"Älköön kukaan ottako tätä henkilökohtaisesti (jollei syytä ole), mutta kokemusteni perusteella tietyille naisille se tumma hipiä ja look on pääasia ja tällöinhän ne muut (hyvät ja varsinkin huonot) ominaisuudet voivat jäädä taka-alalle"
kun pyysit kirjoittamaan sulle asiaa? niin eihän kaksi ihmistä toisista maailmoista voi olla kiinnostuneita noin lyhyen lomaromanssin jälkeen kuin ulkonäöstä?!!!
Tiedonjanoinen: Mielelläni kerron käynännön järjestelyistä, voit laittaa minulle postia osoitteeseen [email protected].
Ja herralle: Asuin Keniassa ja Tansaniassa yhteensä puoli vuotta ennen Suomeen tuloamme, tapasimme oleskeluni alussa, siinä ajassa ehtii mielestäni kyllä tutustua ihan syvemmälläkin tasolla. En katso olevani mikään mustan miehen metsästäjä, mutta katsookohan kukaan muukaan oikeasti olevansa. :) "Kokemukseni" näistä metsästäjistä, eivät ole kokemuksia ollenkaan, vaan puhdasta keskustelupalstatutkimusta, missä tummien miesten kanssa naimisissa olevat naiset valittevat miestenryöstäjien tekemisistä. Mutta ei siitä sen enempää. Naimisiinmeno toki oli ehkä hieman normaalia nopeampaa toimintaa, johtuen osin Suomen tiukasta maahanmuuttolaista. Tosissaan kuitenkin ollaan. Viime viikonloppuna vietimme esim häämme täällä päässä, koko suku läsnä. Eli ei mikään kevyt juttu.
Tiedän että monet lähettävät vähät rahansa kotimaahansa ja jotkut naiset vielä suostuvat siihen tietentahtoen... Voihan niitä rahoja sinnekin mennä, räjähtäisin kyllä raivosta jos saisin tietää... Ei kyllä enää jaksa kiinnostaakaan.
Ei minullakaan ollut aikomusta jäädä perhettä elättämään ja mies kovasti aikoi hankkia työtä ja on yrittänytkin ,mutta kuten sanoit, ei ole helppoa, kannattaa varautua siihen...
Minä olen myös kuullut että monet afrikkalaiset miehet kerskailevat että elävät naisen rahoilla. Se ei joissakin osissa afrikkaa kuulemma ole yhtään hävettävää, päinvastoin, olet isompi mies jos elät naisen rahoilla ja kaiken päälle nainen tekee kaikki kotityöt sun muut. Naisen kannattaa itse lopettaa olemasta ovimatto eikä odottaa että mies muuttuisi.
Naiset tekevät 80% kaikesta afrikkalaisesta työstä. Menepä jonnekin kaivolle viiden aikaan ja huomaat että ne on ne samat ämmät siellä vettä jonottamassa joka v*tun aamu. Ja arvaapa vaan tulevatko kaukaa.
Afrikkalainen mies sen sijaan kasvaa velttoilun ja kavereiden kanssa jutustelun ilmapiirissä. Lisäksi tarinoiden kuunteleminen ja kertominen pienestä pitäen kasvattaa verbaalisia kykyjä joita voi sitten aikuisena soveltaa mm. valkoihoisiin naisiin.