Huolissani serkusta.

millahhkg kirjoitti:

Moikka! Halusin kertoa omasta serkustani, josta olen huolissani asumme lähekkäin, mutta emme kuitenkaan näe päivittäin noin kerran kuukaudessa tai useammin. Serkkuani on koulukiusattu jo noin ala-asteelta lähtöisin ja olen sanonut että, jos hän haluaa voi aina puhua mulle ja niin hän on tehnytkin usein ja olen ylpeä hänestä, koska se on arka aihe hänelle vieläkin ja häntä kiusataan vieläkin, mutta vähemmän kuin ennen ja se on posittivista. Serkullan on myös masennusta ja hän saatta vaipua joskus sellaisiin tiloihin josta hänen on vaikea päästä pois ja rypee itsesäälissä koko ajan melkeinpä tiedän tämä voi kuulostaa teistä tyhmältä vuodattaa tänne toisten asiota, mutta halusin jakaa tämän tarinan kanssanne luettuani muiden kertomuksia omasta elämästä. Serkullani on vielä se ongelma, että hän on hitusen ylipainoinen ja on aina ollut sitä niin kauvan kun olen tuntenut hänet eli 13 vuotta. Serkkuni ei tahdo puhua asiasta ammattilaisille koska pelkää heidän tuomitsevan hänet. Hän on käynyt monesti siellä ja on kokenut sen ahdistavaksi, äitilleenkään hän ei tietyistä syistä kerro ja niitä en nyt vuodata tähän koska ei liity asiaan minkään takia. Serkkuni on myös monta kertaa miettinyt, että maailma olisi paljon parempi ilman häntä,, eli hänellä on ollut paljon itsetuhoisia ajatuksia ja hänellä on huono itsetunto eikä pidä mistään mikä liittyy itseensä. Kertokaa miten voisin auttaa serkkuani painostamatta tätä mihinkään mihin hän ei halua ja olen yrittänyt kuunnella ja tukea häntä kaikin tavoin minkä olen pystynyt! Toivottavasti joku osaisi auttaa minua ja tämä ei todellakaan ole minkäänlainen trolli yms. Toivoisin kovasti, että koulukiusaus otettaisiin vakavana asiana nuorten keskuudessa!! se ei ole mikään pelleilyn asia siinä on kyse ihmishengistä jotka ovat tärkeitä meille!! joten kiitos jos laitoit viestiä tai edes luit tämän!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä