Ongelmallinen ranskanbulldoggi

Apua!

Meillä on tällähetkellä reilu puolivuotias ranskisnarttu. Alusta alkaen koiran kanssa on ollut melko hankalia ongelmia. Ensinnäkin sisäsiisteys, mikä enää neuvoksi, kun kaikki keinot on käytetty? Ihmisen läsnäollessa koira tahtoo ulos, juoksuttaa ihmistä siellä jopa turhaan monia kertoja päivässä, mutta kun jää yksin, alkaa pissiminen ja kakkiminen lähes samantien. Suuria ongelmia tuottaa myös koiran tottelemattomuus. Koira ei kuuntele ihmistä ollenkaan. Repii ja pyörittää vanhempaa lemmikkikissaamme ympäri asuntoa sadoista kielloista huolimatta, sekä näykkii ja puree ihmisiä innostuessaan, ei siis ole mitenkään äggressiivinen. Hyppimistä ja riehumista ei saa lakkaamaan millään keinolla uusien ihmisten saapuessa paikalle. Kissan niskassa roikutaan ympäri vuorokauden. Vaikka koiran käy itse henkilökohtaisesti kieltojen kanssa nostamassa pois kissan kimpusta, juoksee se sinne samantien irti päästyään. Lenkittäminen taas ei onnistu huonostikaan, kun koira repii hihnassa eikä kuuntele ihmistä ollenkaan. Kaikki keinot tähänki käytetty, pysähdellään aina kun koira repii, mutta se jatkaa kiskomista aina liikkeelle lähdettäessä. Tämän voi toistaa pihalla kymmeniä kertoja eikä minkäälaista edistystä tapahdu. Sanaa EI toistetaan tässä taloudessa tuhat kertaa päivässä. Onko kellään samanlaisia kokemuksia? Tarvisin pikaisesti asiallisia neuvoja! Mainittakoon vielä, että ensimmäinen juoksu on meneillään, mutta sen ilmaantuminen ei juuri muuttanut käytöstä muualle kuin huonompaan suuntaan.

11

1679

Vastaukset

  • Hei! Ranskikset ovat valitettavasti varsin usein jääräpäistä laatua. Jos pennullasi on kaiken lisäksi ensimmäinen juoksu menossa, niin takuulla on hankala. Ranskis vaatii jämäkän omistajan, jonka pinna kestää pennun "korvat on vain koristeena-ajan". Rotu itsessään on ihana, mutta tällä hetkellä suunnilleen saman ikäisen urospennun omistajana voin todeta, että mitään ei uskota, korvat on todellakin vaan koristeena ja kissoja jahdataan aina kun ne vaan jossakin huomataan! Onneksi tiedän kuitenkin, että toivoa on: 4-vuotias ranskikseni (narttu) on äärimmäisen tottelevainen ja rauhallinen. Itse olen tosin sitä mieltä, että lähes jokainen pentu riehuu tuon ikäisenä ihan samalla tavalla, kuulo on hävinnyt ja vauhtia riittää. Kärsivällisyyttä vain. Ja jos oikein pahalta vaikuttaa, niin sitten joku koirallinen ystävä tai tutun tuttu avuksi. Netissä on vähän hankala antaa neuvoja kun ei itse näe eikä tunne kyseistä pentua.

    Mitä sisäsiisteyteen tulee, niin narttuni oli täysin sisäsiisti vasta 9-10kk iässä. Uros on nyt puolivuotias ja tekee suurimmaksi osaksi ulos, mutta jäädessään pidemmäksi aikaa yksin kotiin (tai siis nartun kanssa keskenään), on yleensä lopputuloksena vähintään pissat ja usein kakatkin sisällä. Ja nyt ei puhuta kuin 3-4 tunnista. Minusta se on vielä ihan normaalia. Nartuilla kestää yleensä vielä kauemmin kuin uroksilla tuo sisäsiisteyden opettelu. Siihen ei auta kuin opettelu ja aika. Meillä päätettiin ettei esim. yöllä käydä ulkona, ettei pentu opi siihen ja herätä joka yö. Muutaman kerran pissi paperille ja nyt nukkuu koko yön. Tehokurssi sisäsiisteyden suhteen oli kesäinen mökkireissu, jolloin pentu oli lähes koko ajan ulkona n. viikon verran..

    Toivon suuresti ettet kadu ranskispennun ottamista. En usko, että yleisesti ottaen mikään muukaan koirarotu olisi pentuna toista hirveän paljon helpompi. Ranskiksen vaikeutena on sen jääräpäisyys. Minä en ainakaan ole pennun mielestä mitenkään mielenkiintoinen kun se päättää karata eikä anna kiinni. Samassa tilanteessa ei mikään herkku ole niin hyvä, että sen vuoksi kannattaa antaa ottaa itsensä kiinni. Näin se vaan menee. Ja näin netissä on minun mielestä vaikeaa neuvoa oikein, parasta olisi löytää joku paikan päälle saapuva auttaja, jolla on mahdollisuus tutustua koiraan ja seurata sen edistymistä.

    Jaksamista ja kovia hermoja sinulle! Kyllä tytöstä kuoriutuu vielä ihana koira! Minusta tässä vaiheessa on tärkeintä ettei pentu ole aggressiivinen.. Muut ongelmat on yleensä mahdollista koulia pois. Bulldoggejahan nämä hassusta ulkonäöstään huolimatta ovat..

    • Hei! Kiitos vastauksestasi. En missään nimessä luopuisi koirasta, siksipä neuvoja kyselenkin :)


  • Minusta on harmi, etten oikein osaa tätä kautta antaa sinulle ohjeita. :( Mistä päin olet? Meillä on täällä 4 ranskispojan jengi (kaikki n. puolivuotiaita), joiden kanssa leikitään ja saadaan vertaistukea omistajien kesken. On nimittäin haastavaa omistaa ilmeisen kuuro, täysin miellyttämishaluton ja jääräpäinen otus! :) Toisilla meistä sujuu aavistuksen paremmin koulutuksen osalta, toisilla aavistuksen huonommin. Minulla on noin suunnilleen maailman kiltein poika, mutta samalla myös monta kertaa jääräpäisempi kuin nuo 3 muuta. Yhdellä pojista on taipumus rähisemiseen ja yksi vetää hihnassa kuin hinaaja eikä usko yhtään vaikka pysähtelevät, komennetaan, nykäistään tms. Ja meillä lisäksi poika on innokas kissojen jahtaaja! Pari kissoista on hyväksynyt pennun ja välillä vähän kärsivän näköisenä "jäävät jalkoihin". Toisinaan taas pinkovat karkuun minkä kintuistaan pääsevät. Kolmas kissa sähisee ja painaa karkuun, mikä tietysti innostaa pentua entistä enemmän. Toisen poitsun kotona kissat pisti pennun kuriin saman tien ja nyt poika lähestyy kissoja hitaasti, jopa ihan maassa madellen.

    Johtajuudesta on kahden kotona käyty jo ensimmäiset ottelut. En itse kannata tätä "hallitse alistamisella ja pienellä pelolla"-touhua, mutta silloin tällöin muistutus siitä kuka määrää on ihan paikallaan. Molemmissa talouksissa pentu on selätetty ja pakotettu rauhoittumaan, kun yrittivät alistaa ja toinen yritti lisäksi remmirähjätä ja hyökkiä toisten koirien päälle. Toiselle riitti yksi kerta ja alistamisyritykset loppui siihen, tuolle ärhäkämmälle vaadittiin useampi kerta. Nyt poika sietää toiset koirat ja kulkee ihan rauhallisesti. Ranskikset on todella hellyyttäviä ja ihania, mutta sen söpön ulkokuoren alla ne on todella ovelia ja ottavat herkästi pomon paikan. En kehota sinua käyttämään selätyksiä (toisethan on sitä mieltä ettei niin saisi tehdä ikinä), mutta kannattaa olla jämäkkä ja johdonmukainen. Jos pentu pitää sinua ainoastaan kaverinaan (=tasavertaisena), niin se helposti ottaa johtajan roolin. Minä olen vähän turhankin lepsu, ja pentukin on huomannut sen. Minua ei tosiaan usko, jos karkuun pääsee, mutta kun isäntä karjaisee niin poika pysähtyy kuin seinään. Narttu on ollut helpompi ja on huomattavasti miellyttämisenhaluisempi kuin tuo nuori uros. Pysyy irti pihassa, seuraa jopa liiankin tiiviisti eikä ole ikinä tuhonnut paikkoja. Eli toivoa on! :) Mutta usko pois, näiden muisti on erinomainen! Jos annat kerran periksi, niin ranskis kyllä muistaa sen..

    Ihan hirveästi tsemppiä ja jaksamista! Ja nuo juoksut tosiaan pahentaa usein tilannetta. Meillä nartusta kuoriutui parin juoksun jälkeen remmirähjä, vaikka ennen oli suunnilleen kaikkien kaveri. Vieläkin on juoksujen jälkeen äreä, saattaa rohahtaa parhaalle koirakaverilleenkin.. Nythän edessä on leikkuutus, kun uros asettui saman katon alle.

  • Moi,

    kuulostaa tutulta. Minun oma ranskistyttö oli pentuna todella vallaton ja ihmettelin kovasti kun ei sanalla ei ollut mitään reaktiota. Ajattelen vaan, että jospa tuo valikoiva kuulo on todella valikoiva. Lopulta menimme Eläinlääkärikeskus Aistiin testaukseen. Ilmeni, että koirani on umpikuuro, mahdollisesti syntymäkuuro. Oletteko testanneet, miten koiranne reagoi ääniin?

    Tsemppiä!

    • Mo nko koirasi valkoinen niissä on näitä kuuroja kuin muissa väreissä!!


  • Olet varmaan jo kokeillut mutta väsytä se. Muuten olisi pitkä lenkki hyvä mutta kun on noin pieni niin päätoimintaa tai raju koirakaveri seuraks. Tämä meidän russeli mix kiipeäisi varmaan seinillä jos ei olisi aiktivointileluja tai koirapuistoa! Ja tuo jääräpäisyys kyllä tiedetään. Onneksi silti nopea oppimaan niin ei ihan mahdoton. Kun ei oo pää täynnä energiaa sinne mahtuu välillä muutakin. :)

  • Hei ja kiitos kaikille vastauksista! Olemme kehittyneet hurjasti koiran kanssa. Alkuperäiselle vastaajalle, Lapista ollaan!
    Tällähetkellä oikeastaan ainoa ongelmamme on protestipissat lattialla, aina kun poistumme talosta. Vaikka koira ulkoilutetaan viisi minuuttia ennen lähtöämme, on talossa pissat sisällä heti kun ovi napsahtaa lukkoon. Tämän muuten testasimme, koira pissaa heti kun ovi menee kiinni. Tulin kerran takaisin samantien ja itse teosta jäi kiinni. Työpäivän jälkeen pissa on kuivunut lattiaan kiinni mutta uusia ei ruukaa päivän aikana tehdä. Tämän kanssa vielä tuskaillaan, mutta oikeastaan kaikkien muiden asioiden tiimoilta menee melko hyvin.

  • Mukava kuulla, että kehitystä on tapahtunut. Meillä ollaan nyt sisäsiistejä, mutta ulkona ei edelleenkään kuulla juuri mitään. Mutta kai se siitä. Perheen nartturanskis leikattiin tänään tähystyksellä ja sitä nyt tässä parannellaan. Tsemppiä teille sinne Lapin lumisiin maisemiin!

  • Meilläkin on ranskis silläkin oli pentuna vähän huonot tavat. Esimerkiksi varpaiden näykkiminen. Meidän keino li siinä vaiheessa aina kun näykkäsi niin laitettiin vessaan pariksi minuutiksi jäähylle ja kyllä se pikkuhiljaa alkoi tajuta ettei kannata.

  • Mulla tammikuussa 3 vuotta täyttävä uros. Tekee sisälle ja sänkyynkin vaikka ulkoillaan 3-5 kertaa päivässä. Hermot alkaa olla loppu kun ei ole toivoakaan että vois edes mattoja lattialle laittaa. Lääkäri on koiran tutkinut ja terveeksi todennut.

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.