Menee hermo tähän diagnoosin saamisen epäselvyyteen. Viime marraskuussa, melkein vuosi sitten, sain bipo II -diagnoosin. Sitten psykiatri vaihtui (olen julkisella puolella, siellä lääkärit vaihtuvat puolen vuoden välein), ja uusi oli sitä mieltä että en ole bipo, ainoastaan voimakkaasti epävakaa (persoonallisuushäiriö). Tuo epävakaus mulle on diagnosoitu jo 16-vuotiaana.
Nyt sitten elokuussa vaihtui lääkäri taas, ja tämä uusi sanoi puhelimessa että kovasti toi sun oireilu bipolaariselta kuulostaa, ja ehdotti litiumin aloittamista. Tapaan hänet ensi viikolla, silloin puhumme tästä.
Lääkitystä on kokeiltu jos jonkinlaista. Lamotriginiä, Venlafaxinia, Mirtazapiinia, Fluanxolia, Ketipinoria, Triptyliä... yhdessä ja erikseen. Hirveää lääkevuoristorataa, esimerkiksi Venlan alasajo oli fyysisine vieroitusoireineen ihan kammottavaa.
Nyt lääkityksenä pelkästään Lamotrigin, 225mg, ja sen pitäisi kuulemma tasata mielialaa. Ei tasaa.
Olen syvästi masentunut suurimman osan aikaa, suunnittelen itsemurhaa ja perustelen itselleni ilta illan jälkeen etten saa tappaa itseäni (koska lapsi). Sitten välillä tulee tosi "hyviä" päiviä, kestävät 1-2-3-4 päivää. En tarvitse unta, neljä tuntia yössä riittää, keksin kaikkia projekteja joita aloittelen, ostelen luottokortilla paskaa jota en tarvitse, harrastan irtosuhteita jne. Sitten iskee taas loputon masennus ja ahdistus ja tärisen sängyssä ja kaikki tuntuu toivottomalta.
Keskimmäinen lääkäri oli sitä mieltä etteivät hypomanian kriteerit täyty, koska nuo vaiheet eivät koskaan kestä kuukausia, vain alle viikon.
Mutta jos epävakauslääkitys ei toimi, niin olisiko syytä kokeilla Litoa? Onko täällä muita joiden dg vaihtelee epävakauden ja bipo kakkosen välillä?
Olen pohtinut sitä, että jos mulla on bipo muttei oikeaa lääkitystä siihen, olen tuomittu koko ajan nopeammin ja syvemmin uusiviin vaiheisiin. En usko että kestäisin enää uutta näin syvää masennusta. Pelkään että kuolen tähän tautiin ennenkuin hoito löytyy.
Nyt sitten elokuussa vaihtui lääkäri taas, ja tämä uusi sanoi puhelimessa että kovasti toi sun oireilu bipolaariselta kuulostaa, ja ehdotti litiumin aloittamista. Tapaan hänet ensi viikolla, silloin puhumme tästä.
Lääkitystä on kokeiltu jos jonkinlaista. Lamotriginiä, Venlafaxinia, Mirtazapiinia, Fluanxolia, Ketipinoria, Triptyliä... yhdessä ja erikseen. Hirveää lääkevuoristorataa, esimerkiksi Venlan alasajo oli fyysisine vieroitusoireineen ihan kammottavaa.
Nyt lääkityksenä pelkästään Lamotrigin, 225mg, ja sen pitäisi kuulemma tasata mielialaa. Ei tasaa.
Olen syvästi masentunut suurimman osan aikaa, suunnittelen itsemurhaa ja perustelen itselleni ilta illan jälkeen etten saa tappaa itseäni (koska lapsi). Sitten välillä tulee tosi "hyviä" päiviä, kestävät 1-2-3-4 päivää. En tarvitse unta, neljä tuntia yössä riittää, keksin kaikkia projekteja joita aloittelen, ostelen luottokortilla paskaa jota en tarvitse, harrastan irtosuhteita jne. Sitten iskee taas loputon masennus ja ahdistus ja tärisen sängyssä ja kaikki tuntuu toivottomalta.
Keskimmäinen lääkäri oli sitä mieltä etteivät hypomanian kriteerit täyty, koska nuo vaiheet eivät koskaan kestä kuukausia, vain alle viikon.
Mutta jos epävakauslääkitys ei toimi, niin olisiko syytä kokeilla Litoa? Onko täällä muita joiden dg vaihtelee epävakauden ja bipo kakkosen välillä?
Olen pohtinut sitä, että jos mulla on bipo muttei oikeaa lääkitystä siihen, olen tuomittu koko ajan nopeammin ja syvemmin uusiviin vaiheisiin. En usko että kestäisin enää uutta näin syvää masennusta. Pelkään että kuolen tähän tautiin ennenkuin hoito löytyy.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hypoon tarvitaan mun muistaakseni vaan pari viikkoa, maniaan ainaki 4 päivää. Mut ei toi epävakaaseen sovi et yhtäkkiä alkaa harrastaa irtosuhteita, nukkuu vähän ja ostelee ja suunnittelee kaikkea. Epävakaa on impulsiivinen kaiken aikaa eikä jaksoissa. Voihan sulla olla molemmat. Nyt pitäis lääkärien alkaa kunnolla selvittää et mikä sua vaivaa. Ootko pitäny mielialapäiväkirjaa mistä näkis noi sun mielialojen vaihtelut? Mulla itelläänki diagnoosit tuppaa vaihtelee lääkäreiden mukaan. Jotkut ei uskalla sorkkia diagnooseihin. Yksityispuolella taas lääkäri oli sitä mieltä et mulla on vaan adhd eikä mitään bipoja tai epävakaata.
Epävakaaseen ei ole lääkitystä eikä yleensä persoonallisuushäiriöitä voida hoitaa ku terapialla.
Kuulostaapa tutulta tarinasi. Hyvällä kaverillani on epävakaan diagnoosi. Sairaalassakin todettu ja samanlainen meno on kuin sinulla. Litiumia on muuten hänellekin ehdotettu tasaamaan kun muut ei ole auttaneet.
Mulla on bipo2 ja nuo menovaiheet ovat olleet pidempiä. Välissä sitten ihan terveitä jaksojakin.